Vaalit olivat ja menivät. Sain 30 ääntä, josta iso kiitos. Näillä ei kuuhun mennä mutta ensi vaaleissa saatan tulla isosti, nyt kampanja jäi melko vaisuksi.

Tässä tällä viikolla mieleni kiinnittivät (paitsi Saul Schubakin kommentit, mutta niistä on jo kirjoitettu tarpeeksi) myös Journalistiliiton ja SMF:n (Sanoma Magazines Finland) väännöt.

Itse juttuhan alkaa jo pitkän ajan takaa. Sanoma Magazines, siis käytännössä Sanoman aikakauslehdet- ovat alkaneet säästämään käyttämällä kohtuuttomia sopimuksia (pdf). Sokerina kakun päällä friikuille on siirretty juridista vastuuta Sanomien materiaalin käytöstä, friikkujen omaa oikeutta materiaalin käyttöön on rajoitettu ja ties mitä. Sinällään tässä ei ole varsinaisesti juuri mitään uutta. Sanoma haluaa säästää rahaa, ja rahaa säästetään ulkoistamalla työvoima.

Journalismin kriisistä on puhuttu maailman sivu. Vähemmillä toimittajilla tehdään enemmän töitä, ja ihan laatulehdissäkin saattaa nykyään törmätä Nazisin taistelun kaltaisiin kämmeihin. Näkyyhän se laadussa, se on selvä. Jopa valtiorahoitteinen Yle on mennyt myötätunnosta tähän mukaan ja tehnyt metauutisen twitterissä kerroituista uutismokista.

YT- neuvotteluja käydään lähes kaikissa mediataloissa, myös Sanoma Magazines Finlandissa. Tavoitteena on varmasti päästä tekemään vielä vähän tehokkaammin (Sanoman liikevoitto oli muuten vuonna 2011 239 miljoonaa euroa) ja käyttämällä avustajia. Ne on halvempia, kato. Journalistiliitto päätti kuitenkin ottaa toisen suunnan, kääntää tykit 180 astetta ja ampua itseään päähän.

Journalistiliitto ei vaatinut tasa-arvoisia työehtoja avustajille, Journalistiliitto ei vaatinut avustajien vakinaistamista, tasa-arvoista kohtelua kaikille vaan parkaisi siitä miten on törkeää että vakituisia, vanhoja ihmisiä potkitaan ulos. Journalistiliitto meni niin pitkälle että Journalisti- lehden pääkirjoituksessa Markku Lappalainen toteaa:

Neuvotteluissa on viime aikoina ollut suoraviivainen tavoite: töistä ajetaan pois kokemusta. Syntyy palkkasäästöjä, kokemuksella kun on hintansa. Töissä jatkavat nuoremmat, jotka taipuvat ja venyvät moneen eivätkä maksa niin paljon kuin konkarit.

Näin. Eli Journalistiliitto on pöyristynyt siitä, että vanhoja ihmisiä ajetaan ulos. Kun nuoria pitäisi. Ne on niin joustaviakin. Journalistiliitto siis todellakin sementoi itsensä saavutettujen etujen taistelulinnakkeeksi. Menköön kaikki solidaarisuus, menköön työläisten välinen yhtenäisyys, menköön koko alan arvostus, kunhan vanhoja ihmisiä ei potkita pellolle.

Ymmärrän hyvin että irtisanomiset sattuvat. Ne sattuvat yhtälailla nuoriin ja vanhoihin. Eläminen epävarmuudessa on täsmälleen yhtä hankalaa, olit sitten viisikymppinen toimituspäällikkö tai nuori ja urasuuntautunut friikku. Molemmilla on tietysti erityisongelmansa: kokeneempien työntekijöiden on vaikeampi työllistyä, nuorten taas on hankala mennä elämässä eteenpäin jos toimeentulosta ei ole varmuutta.

Ja tämä on se asia joka työväenliikkeessä kaikista eniten minua vituttaa. Se universalismin ja yhteisvastuun eetos, se työväestön solidaarisuus on nyt sitten virallisesti haudattu. Se haudattiin siinä kohtaa kun ammattiyhdistyksen lehden pääkirjoituksessa kehotetaan heittämään nuoret ulos töistä, koska ne on niin joustavia.

Mitä työnantajapuoli kaikista eniten tässä maailmassa toivoo- siis työmarkkinaneuvottelullisesti? En tiedä, mutta uskoisin työntekijäpuolen epäsovun, sekasorron ja omien laidanyliheittelyn olevan aika korkealla listassa. Ja juuri näin Journalistiliitto tekee. Astui siis työnantajien miinaan.

Saatanan tunarit.

 

EDIT korjattu SMF tuoteperheen sisältöä

Advertisements