Matti Apunen, sinua harmittaa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja oli muiden aktiviteettiensa ohella lukenut yhteiskuntaopin kirjaa, joka oli kirjoitettu ideologisesti väärin. Matti-setä kirjoitti aiheesta hesariin kolumnin, koska aihe nyt vaan on tärkeä.
Vaikka tarkoitus oli ruimia vassareita jotka olivat kirjoittaneet oppikirjan ihan väärin, Apunen tuli ilmeisen epähuomiossa tökkineeksi todella laajaa ongelmakenttää. Tahattomasti Apunen nimenomaan sanoi ääneen sen, mitä suomalaisessa poliittisessa diskurssissa ei ole ollut tapana sanoa: yhteiskunta on poliittinen rakennelma, ja yhteiskuntaoppi on poliittista. Halusimme tai emme. Sivumennen sanottuna niin on historia, äidinkieli ja maantietokin. Apusen mielestä ongelma on, että se ei ole hänen ideologiansa mukaista. Perinteisesti Suomessa on Apunenkin turvautunut vaihtoehdottomuuden verhoon: näin on pakko tehdä koska kilpailukyky, koska kestävyysvaje, emme voi muuta, koska markkinavoimat, meidän täytyy… Mutta nyt Matti kertoo yhteiskunnan olevan ideologiaa. Mahtavaa!
Älä itke Matti, yhteiskuntaopin opetus on paljon muutakin kuin pelkkä oppimateriaali. Itse muistan omat yhdeksännen luokan yhteiskuntaopin tunnit nykyisen opetusneuvoksen Kristiina Kaihari-Salmisen johdolla. Kristiinalla oli näkemystä, ja tuntien sisällöt saivat Saul Schubakin kuulostamaan myhäilevältä vanhalta hipiltä. Emme olleet Kristiinan kanssa silloin väleissä, nykytilanteesta en tiedä. Oppimateriaali kertoi kunnanvaltuuston tehtävistä, Kristiina vasemmistolaisuuden kirouksesta.
Mutta Matti, kirjoitat:
”Tämän hintana saattaa olla julkisten palveluiden heikkeneminen ja tulonsiirtojen pieneneminen. Olisitko sinä siihen valmis?”
Ihmettelen, millä eväillä yläkoululainen osaisi tässä kohtaa muuta kuin pelästyä uhkaavan oloista kysymystä.
Jos analogisesti lukisin hesarista vastaavan uhkauksen:
Suomalaisen hyvinvointivaltion käy huonosti, jos suomalaisten yritysten kilpailukyky ei parane.
Ihmettelen minä puolestani, millä eväillä kansalainen osaisi tässä kohtaa muuta kuin pelästyä uhkaavan oloista kysymystä. Toinen on toki oppikirja ja toinen sanomalehti, mutta uhkaavan oloisia kysymyksiä yhtä kaikki. Ja jälkimmäinen ei varsinaisesti ole edes kysymys, vaan uhkaavan oloinen uhkaus.
Matti, sinusta olisi tullut loistava opettaja. Jatkat:
Kirja toistaa suosittua mantraa 1990-luvun lamasta ja leikkauksista. ”Vaikka lamasta päästiin eroon, hyvinvointivaltiota ei palautettu ennalleen. Julkiset palvelut ja tulonsiirrot jäivät alennetulle tasolle.”
Vilkaistaanpa Tilastokeskuksen ylläpitämää kansantalouden tilinpitoa.
Jos vuoden 1975 indeksiluku on 100, vuonna 1995 tulonsiirtojen taso oli noin 300, nyt 400. Sama pätee sosiaalipalveluihin: laman jälkeen indeksiluku oli noin 250, nyt lähes 400. Bruttokansantuotteen indeksi on nyt tasolla 200. Hyvinvointivaltion menot ovat siis kasvaneet selvästi tuottoja ripeämmin.
