Minusta työväenaatteessa on jotain lämmintä. Iso jengi joka on ryhmittynyt yhteisen asian taakse. Muusikkona lisäksi torvisoitto lämmittää aina. Ajatelkaa nyt: agiteeraavia puheita, lippuja, valtava määrä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, solidaarisuutta, hernaria soppatykeistä, lämpimiä kevätpäiviä. Miettikää miten jengi rakentaa oikeasti mielestään parempaa maailmaa ja on valmis panostamaan yhteisön hyväksi. Ehkä kuorolaulua tai voimistelunäytös siihen loppuun ja kotiin lähdetään keväthämärässä.

Ja sitten on AY-liike nykyään:

Aallon mukaan ay-liike on vastavoima myös vihreille. ”Me haluamme puhua siitä, että Suomessa on työtä ja ne työpaikat ovat hyvin moninaisia, eivät vain palvelualoilla.”

Taas heti aamulla oli kahvit hesarilla. Aave todellakin kummittelee Euroopassa- tolkullisuuden aave. Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto (sd.) oli nimittäin tyytyväinen siitä että Perussuomalaisten yritykset nurkanvaltaukseen oli torpattu. Samassa meni sitten vähän muutakin, ja saattaa tietysti olla että Aalto ampuu Perussuomalaisten tyrmäämisen jälkeen kaikkea mikä mahdollisesti uhkaisi demareiden asemaa Metalliliitossa, esimerkiksi nyt vaikka vihreitä. Olletenkin että vihreiden listaa Metallin vaaleissa ei ollut, mutta hyvähän se on varmuuden vuoksi.

Aalto on tietysti periaatteesa oikeassa siinä, että työpaikkoja on muuallakin kuin palvelualoilla. Veropuu visualisoi kivasti tätä kansantaloudellista faktaa: Metalliteollisuuden volyymi on 14 498 miljoonaa euroa, palvelut 107 601 miljoonaa euroa. Melkein kymmenkertainen ero.

Toinen kysymys on politiikan monimuotoistuminen. Poliittisia listoja on muuallakin kuin vain kunta- ja eduskuntavaaleissa. HOK-elanto, ammattilittot ja esimerkiksi ylioppilaskuntien edustajistotkin ovat ainakin osin poliittisesti järjestäytyneitä. Ymmärrän Allon närkästymisen, koska ammattiliitot ja työhön liitttyvä politiikka on ollut silti tapana jättää demareille.

AY-liikkeellä ja demareilla on kohtalonyhteys. Molemmat perustuvat suurelle tarinalle, joka oikeuttaa olemassaolon. Molemmilla tämän suuren kertomuksen raami on ollut Forssan ohjelma. Paha vaan, että maailma tuli valmiiksi. SDP saatiin yhdistettyä hetkellisesti vielä suuren tarinan taakse Euroopan yhdistymiskehityksessä 90-luvun puolessa välissä mutta ay-liikettä ei oikein pelasta mikään. 

Ja se on aivan oikeasti sääli. Koska vaikka Forssan manifesti on saatukin melkolailla kokonaan toteutettua, maailma on vielä kaukana valmiista. Ay-liike on vajonnut omahyväiseen, edunvalvonnalliseen alennustilaan jossa maailmaa ei enää paranneta vaan jäsenten etuja ajetaan. Jonkinlainen irvikuva wrightiläisyydestä, lähinnä. Missä on se kipinä, vappumarssit, torvimusiikki ja parempi maailma?

Mitä tapahtui 90-luvun laman jälkeen kun ihmiset saivat tarpeeksi ammattiliitosta? Miksi Loimaan kassan suosio kasvaa? Työelämän muuttuminen on tosiasia, kaikille muille paitsi ay-liikkelle. Hyvänä esimerkkinä voi käyttää OAJ:n vuorotteluvapaajärjestelmää, jossa pätkäduunari opettaa, ja vakituinen opettaja palaa kesäkuukausiksi (lomille) töihinsä. Sitten taas syksyllä vuorotteluvapaalle ja pätkäopettaja kortistosta töitä tekemään. OAJ tyrmäsi hallituksen aikeet vuorotteluvapaan leikkaamisesta.

Tai kun korkeasti koulutettujen työmarkkinajärjestö Akava ottaa kantaa nuorisoon ja vaatii,että työstä kieltäytyviltä nuorilta pitää ottaa sosiaaliturva pois, voidaan katsoa peräpeiliin ja miettiä miten pitkälle ollaankaan tultu. Huomispäivän ikäpolvet ei todellakaan ole enää veljet keskenään. Monoa päähän pummeille, toivoo ay-liike.

Ammattiliitoista on siis tullut edunvalvontaa. No sitähän ne ovat aina olleet, mutta niistä joskus radikaaleistakin yhteiskunnallisista uudistusvoimista on pikkuhiljaa tullut sammaloitunut isomahaisten suurten ikäluokkien suojelulinnake joiden tärkein tehtävä on vahtia, että kukaan ei käy setien saavutettujen etujen kimppuun.

Ja jos vastakkain ovat vuokratyövoima, silpputyöt ja setien edut niin arvatkaa kuka voittaa? Sedät tietysti.

Jotain tarttis tehdä. Mutta kuten persutkin huomasivat, kommunistien varalle rakennetut vallihaudat pitävät huolen siitä että Ay-liikkettä ei voi vallata. Se on rakennettu siten että sitä ei oikein voi soluttaa. Ja kuten Fjäder ja Aalto todistivat, minkäänlainen järkipuhe tai edes tosiasiat eivät vaikuta siihen mitä mieltä asioista ollaan. Toisaalta Loimaan kassakin on huonoin mahdollinen ratkaisu, koska tässä maailmassa tarvitaan vielä solidaarisuutta ja joukkovoimaa. En minä keksi muuta kuin joko

  • Aallon mallin mukaan päästää puolueet ihan rehellisesti hoitamaan ay-asioita, mikä voisi profiloida puolueita aika mielenkiintoisella tavalla tai
  • Perustaa kokonaan uusi, aatteellinen ammattiliitto.

Kukahan sen tekis?

Advertisements