G-miehiä on monenlaisia. On Guggenheimiin erikoistuneita G-miehiä, on elokuvasankareita ja sitten on opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.)

Minulla on erikoislaatuinen suhde opetusministeriin. Emme ole tavanneet kertaakan, mutta Gustafssonin töräykset ovat tulleet tutuiksi monelta rintamalta. Esimerkiksi taideyliopistosta Jukka kertoi, että siihen ei ole varaa. Myöhemmin opetusministeriä käskettiin olemaan ajattelematta itse ja rahat löytyivätkin. Gustafsson usutettiin myöhemmin ruotsinkielisten hakukiintiöiden kimppuun, ja taas tuli korjaus seuraavana päivänä. Taideyliopistohankkeessa olin itse mukana, gustavssonin lausuntoja ruotsinkielisten asemasta päiviteltiin porukalla SYL:n tapaamisessa. Sitten on tietysti ammattikorkeakoulujen rakenteellinen uudistaminen ja tietysti tuntijakoläimä, johon kenenkään arvostelukyvyllisen ei tohtisi koskevan, paitsi jos on pakko.

Lyhyesti sanottuna, Gustafsson ei varmasti ole järin suosittu mies. Eikä hänen tarvitse olla. Hän on demareiden remonttireiska, joka ei varmasti ole opetusministerinä koko kautta.

Mutta nyt Gustafsson antoi kyllä erikoisimman lausuntonsa kuunaan. Hän kertoi haluavansa opiskelijat pois hanttihommista. Ylipäätään demariministeri joka linjaa työstä selvästi ilman SAK:n lupaa on jo käsiteanomalia, mutta katsotaan nyt mitä Gustafsson sanoi. Ja siis sillä caveatilla, että Gustafsson mun ymmärtääkseni puhuu korkea-asteen opinnoista. Voi hyvin tietysti puhua ammattikouluistakin.

Opetusministeri Jukka Gustafsson näkisi opiskelijoiden töissä mieluummin matalammin koulutettuja, jotta opiskelijat voisivat käyttää aikansa opiskeluun. Ministeri haluaisi kehittää opintotukea siten, että se kannustaisi opiskelijoita opiskelemaan ja valmistumaan.

Kukaan ei varmasti ole eri mieltä siitä että opintotukea pitäisi kehittää. Kyllä pitäisi ja tällä hetkellä opintotuki ei riitä elämiseen. Opiskelijat tekevät opintojensa alkuvaiheessa ”hanttihommia” ja siirtyvät niistä pikkuhiljaa oman alansa töihin siten, että loppupäästään 60% opiskelijoista on johto- tai asiantuntijatehtävissä. 

En oikein tiedä minkälaisia olisivat oman alan työt joita assyrologin tai suomenkielen opiskelijan pitäisi löytää. Vaikea sanoa, yleensä kaikissa töissä työmarkkinat rakentuvat työ- ja opiskelu-uran mukana, pikkuhiljaa. Näin minullekin. Ennen olin vartija, nykyään teen musiikkihommia ja akateemista pätkätyötä, tosin ilman varsinaista akateemista taustaa.

Suuri virhe tässä on kuitenkin ajatus jumalisesta järjestyksestä, jossa akateemiset tekevät pomomiesten hommia, ammattikorkeakoululaiset pikkunilkin hommia ja kouluttamattomat sitten paskaduunit. Ei voi hyväksyä. 

Toinen kysymys on pitkät opiskeluajat. Saattaa olla että ihmiset silkkaa vittumaisuuttaan jumittavat yliopistolla pitkään, mutta voisiko olla- suokaa nyt anteeksi tällainen epäortodoksinen ajatus- että yliopistojen käytännöissä olisi vähän kehitettävääkin? Tai koko systeemissä, siinä että ihmisten työssäkäyntiä opiskelujen ohella pidetään jotenkin tolkuttoman pahana juttuna, ja tästä rankaistaan sitten yliopistoja? Sen sijaan että kehitettäisiin systeemejä joissa työssäkäynti opintojen ohella olisi ihan jees juttu? Voisin kuvitella, että 23-vuotiaan, päivääkään mitään työtä tekemättömän VTM:n (pääaine suomen historia, pitkä sivuaine kansainvälinen politiikka) työmarkkina-arvo on aika lähellä ns. haastavasti työllistettävää. 

– Opiskelijat tekevät paljon senkaltaista työtä, siivoustöissä ja kaupan kassoilla; niissä pärjää vähän vähemmälläkin koulutuksella. On ihmisiä, jotka eivät ole eri syistä hakeutuneet ammatilliseen koulutukseen, Gustafsson sanoo Ylen Ajantasan haastattelussa.

No niin pärjää, se on selvä. Harvassa työpaikassa se pärjääminen ylipäätään vaan on koulutuksesta kiinni. Gustafssonilla on joku fiksaatio siitä että koulutus on vain instrumentti jolla määritellään ihmisen osaamis- ja tulotaso yhteiskunnan rattaissa. 

Pointti tässä on kuitenkin opintotuen suhde työssäkäyntiin. On ihan totta että opintotuki mahdollistaa epäreilun palkkakilpailun ja jouston jota noita työpaikkoja täysipäiväisesti täyttävillä ei ole. Tämän varaan työmarkkinat on sitten rakentuneetkin ja on selvää että esimerkiksi palveluala pysähtyisi jos opiskelijat ei olisi töissä. Ratkaisu tähän olisi perustulo jossa tämä palkkakilpailuväline annettaisiinkin kaikille. Gustafsson otti kantaa siis perustulon puolesta, vaikka ei sitä itse ilmeisesti ymmärräkään. 

Tälle artikkelille tulee varmasti jatko jossain vaiheessa, tämä on hirveän laaja ja mielenkiintoinen aihe. 

Mainokset