Olen tässä pyöritellyt jo jonkin aikaa ajatusta oman yrityksen perustamisesta. Ajatus on sikäli keskeneräinen että minulla ei ole varsinaisesti liikeideaa eikä oikein mitään myytävää tuotetta. Ennenkaikkea en ole oikein keksinyt mitään syytä, tai pikemminkin mitään lisäarvoa yrittäjyydelle. Sellainen saattaa olla ja olisin kiinnostunut siitä miten juuri yrittäjyys parantaisi minun työmarkkinarelevanssiani tai mielellään ennen kaikkea tulojani.

Mielikuviani yrittäjyydestä ovat muokanneet lähinnä Suomen Yrittäjät ry. Ilmaisena liikeideana muuten: joku voisi vähän mediavalmentaa Suomen Yrittäjiä. Pelkkä jatkuva helvetillinen ruikutus pienyrittäjän paskasta arjesta ja 15-tuntisista työpäivistä ei ehkä ole etujärjestölle se kaikista rakentavin tapa saada uusia ihmisiä tutustumaan asiaan. Kunniamaininnan saa myös Suomen yrittäjien Yritystoiminnan ABC, joka sisältää vain kebab-aiheisen uutisen. Siis ihan oikeesti. 

Tämän lisäksi epäselvä tieto erilaisista sosiaaliturvan kummallisuuksista ja heikentyneestä mahdollisuudesta luottaa yhteiskunnan sinänsä harvaan mutta sekavaan turvaverkostoon. Tähänkin lienisi poikkeusmahdollisuutena luoda seitsenjäseninen osuuskunta, mutta yhtäkaikki.

Oma lukunsa on pakkoyrittäjyys. Suomen Yrittäjät ei usko pakkoyrittäjyyteen. Perustelutkin ovat aukottomat: 

‑Suomessa ei ole pakkotyötä, eikä myöskään pakkoyrittäjyyttä, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus kommentoi viimepäivien keskustelua niin sanotusta pakkoyrittäjyydestä. Kyselymme mukaan lähes 80 prosenttia yksinyrittäjistä aikoo jatkaa yrittäjänä varmasti tai hyvin todennäköisesti. Yrittäjyyteen liittyvä vapaus – joskus rajoitetumpikin – palkitsee ja antaa motivaatiota, Järventaus kertoi.

Saattaa tietysti olla että pakkoraossa olevat väkisinyrittäjät eivät liity Suomen Yrittäjien jäseniksi ja saattaa olla, että toimitusjohtaja Järventaus puhuu grandioosissaan kaikkien suomalaisten yrittäjien puolesta. Myöhemmin Yrittäjien varatoimitusjohtaja Anssi Kujala kuitenkin pehmentää pomonsa lausuntoja:

Ei voi kiistää etteikö joku olisi joskus pakolla ryhtynyt yrittäjäksi, aina löytyy esimerkki. Mutta 95 prosenttia yrittäjistä on yrittäjiä omasta tahdostaan, sanoo Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Anssi Kujala.

Kujala jatkaa tutuksi tullutta megalomaanista ruikutustaan:

Kujalan mukaan yrittäjäksi siirtymisen etuina ovat vapaus ja vastuu omasta työstä. Siihen liittyy myös työn tekemisen mielekkyys. Ja hui kamala, yksi tai kaksi tuhansista yrittäjistä voi jopa vaurastua työllään.

Mikä intressi ay-liikkeellä on tuomita ihmisiä jotka työllistävät itsensä?

Siis nää jätkät on ihan tosissaan. Mistä näitä muniinpuhaltelijoita oikein tulee? Byhyy byhyy, AY-liike kiusaa. Ei ole pakkoyrittäjyyttä, paitsi ehkä ihan vähän on. Luottaisitko näille klovneille edunvalvontasi? 

Mutta siis, pakkoyrittäjyys ei ole mikään uusi asia, varsinkaan kulttuurialalla. Se on tosiasia. Se on itseasiassa normi. Tällä hetkellä minä teen ihan samanlaisia yrittäjyyspätkiä vaikka olenkin verokortilla töissä tilapäisessä työsuhteessa. Jos murran varpaani enkä pysty kävelemään en myöskään voi vastaanottaa töitä enkä saa palkkaakaan. Minulla on yrittäjäriski ilman edes sitä yritystä. 

Työttömyyskorvaus olisi sinällään vaihtoehto mutta viikon pätkät töissä ja ilman eivät vaan kertakaikkiaan ole yhteensopivia minun työelämärealismini kanssa. 

Mun työelämäni koostuu tällä hetkellä aikamoisesta sälästä ja silpusta. Duuneja on ollut low-level äänisuunnittelusta opaskirjasen päivittämiseen, ja tietysti erilaisia musiikkihommia. Ja sekalaisia järjestöduuneja. Yleisesti työnantajana on ollut valtio, kunta tahi joku julkisoikeudellinen taho. En välttämättä hyötyisi siitä että vetäisin päälleni vielä työnantajamaksut ja uhraisin sosiaaliturvani. En tosin tiedä. Mistään ei oikein löydy tietoa. Oh well, jatketaan nyt ainakin toistaiseksi näillä. 

 

Advertisements