Blogikirjoittajalle on onnenkantamoinen jos valtamedia joskus huomaa omat kirjoitukset. Minulle kävi tämä onni tänään, kun Ylen A-stream teki minusta ja blogistani insertin Silminnäkijä- dokkariin kirjoitetusta kirjoituksesta. Kiitos kaikille jotka olette tätä lukeneet, tehkää niin jatkossakin.

Vähän tämänpäiväiseen asiaan liittyen: Akavan suuri päällikkö Sture Fjäder (kok.) kertoo, että alle 25-vuotiailta työttömiltä pitäisi evätä ”vastikkeeton” sosiaaliturva, jos hippi ei suostu töihin tai kouluun. Fjäder on hyvin, hyvin huolissaan:

Fjäderin mielestä on aivan liikaa, että pari tuhatta nuorta putoaa ulos yhteiskunnasta vuosittain.

– Silloin voi kysyä, onko Suomen yhteiskunta niin antelias, että sallii tämän. Meillä ei ole tähän varaa. Kun yhtäkkiä löytyy tällainen määrä syrjäytyneitä nuoria, niin täytyy kysyä, onko järjestelmä rakentanut tällaisia loukkuja, Fjäder pohtii.

 Nojuu. Sampo-Pankin pääekonomisti Lauri Uotilalla oli huomattavasti humoristisempi näkemys nuorisotyöttömyydestä:

Eivät ne niin kurjia ole ne toukokuun nuorisotyöttömät kuin perheelliset, kun paperitehdas lakkaa. Ei voi olla niin, että minun tuntemani nuorisopiiri Helsingissä on niin poikkeuksellista. Uotilan mukaan moni nuori saattaa vaikka opiskella, jos ei saa kesätöitä. Toinen vaihtoehto on, että faija antaa vähän paalua ja nuori lähtee Etelä-Amerikan-reissulle.

Faija antaa vähän paalua? ehe-ehe. Mutta. Akavahan on nimenomaan korkeasti koulutettujen ammattiliitto. Ja nyt siis AY-pomo ehdottaa ultralibertaristista tulokulmaa: nuorilta pitäisi poistaa sosiaalisia turvaverkkoja vielä entisestään, että ne saataisiin takaisin työelämän piiriin? Siis oikeesti? Potkitaan niitä vielä vähän päähän, niin ehkä ne sitten ymmärtää mennä töihin ja ottaa itseään niskasta kiinni? Vai voisiko olla, että huolella syrjäytyneet nuoret hoitaisivat fyrkkaa ns. epävirallisia teitä ja häviäisivät kokonaan yhteiskunnan kontrollista? Mitäs luulette, kannattaisko kokeilla? Ei minusta.

En mitenkään usko että sosiaaliturvan poistolla saataisiin nuoria aktivoitua takaisin työelämään. En kyllä myöskään luule että sosiaaliturvalla voidaan parantaa ihmisiä ja saada hulttioista yhteiskuntakelpoisia.

Tämänpäiväisessä haastattelussa Kokoomusnuorten ex-pj Wille Rydman kertoi, ettei voisi elää päivääkään yhteiskunnan varoilla. Mainitsematta jäi että eduskunta-avustajan duuni nyt rahoitetaan pelkästään yhteiskunnan rahoista, mutta Rydman tarkoitti varmaankin sosiaaliturvaa. Rydman myös julisti, että sosiaaliturva olisi otettava pois niiltä jotka kieltäytyvät työstä. En tiedä oikein yhtään sivistynyttä yhteiskuntaa jossa ei olisi jotain elementaarista sosiaaliapua yhteiskunnan huono-osaisimmille (oli syy tähän huono-osaisuuteen mikä tahansa) enkä todellakaan haluaisi että Suomi, pohjoismainen hyvinvointivaltio, olisi tätä ensimmäisenä kokeilemassa. Toimeentulotuki on todellakin viimeinen perälauta johon moni joutuu turvautumaan tahtomattaan, pienempi porukka

Fjäder sanoo, että ”alle 25-vuotiaan ei pitäisi saada vastikkeetonta sosiaaliturvaa, jos tämä ei suostu käymään töissä tai koulussa.” Fjäder siis ehdottaa että nuoren ei pitäisi saada sosiaaliturvaa, jos tämä ei suostu koulutukseen tai työhön. Fjäder on siis samaa mieltä Rydmanin kanssa, että tämä porukka kannattaisi suistaa ojaan ihan lopullisesti. Hiukka erikoista noin niinkuin solidaarisuuden ja AY-liikkeen näkökulmasta.

