Hannu Oskala kuvasi hykerryttävästi kuntapolitiikan päättämisen vaikeutta ja sitä mitä usein seuraa kun ristiriitaiset intressit pyritään yhdistämään hankkeessa, jonka sisällöstä periaatteessa ei kenelläkään ole erimielisyyttä.

Politiikka on itseasiassa mystinen juttu: koittakaahan määritellä se muutamalla lauseella. Ja jos haluatte aivonne todella juntturaan niin demokratian määrittely se vasta hankalaa onkin. Varsinkin kun näitä kahta vertaa keskenään ja sitten miettii toimivatko samat periaatteet sekä kunta- että valtakuntatasolla? Ei ole helppoa. Siitä huolimatta intuitiivisesti kyllä kaikki osaamme käyttää näitä termejä ja toimia niiden luomassa todellisuudessa.

On kuiten sana jolle suomen kielessä ei ole hyvää käännöstä, nimittäin policy. Se on jotain menettelytavan, politiikan ja toimintaohjeiden väliltä. Hyvin käyttökelpoinen sana jolla saa uskottavuutta muuten.

Puolueet toimivat useiden politiikkapapereiden (joka siis tarkoittaa policyä) varassa saavuttaakseen… niin mitä? Älkää kuvitelko että minulla olisi sen parempia vastauksia, sanonpahan vain että on puolueita joilla on historiallisesti tietty taustaintressi: SDP ja Vasemmistoliitto (tässä yhteydessä) ovat työväenliikkeen ja AY-liikkeen ovat kimpassa, Keskusta ja aluepolitiikka ovat symbioosissa, Kokoomuksella ja liike-elämällä on löyhä suhde. Vihreillä luontoliike ja luonnonsuojelu joissain määrin, Perussuomalaisilla ja kristillisdemokraateilla tämä yhteys on huomattavasti epäselvempi.

Tämä lista on varmasti tulkinnanvarainen ja sitä saa kritisoida, mutta pointtina on yksi yli muiden: Ruotsalainen kansanpuolue.

Ruotsalainen kansanpuolue ei ole varsinaisesti puolue vaan etujärjestö. On vaikea sanoa kenelle- puolueen kannatus on ollut tasaisessa laskussa vuosikymmeniä. Syy saattaa olla että ihmiset eivät enää hahmota äidinkieltään poliittisesti kovin merkityksellisenä tekijänä. Tässä kohtaa toivon että pistätte sivuun kaikki jutut Freuentahlista, kielipolitiikan kauheuksista ja suomenruotsalaisen pääoman pahuudesta. Palataan niihinkin joskus.

Ruotsalainen kansanpuolue siis toimii äärettömän rationaalisesti. Se on määritellyt itselleen tietyn tavoitteen eli ruotsinkielisyyden turvaamisen, ja tämän periaatteen ulkopuolella kaikki on kaupan. Puolueella ei ole varsinaista tarkastimääriteltyä ideologiaa vaan policy. Kaikista kauneimmin tämä tuli esiin tänään, Kun Stefan Wallin joutui myöntämään käyttäneensä poliittista ohjausta Dragsvikin varuskunnan säilyttämiseen.

Työtapaturma asiassa on että Wallin jostain syystä härkäpäisesti kielsi ensin näin tehneensä. Minä en osaa pitää Wallinin ja RKP:n eturyhmäpolitiikkaa erityisen tuomittavana (vaikka valehtelu onkin rumaa) ja politiikassa kotiinpäinvetäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. En tiedä pitäisikö RKP:lle sitten asettaa sen korkeampia moraalisia standardeja kuin vaikkapa Kepulle valtion virastojen alueellistamisessa. Joku moraali olisi tietysti hyvä molemmille.

Ruotsalainen kansanpuolue toimii itseasiassa valtakunnantasolla samalla tavalla kuin muut puolueet toimivat kuntatasolla, noin kärjistetysti. Tästä paradigmasta käsiteltynä RKP ei toimi mitenkään paheksuttavasti. Asia tulee toiseksi jos oletetaan, että eduskunnan pitäisi edustaa kansaa ja toteuttaa kansan tahtoa, mutta kaikki tiedämme tämän hölynpölyksi joten tästä ei tarvitse välittää.

Kun puhutaan tästä nimenomaisesta varuskuntakysymyksestä on syytä muistaa että puolustuspolitiikka on politiikkaa muiden kysymysten ohella eikä muodosta minkäänlaista poikkeamaa: kyllä siihen poliitikot saavat puuttua. Wallin on ihan oikeassa että poliitikkojen jopa pitää puuttua poliittisiin kysymyksiin. Toisaalta: huomaan pientä ristiriitaa näissä kahdessa lainauksessa, molemmat Stefan Wallinilta:

[Puolustusvoimain komentaja Ari] Puheloinen itse totesi, että tämä kysymys on poliittinen, millä tavalla hallitusohjelma on tulkittavissa. Tältä osin pääesikunta halusi poliittista ohjausta ja myöskin sai, Wallin sanoi perjantaina Ylelle. [lähde]

ja vain päivää aiemmin:

Wallin kehottaa hallituspuolueita suhtautumaan eteen tuleviin menovähennyksiin ja veronkorotuksiin ilman ehdottomia asenteita.

Wallin korostaa, että toimenpiteitä ei pidä etukäteen sulkea pois. Ideologiset silmälasit tulee nyt Wallinin mukaan laittaa sivuun.

Eli pitääkö niitä ideologisia silmälaseja olla vai ei? Tässä kohtaa ministeri Wallin kyllä pelaa luikuria, jos vain mieluisissa kysymyksissä vaaditaan ideologiaa ja toisaalta pidätetään veto-oikeus omiin mielipiteisiin ja lässytetään yhteisestä edusta ja ideologisista silmälaseista.

Suurin ongelma on nimenomaan etujärjestöpolitiikan tekeminen puoluepolitiikan mukana. Tämä aiheuttaa jatkuvasti kummallisia tilanteita, kun tavoitteet ja päämärät eivät kertakaikkiaan ole samassa ulottuvuudessa eivätkä millään tavalla yhteismitallisia.

Lisäksi pidän erittäin paheksuttavana tällaista ministerin ajatusta politiikattomasta politiikasta. Sitä varten ne sedät ja tädit on siellä että ne tekisivät politiikkaa. Muuten pärjättäisiin virkamiesohjauksella ja toimitusministeristöllä ihan mukavasti.

Enemmän politiikkaa politiikkaan.

Mainokset