Tiedättekö mitä Johanna Tukiaiselle kuuluu näinä aikoina? Pelkkää hyvää. Johanna on lähdössä kunnostukseen (?) New Yorkiin, keikkaa pukkaa Ivalossa asti ja mitä nyt tuon alan ihmisten arkeen kuuluu. Normaaleja juttuja, joita jotkut pitää epänormaaleina tai jopa vaarallisina. Ette tienneet, suurinta osaa ei kiinnosta.

Tiedättekö sen sijaan mitä Björn Wahlroosille kuuluu? Ihan varmasti tiedätte. Internettini räjähti melkein yhtä pahoin viimeksi silloin, kun Ultra Bra ilmoitti comebackistaan. Wahlroos antoi hesarille haastattelun jossa hän sanoi… niin mitä? Kertoi kannattavansa ultrakapitalismia, olevansa tyytymätön demaripresidenttiin ja ihmettelevänsä miksi köyhät tekee tyhmiä juttuja. Enpä olis kyllä arvannu että se tollai.

Wahlroosin juttua on opponoitu raivokkaan ansiokkaasti.  Faktatasolla Wahlroosin juttu on jo sisäisesti epäkoherentti ja silkkaa provosoimista ja vittuilua kaikkiin suuntiin. Wahlroosin jutut on kuin se keravalainen 60-kiloinen teini joka Onnelassa tökkii virolaista piribodaria ja kertoo hakkaavansa tämän. Ei kukaan ota näitä vakavasti. Tosin aina välillä se keravalainen keräilee sitten nenäänsä niskastaan, mutta yhtäkaikki.

Te lähestytte nyt tätä ihan väärillä työkaluilla. Wahlroosin haastattelusta voi osoittaa joka ainoan faktavirheen ja sisäisen epäloogisuuden, mutta ei se ketään kiinnosta. Ei Wahlroosia, ei minua, ei kanssakansalaisia facebookissa. Wahlroos kilpailee Tukiaisen kanssa samassa markkinasegmentissä, huomiotaloudessa.

Käsi sydämelle- kaikkia kiinnostaa Tuksun ja Henna Kalinaisen kohellus. Minä pysyn siitä ihan pyytämättäkin selvillä, koska ystäväni Hannu tilasi minun Facebookkiini Henna Kalinaisen statuspäivitykset enkä osaa ottaa niitä pois. Kiitos, Hannu. Mutta yhtäkaikki- Tukiaisesta, Kalinaisesta ja Matti Nykäsestä on tullut ikonista yhteistä omaisuutta, jota ei enää hahmoteta kärsivinä ihmisinä vaan Tukiaisena, Kalinaisena ja Nykäsenä. Wahlroos on ihan samassa bisneksessä. Tietysti Wahlroos on classy tavalla jota päihderiippuvainen glamourtanssija ei ole, mutta ei se muuta perusasetelmaa.

Wahlroossille tärkeintä on näkyä ja kuulua, sillä mitä se sanoo ei ole mitään väliä. Wahlroos on saavuttanut saman aseman kuin Tuksu, ja osin jopa samoilla keinoilla. Keikkumalla työnsä puolesta mediassa ja pikkuhiljaa hivuttamalla julkisuutta työstään itseensä. Ja on muuten onnistunut todella hyvin.

Siinä suhteessa kaikenlainen Wahlroosin haastattelujen ihmetteleminen on kakanhaistelua. Kaikki tietää miltä se haisee, kaikki tietää mitä asiaa Wahlroosilla on ja miten monella tavalla hän onkaan väärässä, ja edelleen miljardi kärpästä seuraa.

On se vaan aika tekijä, meidän Nalle.

Advertisements