Tämän viikon suurin metatason kierähdys oli, kun Iltasanomat (tai Iltalehti) syytti jompaakumpaa siitä, että lehtien historialiittet muistuttavat liikaa toisiaan ja ”niiden brändi on liian samanlainen”. Muistaakseni tosiaan näitä liitelehtiä on ollut Mannerheimista, jatkosodan lentäjä-ässistä, Raatteen taistelusta, Viipurista ja oikeastaan kaikesta kuviteltavissa olevasta toisen maailmansodan memorabiliasta.

Ja tämähän on täysin ymmärrettävää. Lähdemateriaalia on paljon, juttuja voi kirjoittaa vähän vähemmilläkin hengenlahjoilla, kuvamateriaalia on käytännössä rajattomasti ja vanhoja juttuja voi surutta kierrättää vuodeta toiseen. Kansa taisteli – miehet kertovat -genrehän sinällään uppoaa lähinnä kai toista maailmansotaa larppaaviin viisikymppisiin wannabe-sotaveteraaneihin jotka pikkuhiljaa miehittävät veteraanijärjestöjä. Itse en ole koskaan historialehden käsiinsattuessa tullut kiinnittäneeksi huomiota julkaisijaan, joten kai syytöksessä jotain perää on.

Yhdessä asiassa Iltasanomat ja Iltalehti kyllä eroavat toisistaan. Iltasanomissa on jostain syystä aivan tolkuton määrä lentoemännistä kertovia… no, artikkeleiksi kai näitä ei voi sanoa. Anekdootteja tai juttuja. Iltalehdestä löytyy ehkä enemmän uutisia muistuttavaa sisältöä. Tosin näitä huumoripläjäyksiäkin on. Mutta viimeisten kuukausien ajalta Iltasanomissa:

Iltalehdessä taas osapuilleen samalta ajalta (hakumoottori ei osaa listata kronologisesti joten lista on summittainen):

  • Finnair aikoo irtisanoa lentoemäntiä (24.9.2012)
  • Suomalaismiehelle ei tarjoiltu alkoholia- kävi käsiksi (28.10.2012)
  • Lentoemäntä putosi koneesta – loukkaantui vakavasti (8.5.2012)
  • Lufthansan lentoemännät lakkoon perjantaina (30.8.2012)
  • Finnair alkaa vuokrata lentoemäntiä (12.3.2012)

Että mistähän tämä johtuu? Mistä Iltasanomien keskivaikea fiksaatio lentoemäntien työoloihin ja -tapoihin kumpuaa? Suurin osa jutuista on tietysti vain käännetty suomeksi. Usein lähteenä on jokin ulkomainen nettisaitti, lähinnä Skyscanner ja Airfarewatchdog. Mielenkiintoista on että saittien kuluttajille suunnatuissa frontendeissä on vain lentolippujen hakukone. En epäile että Iltasanomat huijaisi, koska kukaan ei varmasti jaksa käyttää aikaa siihen että keksisi tällaista tuubaa ja vieltä päästään arpoisi lähteitä. Jossain lienee vain joku keskustelufoorumi tai juttupankki, josta tätä journalismin hehkuvinta kuonaa sitten lapioidaan meidän ruuduillemme.

Mutta jos joskus te, ja minäkin, olemme valittaneet journalismin rappiosta niin lentoemäntä paljastaa -genre on juuri sitä. Tapahtumaketju kulkenee näin, ja siis tämä on pelkkää arpomista eli saatan olla väärässä: lukijatutkimuksessa haarukoidaan nettilehden (koska muistaakseni näitä juttuja edes Iltasanomat ei kehtaa painaa) kohderyhmäksi 40-50 -vuotias mies. Jännästi sama kuin historialiitteeissä. Markkinointi sitten miettii millä jutuilla saadaan eniten linkkihuorausta aikaan ja katso: markkinoinnin viisaiden päiden kolistessa yhteen tullaan siihen tulokseen, että viisikymppisten markkinointisetien mukaan maailman seksikkäin asia on viisikymppisen mielestä – lentoemäntä. Ja sitten toimituksen työharjoittelijalle annetaan tehtäväksi käydä läpi internetistä kaikki lentoemännyyttä etäisestikin sivuavat artikkelit ja kääntää ne suomeksi.

Ja tämän ansiosta minäkin sitten tiedän, että Virgin air- lentoyhtiön lentoemännät on komennettu toisella puolen maailmaa käytöskouluun, ja  koska ilmeisesti tietokatkoksen myötä aamuvuoro käänsi saman uutisen vielä kerran, saamme nyt tästä toisenkin käännöksen.  Ja tiedän myös, että newyorkilainen lentoemäntä (myöskin toisella puolen maailmaa) näpisti miesmatkustajan iPadin, jäi kiinni ja sai potkut. Kukapa olisi arvannut? Hullu maailma!

Usein olen sanonut että printtimedia on kriisissä. Onhan se, mutta nettimedia se vasta kusessa onkinkato muuten kissavideo, TAI VIELÄ PAREMPAA, KATSO AAMULEHDEN UUTINEN INTERNETISSÄ OLEVASTA KISSAVIDEOSTA. Tätä on journalismi Anno Domini 2012

Advertisements