Ja näinhän se on. Joku voisi tehdä tästä päätelmän että hyvinvointipalveluita ei todellakaan palautettu ennalleen, jos entistä suurempi joukko asuu ja elää tulonsiirtojen varassa. Itseasiassa asumisen hinta on noussut melkein samassa suhteessa. Tulonsiirrot siis kulkevat ihmisten kautta asunnonomistajille, mutta hei, tässä ei ole mitään ongelmaa koska se on markkinataloutta.
Tietty vaikutus saattaa olla myös eläkeläisten määrän kasvulla, joka luonnollisesti kasvaa kaiken aikaa. Apunenkin on kulmakarvojaan mutristaen useasti varoittanut huoltosuhteen heikkenemisestä. Kunnon opettajan tavoin Matti kuitenkin vähän puijaa [1] [2]: Bruttokansantuote on noussut vuoden 1975 tasosta (3 824 euroa) huikaisevaan 35 150 euroon vuonna 2011. En tiedä mistä Apunen on tuon indeksin taikonut, mutta BKT on Apusen seurantajaksolla lähes kymmenkertaistunut.
”Hyvinvointivaltion karsiminen 1990-luvulla johtui muun muassa siitä, että verotusta laskettiin jatkuvasti”, kirja toteaa.
Eiköhän hyvinvointivaltion karsiminen johtunut ensi sijassa siitä, että lamassa tuotanto romahti. Verotusta taas kevennettiin samasta syystä kuin sydänkohtauspotilasta jysäytetään defibrillaattorilla.
Nyt Apunen menee taas välttämättömyyksien taakse piiloon. Sydänpotilasta voidaan deffata jos sydänkohtaus ilmenee kammiovärinänä. Asystolea taas ei voi. Jaakko Kiander esittää vaihtoehtoisen (pdf) tulkinnan. Lama johtui hänen mielestään finanssipolitiikan tolkuttomasta kiristämisestä ja sen aiheuttamista tuhoista. Valuutan arvon vakiintuminen ja tilanteen selkiytyminen (ja tietysti pankeille maksetut kymmenet miljardit) korjasivat sitten laman. Vienti lähti vetämään, koska kyseessä oli paikallinen lama. Veronhelpotusten merkitys on vähintäänkin kyseenalainen. Toki ymmärrän, että EVA:n puheenjohtajan mielestä näin oli pakko tehdä.
Kunpa näkisi vielä oppikirjan, joka kertoisi, että kasvun merkitys ei ole neljännessä hampurilaisessa vaan valinnanvapaudessa. Kasvun merkitys on paremmissa terveyspalveluissa ja kehittyneemmässä teknologiassa: siinä, että ihmisillä on enemmän vaihtoehtoja kotona, koulussa ja töissä.
Kasvu samastetaan kiireeseen ja huonoon elämänlaatuun. Ei ihme, jos degrowthin kaltainen vastuuttomuus tuntuu nuorista tämän jälkeen asialliselta vaihtoehdolta.
Kunpa näkisin vielä elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtajan, joka viitsisi hesarin kolumnissaan edes teeskennellä sivistynyttä ihmistä.En tiedä miten kasvun merkitys ja libertaarinen valinnanvapaus ovat sidoksissa toisiinsa. Saatte kertoa. Degrowth- liike on yksi tapa ottaa kantaa maailman talouteen. Tämän sivuuttaminen ”vastuuttomana ideologiana” alleviivaa Apusen ongelmaa: Ongelma ei ole että oppikirja on ideologinen, ongelma on se että se ei ole hänen ideologiansa mukainen.
Forum 9 esittelee yhteiskunnallisen vaikuttamisen tapoja, kuten ostoboikotteja ja mielenosoituksia. Lobbaamiseen suhtaudutaan asiaankuuluvalla viileydellä: ”Lobbausta harrastavat myös teollisuuden edustajat tai yrittäjät, jotka yrittävät vaikuttaa poliitikkoihin luodakseen yrityksille parempia toimintamahdollisuuksia.”