Fjäder ei huomaa että tämä harmaa massa tosiaan häviää ihan totaalisesti- ei rekisteröidy työnhakijoiksi (eli ei saa työttömyyskorvausta) tai hae koulutusta tai yhtään mitään. En tiedä hakeeko tämä porukka toimeentulotukea ja tilastoidaanko heidät sitten siellä. Syrjäytyminen on kallista ja sosiaalisesti väärin. Ei tosin sillä tavalla kuin Fjäder esittää: nämä tilastolliset dropparit eivät hae tukia koska eivät siihen pysty. Sitä vastaan pitää taistella mutta en ole ihan varma onko tämä laitaoikeistolainen tapa se kaikista tehokkain.

Lex Soininvaara on toinen tapa lähestyä tätä ongelmaa. Soininvaaran kanssa lailla ei juuri ole tekemistä, mutta yhtäkaikki. Siis- nykyisellään työstä ja koulutuksesta kieltäytyvää nuorta niistetään paitsi karensseilla, myös leikkamalla jopa 40% toimeentulotuesta. En oikein tiedä voiko tätä enempää mitenkään järkevästi enää leikata, niin että sosiaaliturvan funktio olisi vielä olemassa.

Koska usein valitetaan että maailman vääryyksien jeremiadi ei kiinnosta ja pitäisi olla toimenpiteitä, niin annetaan nyt toimenpide-ehdotuksiakin. Kertokaa onko nää hyviä vai huonoja?

Ennaltaehkäisy
Kun nyt tiedetään kuinka paljon syrjäytyneiden hoito maksaa, voitaisiin miettiä miten näitä syrjäytymisiä voidaan ennaltaehkäistä. Vtv on julkaissut vuonna 2007 raportin aiheesta. Hallituksen politiikkaohjelmassa on paljon hienoja sanoja tästä. Kulttuurin merkitystä painotetaan. Tämä on hienoa. Kulttuurin suhteen ongelma on, että se tuppaa osumaan niitten perheitten hyväksi joilla menee muutenkin hyvin. Hannu Oskala on tästä kirjoittanut paljon.

Tämä on tietysti hankalaa jos nuorisotaloja suljetaan ja bänditiloja vähennetään ja vaikka mitä. Ongelma on raha. Syrjäytyneisyys ja nuorisotyöttömyys maksaa mutta ennenkaikkea valtiolle. Sen ennaltaehkäisy taas on ennenkaikkea kuntien homma. Mieti siinä sitten miksi kuntia ei juuri kiinnosta.

Mä olen Soininvaaran ja muiden kanssa kyllä samaa mieltä siitä, että varsinkin nuorisotyöttömyys on ihan oikea ongelma. Silminnäkijän Viljami on siinä mielessä poikkeus että kaverilla on asiat aika hyvin ja elämä ainakin jotenkuten hallinnassa. Tällaisiin idealistisiin vaihtoehtoihmisiin on turha kohdentaa mitään toimenpiteitä, koska ne nyt vaan ei kertakaikkiaan pure. Jos kaveri on kertakaikkiaan päättänyt pysyä palkkatyön ulkopuolella, niin ei sitä voi väkisellä töihin viedä. Suurin osa tästä jengistä vaan ei ole Viljamin kaltaisia oman ideologiansa mukaan eläviä hippejä vaan ihan oikeasti aloittelevia nuorisorikollisia tai ajelehtijoita. Näille pitäis tehdä jotain.

Periytyvä köyhyys on toinen ongelma. Se se on pirullista köyhyyttä se. Tähän oikeastaan ainoa lääke on koulutus. Tai jos joku tietää paremman niin sanokaa.

Seuraava megalomaaninen korjauskohde olisi työmarkkinoilla. Työmarkkinoille pitäisi luoda väyliä, joilla nuoret ihmiset pääsisivät töihin. Enkä nyt tarkoita mitään joutavanpäiväisiä tai nöyryyttäviä ketjutettuja harjoitteluja, vaan ihan oikeaa työtä ihan oikealla palkalla. Vaikka vähän kerrallaan. Antin esimerkit silminnäkijässä olivat kuvaavia: minkäänlaista työtä ei kannata ottaa vastaan, koska siitä seuraa hirvittävää selvittelyä ja menetettyjä tuloja. Voisiko nämä työllistymisloukut purkaa? Esimerkiksi perustulolla? Tai jollain muulla vähän yksinkertaisemmalla systeemillä?

Sitten on tietty perussetit tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta, sosiaalisen segregaation pysäyttmäisestä ja ennenkaikkea siitä, että työmarkkinatkin ottaisivat vähän vastuuta tästä kakusta.

Mainokset