Minua huolestuttaa että tästä blogista tulee negatiivisen käninän kyllästämä tylsä tekstirytö, mutta menköön nyt vielä. Suuresti arvostamani Tolkku joskus kertoi että häntä ei kiinnosta se mitä ihmisten mielestä maailmassa on vialla, vaan se mitä heidän mielestään tälle pitäisi tehdä. Tämä on hyvä ohje, jota en noudata niinkuin en yleensäkään mitään hyviä neuvoja tai ohjeita. Sitten känistään.

Sauli Niinistö siis voitti vaalit ja antoi ensimmäisehkön pitkän haastattelunsa A-studiolle. Mitä tuleva presidenttimme sitten sanoi? Ei mitään kovin ihmeellistä, kehui kampanjaa, kertoi puhuvansa mieluummin arvoistaan kuin homoista, kertoi suomalaisesta kyläyhteisöstä löytyvän suvaitsevuutta kaikille ja jotain muuta löysäpäisen kuuloista diibadaabaa mitä nyt tuollaisissa haastatteiluissa on tapana jutella.

En tiedä pettikö Kokoomuksen mediavalmennus kuitenkin yhdessä kohtaa. Tuleva presidentti dumasi vahingossa eläkejärjestelmän, kertoi hyvinvoinnin olevan sitä että ei ole pahoinvointia mutta ennen kaikkea määritteli eurokriisistä puhuttaessa solidaarisuuden seuraavasti:

”Solidaarisuutta on se, että hoitaa omat asiansa eikä heittäydy toisten tuettavaksi eikä jätä muille ongelmaa omasta olemisestaan.”

Lukekaas nyt huolella tuo ylläoleva vielä kerran.

En oikein tiedä mitä sanakirjaa Sauli Niinistö käyttää. Solidaarisuus on ihan tarkasti määritelty käsite. Wikipediasta löytyy artikkelit sekä suomeksi että englanniksi siitä mitä se ihan oikeasti on. Solidaarisuus ei tarkoita sitä että tekee mukavia asioita eikä tee ikäviä juttuja, varsinkaan muille. Solidaarisuus ei tarkoita sitä että ei oksenna yöbussissa tai kärrää paskaa naapurin pihalle, ne on käytöstapoja. Tai sitä että ei ammuskele demarinuoria- sekään ei ole solidaarisuutta vaan ihan ihmismäistä käytöstä. Suokaa anteeksi makaaberi esimerkki.

Solidarismi on yksi hyvinvointivaltion peruspilari ja myös vakuutusjärjestelmien ja sitä kautta eurokriisin peruspilari. Eurokriisiä ei voi kuitata sillä että muilta puuttuu solidaarisuutta ja ne on ikäviä. Solidaarisuutta ei siis ole se että jättää muille mahdollisimman vähän ongelmaa olemisestaan.

Vaikka Niinistön puheen konteksti oli tietysti eurokriisi, on huomattavan hälyttävä merkki jos arvojohtaja käsittää solidaarisuuden joksikin, joka jättää muille mahdollisimman vähän ongelmaa olemisestaan muille. En tiedä kertooko tämä sitten Niinistön arvomaailmasta enemmänkin. Se mitä Niinistö kuvailee ei ole solidaarisuutta vaan myötätuntoista konservatismia.

Tämä saattaa olla vain Niinistön lipsautus jota ei oltu mietitty loppuun asti. Huolestuttavaa on se, että arvojohtaja aloittaa termien uudelleenmäärittelyn näin aikaisessa vaiheessa. Sanoilla hallitaan maailmaa ja muutenkin, ihan noin kommunikaation ja ajattelun kannalta, olisi mukavaa että käsitteet on samoja. Kielipelejä on vaikea pelata jos jätkät muuttaa sääntöjä koko ajan.

 

 

Advertisements