Tämä on käsittääkseni juurikin lobbaamisen ydintä. En ymmärrä mikä tässä Apusta hiertää. Mielenosoitusten ja boikottien vastuuttomuuden toki ymmärrän.
”Globalisaatio ei ole vielä toistaiseksi toteutunut reilulla tavalla. Siitä ovat hyötyneet ennen kaikkea teollistuneet maat.”
Tylpän lauseen raameihin ei mahdu se, että esimerkiksi kiinalaisten vauraus on kymmenkertaistunut ja intialaiset elävät nykyisin 22 vuotta pidempään kuin minun syntyessäni. Forum 9 myöntää, että absoluuttinen köyhyys on globalisaation ansiosta vähentynyt. Toteamus on kuitenkin hiukan innoton.
En tiedä minkälaisesta innostuneesta naminamista Matti Apusen (s. 1960) kansalaistaidon kirjat olivat tehdyt. Toteamus siitä että globalisaatio ei ole toistaiseksi toteutunut reilulla tavalla on kyllä peräisin tästä (pdf) Valtionvarainministeriön hippien töherryksestä. VM:n Kansantalous- ja rahoitusmarkkinaosastokin on Apusta vastaan. Voi maailma, miten oletkaan epäreilu!
”EU:n vapaista sisämarkkinoista ei ole ollut kuluttajille pelkkää iloa. Kilpailun kiristyminen on vaikeuttanut suomalaisyritysten asemaa.”
Ajatus on tahaton päästö Kekkosen ajalta, kaipausta aikaan, jolloin kirottu ulkomainen kilpailu ei sotkenut suunnitelmia ja lauantain saunavuoroja.
No niinpä, sanopa Matti muuta! Ennen oli kunnollista. EU:n sisämarkkinoiden integroituminen on ollut kyllä muun muassa hesarin taloustoimituksen hipinretaleiden murheissa: [1], [2]. Jopa omat antavat Apuselle puukkoa: EVA:n raportissa EU:n integraatiosta käsitellään yhtesiten sisämarkkinoiden ongelmia. Puheenjohtajalle tuolla tavalla tekevät! Siat!
Lopuksi vielä muutamia yhteiskuntaopin irtototuuksia, jotka ovat vilpittömyydessään viihdyttäviä.
”Hyvinvointivaltiossa pyritään siihen, että ihmiset voivat hyvin.”
”Kun presidentti lausuu mielipiteensä jostain asiasta, sitä kunnioitetaan.”
”YLE:n tehtävänä ei ole tuottaa voittoa, vaan tarjota kansalaisille tasapuolisesti tietoa, kulttuuria ja viihdettä.”
Kuvaavaa on ehkä, että löytäessään poilittisesti latautumattomia tosilauseita, elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja pitää näitä vilpittömän viihdyttävinä irtototuuksina. Mutta Matti, muistan toki miten suutuit sille leopardi-mitälie- bloggaajalle ja käyttäydyit telkkarissa huonosti. Syynä oli se, että tämä nainen oli sinutellut presidenttiä blogitekstissään. Ennen oli kunnollista, Kekkosen ajoilla ei naiset sinutelleet presidenttiä. Voi aikoja, voi tapoja. Mennään matti saunaan, juodaan nelosolutta ja puhutaan asiat kuntoon!
saloniemi 
tolkuttoman hyvä kirjoitus, kiitos.
Matti Apunen on sisäistänyt ja hyvin liturgisoinut jatkuvasti kasvavan velka-pohjaisen rahajärjestelmän sisäsyntyisen kriisiytymisen ytimen. Hänestä se vaan ei ole ongelma, vaan ratkaisu. Kaikkeen: hyvinvointiin, onneen ja muuhun.
Eli kuluttakaa, kilpailkaa enemmän, tinkikää enemmän vapaa-ajasta, tehkää töissä enemmän töitä, suostukaa palkanalennuksiin ja pyytäkä eroa eurosta ja uuden markan devalvointia. Luopukaa vapaaehtoisesti eläkkeistä, lomarahoista ja muista.
