Aiemmin kirjoitin työelämästä ja sen rakenteista pispalaisen hipin kautta. Ahneiden ihmisten törttöily saavutti tänään aika merkittävän kulminaation, kun Heidi Hautala kyllästyi kokonaan Finnairin johdon paljastuneeseen sikailuun rahan kanssa. Ja antoi potkut melkein koko porukalle.

Kysehän oli siis lyhykäisyydessään siitä, että Finnairin johto on jakanut itselleen avokätisiä käteisbonuksia ihan vaan siitä, että pamput viitsivät olla töissä. Samaan aikaan kun pomot jakoivat toisilleen 3 miljoonaa euroa käteistä, henkilöstökuluja leikattiin 12 miljoonalla. Milloin sinä sait viimeksi vuoden palkan bonukseksi siitä, että et irtisanoudu? Tämä on melko populistinen näkökulma, mutta samaan aikaan (2009) kun kun näistä käteisbonareista päätettiin, Finnairin henkilöstölehti OKay kirjoitti:

Ylihintaiselle työlle ei löydy maksajaa

– – –

Eräs joustotekijä Finnairinkin kustannusrakenteessa ovat henkilöstökustannukset. Nämä muodostuvat sekä palkasta että työn tekemisen ehdoista. Jos työ ja sen tekijä eivät kohtaa, syntyy paljon henkilöstön hukkakäyttöä. Silloin joudutaan palkkaamaan lisää väkeä ja kustannukset nousevat.

Tämänkin nyt vielä voisi jotenkuten sulattaa, mutta

Jokainen finnairilainen voi miettiä, miltä Finnairin tulevaisuus näyttää oman työn kannalta: ”Onko nykyinen tehtäväni nykymuodossaan tarpeellinen Finnairin tulevaisuuden kannalta? Teenkö sellaista työtä, josta asiakas haluaa maksaa?” Siitä alkaa henkilökohtainen sopeutumissuunnitelma.

En tiedä kokevatko hallituksen jäsenet olevansa  finnairilaisia ja ovatko he miettineet miltä Finnairin tulevaisuus näyttää oman työn kannalta. Myähästä ny, kuten meillä päin sanottaisiin. Vinoilu sikseen, muttaa henkilöstölehden artikkeli alkaa mennä ehkä ihan himpun paksuksi mitä pidemmälle tässä sotkussa päästään. Ylihintaiselle työlle ei löydy maksajaa? Ei pidä paikkaansa, löytyihän. Nimittäin Suomen valtio, joka uhkaa joutua pääomittamaan omaa yritystään. Johtajat ulosmittasivat kolmen miljoonan lisäbonarit, henkilökunnan palkkoja laskettiin 5 prosenttia.

Finnairilla on ollut toden totta pieniä viestintäfiboja ainakin ulospäin. Hallituksen omistajaohjausyksikön johtaja Pekka Timonen ehätti eilen jo kertomaan, että näitä ei peruta.

”Mahdollisuutta takaisinperintään ei kuitenkaan ole, sillä sitouttamisrahoihin ei liity tuloksen manipulointia tai muuta epäeettistä toimintaa.”

Voiko tästä enää ulkoinen viestintä mennä arrogantimmaksi? Ettäkö ei epäeettistä toimintaa? Ei sitten.

Mutta jos ulkoviestintä aina välillä ei toimi, niin sisäisessä viestinnässä on ainakin menty ns. kirjan mukaan. Tänään johtoryhmä julkaisi avoimen kirjeen henkilöstölle. Se, kuulkaa, on kovaa toimintaa alusta loppuun.

– tulemme kertomaan henkilöstölle heti, jos vastaavanlaisia palkkioita jatkossa tarjottaisiin. Finnairilla ei tällä hetkellä ole käytössä erillisiä sitouttamispalkkioita.

Ei v***u. Oikeesti. Mistä näitä kavereita tulee? Ongelma ei ole tämä bonusohjelman salaaminen- se itseasiassa kertoo että vaikka he ovat liikkeellä Nipsun bisnesmoraalilla niin ne edes tietävät tekevänsä väärin. Ongelma on tässä ahneus.

Meneillään olevassa palkkiokeskustelussa on hyvä ottaa huomioon se, että sitouttamispalkkiot myönnettiin vuonna 2009 erittäin vaikeassa tilanteessa ja päätöksen niistä teki Finnairin hallitus. Nyt elämme vuotta 2012 ja Finnairilla on uusi johtoryhmä. Emme lähde johtoryhmänä enempää selittämään noiden palkkioiden taustoja, sillä emme voi menneisyyteen vaikuttaa.

