Sanomalehdet ovat kyllä jänniä. Eilen tulleessa hesarin kuukausiliitteessä Ilkka Malmberg harmittelee Iijoki- sarjan ehtymistä, ja tänään tulleessa sunnuntaihesarissa oli ensimmäisellä sivulla oli uhkaava yleisönosastokirjoitus. 

Mikael Pentikäinenhän se siellä julmisteli. Mikael oli tullut siihen tulokseen, että ollaan menossa (paywall) päin helvettiä. Tulkintahan ei sinänsä ole uusi, Raimo Sailas ja useat Uuden Suomen blogistit ovat tulleet samaan tulokseen. On tietysti vinkeää lukea näitä silti ihan valtakunnan ykkössanomalehden kakkossivulta, heti risteilymainoksen jälkeen. 

Pentikäinen esittää mielestäni perusteettomia uhkakuvia sisäisesti ristiriitaisessa kirjoituksessaan. Tämä ei ole kiinnostavaa. Kiinnostavaa on seuraava kohta: 

Kolmanneksi pitää tukea työllisyyttä. Täytyy tehdä paljon vaikeita päätöksiä: leikata työttömyysturvaa, heikentää opintotukea, nopeuttaa opiskelua ja lyhentää tutkintoja, saada vanhempia kotoa töihin, arvioida asevelvollisuutta, edistää maahanmuuttoa, nostaa eläkeikää – ja paljon muuta.

Mistähän nyt aloittaisi. Työllisyydellä ja opintotuen määrällä ei ole mitään korrelaatiota keskenään. En itseasiassa keksi edes arkijärjellä mitään mekanismia joka yhtäaikaisesti heikentäisi opintotukea, parantaisi työllisyyttä ja nopeuttaisi valmistumisaikoja. 

Työllisyyden tukeminen on toki kannatettavaa, mutta en myöskään näe työttömyyskorvauksen leikkaamista varsinaisesti työllisyyttä tukevana toimenpiteenä. Kun ei ne työttömät silkkaa vittumaisuuttaan ole työttömiä. Voidaan toki kurjistaa opiskelijoita ja työttömiä mutta sitten täytyy myös muistaa että tämä on vain ja ainoastaan ideologista kurjistamista, ei työllisyyden tukemista eikä edes mitattavissa määrin valtiontalouden tukemista. Opintorahaa maksettiin 90 638 yliopisto-opiskelijoille viime vuonna karvan alle 180 miljoonaa euroa. Summa on hiukan pienempi kuin Sanoma-konsenin liikevoitto samalta ajanjaksolta. 

Vaikka me nyt tiputtaisimme tästä esimerkiksi kymmenen prosenttia, tai ollaan höveleitä, 20 prosenttia, säästäisimme 36 miljoonaa euroa. Saman verran rahaa on valtion budjetissa allokoitu esimerkiksi riista- ja porotalouspolitiikan tutkimukseen. Tämän verran me säästäisimme, jos Pentikäiseltä kysyttäisiin. Ja miksei kysyttäisi, onhan Pentikäinen paitsi Hesarin päätoimittaja, myös koulutukseltaan metsänhoitaja. 

Minua ärsyttää se, että ihmiset ovat täysin sokeita numeroille ja ihan fiksutkaan ihmiset eivät pysty hahmottamaan edes asioiden suuruusluokkia. Valtion budjetti on rapiat 50 miljardia euroa, ja hesarin päätoimittaja alkaa korjaamaan valtiontaloutta opintotuen muutamista kymmenistä miljoonista. Miljardiin menee tuhat miljoonaa, 50 miljardiin 50 tuhatta miljoonaa. Samanlaista löysää numerosokeaa argumentaatiota löytää mistä tahansa esson paarista tai suomi24:n ketjuista, mutta tarvitseeko tätä nyt hesarin pääkirjoitussivulta lukea?

Toinen ärsyttävä asia on metsänhoitaja Pentikäisen talousalarmismi. Voi olla että olemme menossa mopedilla seinään, kuka tietää. Tai voi olla että Suomen Yrittäjät on saanut agendansa hesarin päätoimittajalle läpi. Nämä ovat kuitenkin mielipidekysymyksiä joista niin minä (musiikin kandidaatti) kuin Pentikäinen (metsänhoitaja) voimme esittää valistuneita arvauksia ja löytää tueksemme asiantuntijoita molemmille ajatussuunnille. 

En tiedä olenko nyt poliittisesti epäkorrekti (tiedänpäs, kyllä olen) mutta silti: vanhoillislestadiolaisuus saattaa hiukan avata tätä Pentikäisen ajatuskulkua. Kieltäytymys ja kilvoitus ovat minullekin tuttuja asioita sukuhistoriani kautta. Varsinkin maailman hahmottaminen kivisenä ylämäkenä on pelottavan tutun kuuloista. Vain kieltäytymällä maailmallisuudesta ja voittamalla lihalliset kiusaukset on mahdollista tulla vanhurskaaksi ja päästä yläsaliin. Vain vaikeita päätöksiä tekemällä valtiomme pelastuu, ja jos meno ei muutu käy huonosti. 

Olen muutamia kertoja elämässäni kuullut lestadiolaista puhujaa. Pentikäisen kolumnin retoriikka, vertaukset ja muoto muistuttavat kyllä kovasti lestadiolaista saarnaa.

Oma sukuhistoriani todistaa että subjektiivisesti tulkiten tällä ajattelulla ei saavutettu henkilöhistoriassa merkittäviä voittoja, enkä oikein usko vanhurskauteen valtiontalouden hoidossa. 

Mainokset