Täh? Ei pidä tehdä tiliä, koska menneisyyteen ei voi vaikuttaa?  Millä galaksilla nää asuu? Totta kai pitää tehdä tiliä. Mokia ja virhearviointeja tulee kyllä kaikille ja se on inhimillistä. Ne pitää vaan käsitellä. Menneisyyden virheen takia lähes koko hallitus sai kenkää, henkilöstöryhmät on takajaloillaan ja julkinen kuva tahriutunut. Kyllä kannatti. Varsinkin kun menneisyyden virheille ei voi mitään.

Tämäkin koitos kääntyy vahvuudeksemme, jos niin päätämme. Me johtoryhmässä olemme päättäneet tehdä kaikkemme, jotta Finnair olisi meneillään olevassa markkinamurroksessa selviytyjien joukossa. Olemme sitoutuneet viemään hienoa strategiaamme täysillä eteenpäin ja toisaalta toteuttamaan ne välttämättömät muutokset, jotka Finnairin tulevaisuuden turvaaminen vaatii.

Tähän kohtaan kannattaa ajatella jenkkitaustamusiikkia. Jousitausta, käyrätorvisoolo. Se missä sankari pitää pateettisen puheen, jonka jälkeen kansa puhkeaa spontaaneihin aplodeihin. Ja sitten lukea tämä teksti ajatuksella. Tämä ”koitos” ei ole mikään luonnonilmiö tai absoluutti. Se on vain ja ainoastaan omasta moraalittomasta toiminnasta aiheutunutta kuraa. Sen kääntäminen yhteisen hyvän puolesta taistelemiseksi on samaa kuin perustelisi vaimolleen tartuttamaansa kuppaa ”koitokseksi, joka kääntyy yhdessä vahvuudeksi.”

Olemme Finnairissa panostaneet viime vuosina voimakkaasti avoimen ja keskustelevan ilmapiirin luomiseen ja sopineet henkilöstön edustajien kanssa, että käsittelemme henkilöstöä koskevat asiat aina suoraan heidän kanssaan, emme julkisuuden kautta. Tällä linjalla haluamme pysyä. Pyrimme siis nytkin välttämään minkäänlaista vastakkainasettelua mediassa, sillä se ei ole hedelmällistä eikä auta meitä voittamaan haasteitamme.

Maindi boglaa ja sukat pyörii jalassa. Kaiken tämän, siis kaiken tämän jälkeen johtoryhmä lähettää julkisuuteen kirjeen, jossa kertoo että ovat panostaneet voimakkaasti avoimen ja keskustelevan ilmapiirin luomiseen? Siis sen jälkeen kun hallitus on saanut kenkää, puheenjohtaja poliisitutkinnassa korruptiosta ja firman nimi yhdistetään silmittömään ahneuteen, Finnairin johto kertoo liputtavansa avoimuuden puolesta? Täytyy kyllä sanoa että tätä kirjoittaneella viestintäihmisellä on varmasti ollut elämänsä eeppisin työpäivä.

Tässä kirjoituksessa on paljon puhuttu ahneudesta. Minulla ei ole mitään ihmisten rikastumista, markkinataloutta tai työstä palkitsemista vastaan mutta Kristoffer Taxell puolustelee palkkioita:

”Kuka tahansa olisi voinut palkata heidät maksamalla tätä kohtalaisen pientä ylimääräistä palkkiota [keskimäärin 145 000 euroa] vastaavan korvauksen”

Niin mun mielestä 145 000 euroa on ihan helvetisti rahaa. Se ei ihan absoluuttisesti ole kohtalaisen pieni palkkio. Sillä saa omakotitalon. Sillä saa todella päheän purjeveneen. Sillä saa kerrostalokolmion tamepreelta. Sillä sais omat festarit. Ja tän rahan saa ihan pelkästään siitä että joku viitsii olla töissä.

Ihan noin vilpittömänä kysymyksenä: jos pamput saa firman niin kuralle että henkilöstön palkkamenoja pitää pudottaa 5 prosenttia ja kannattavuusluvut on kaakossa, niin pitäisikö dirikoita ihan oikeasti vaihtaa? Mä oon ymmärtäny että noi korkeat palkkiot selittyy osittain tulosvastuulla.

Kaiken tämän jälkeen finnairilaisilla alkaa olla ns. mittari tapissa. Säästöjä on enää turha etsiä henkilöstöstä, ja epäilen että 2013 käydään ennätyksellisen vaikeat ja lakkojen värittämät työehtoneuvottelut, jotka päättyvät yhtiön osoitukseen ja myyntiin.

Ja kaikki tämä vain kohtalaisen pienistä ylimääräisistä palkkioista. Kumma maailma.

Advertisements