Kyllä ne murut sitten aikanaan valuvat sieltä omistavalta luokalta pöydältä myös tavallisille kuluttajille, eli kasvua tulee myös tallaajille.
Tämän varianttia kutsuttiin Yhdysvalloissa Lafferilaseksi supplyi-side-talousmalliksi. Jokainen voi lukea sitten Yhdysvaltojen taloushistoriaa ja katsoa kuinka hyvin se toimi talouskasvussa ja kuinka hyvin se tasasi tuloeroja ja ylläpiti hyvinvointiyhteiskuntaa.
Itse nimitä sitä nykyään lyhennetysti laaf-teoriaksi, koska sitä se on.
Ja samaa sarjaa oli M EK-Apulaisen analyysi. Poliittista liturgiaa ilman syvää ymmärrystä modernista rahateoriasta (MMT), taloushistoriasta (erityisesti tulonjaon, talouden tehokkuuden, suhteellisen kilpailun ja velkakuplavetoisen kasvun mekanismeista) ja nykyisestä globaalista ja suomalaisesta makrotalouden tilanteesta (C. Koo, tasetaantuma). Suoraan sanoen masentavaa luettavaa EK:n päätorvelta. Osoittaa lähinnä osaamattomuuden tason, mikä on niin syvältä (suomalaisessa) ’talousajattelussa’ aina Nallea myöten.
En edes tiedä miksi vaivauduin lukemaan tämän. Nykyään internetissä lentää linkkiä liian moneen suuntaan samaan aikaan. Liikaa niihin tulee tartuttua. Apusen kolumni julkaistiin Helsingin Sanomissa. Sinä julkaisit kirjoituksesi omalla blogisivullasi. Amen.
Mutta silti vaivauduit kommentoimaan tänne. Apunen on elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja, minä musiikin kandidaatti. Sinun huomiotaloudestasi kilpailtuna olisin valmis silti julistamaan itseni voittajaksi, koska en löydä kommenttiasi kuitenkaan hesarin sivuilta.
Hämmästyttäväähän se on, että Apusen blogikirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa. Hyviin tapoihin kuuluisi merkitä, että kyseessä on blogiteksti, mutta Hesari-terminologiassa ”pääkirjoitus” ilmeisesti ajaa saman asian.
Tolkuttoman lapsellinen purkaus, mutta oppia ikä kaikki…
Kiitos. On hienoa kun musiikin kandidaatti osaa viitata luotettaviin lähteisiin kun EVA:n puheenjohtaja nappailee lukujaan ties mistä.
Tunnustuksellisesta yhteiskuntaopetuksesta…
Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen kirjoitti maksumuurin taakse kolumnin, jossa hän syyttää yhteiskuntaopin oppikirjaa Forum 9 puolueelliseksi (HS 4.12.12). Yksi kirjan kirjoittajista, Eenariina Hämäläinen, torjuu kritiikin ja väittää A…
Kiitos. Kaipasinkin vastinetta Apuselle. Kun en itse osannut.
Taisi mennä Apusen pointti kirjoittajalta vahvasti ohi. Vai onko jo itsetarkoitus oksentaa Apuselle henkilökohtaisuuksia hänen joka kolumnistaan?
Apusen pointti kyllä meni vahvasti ohi. Raota ihmeessä jos sulla on siitä jotain sisäpiiritietoa?
Pingasin tänne omasta blogistani, mutta se ei näytä tulleen läpi. Lisään siksi linkin kommenttina.
”Bruttokansantuote on noussut vuoden 1975 tasosta (3 824 euroa) huikaisevaan 35 150 euroon vuonna 2011. En tiedä mistä Apunen on tuon indeksin taikonut, mutta BKT on Apusen seurantajaksolla lähes kymmenkertaistunut.”
Hyvä Tuomas Saloniemi, teit valitettavasti tässä sen virheen, että vertailit nominaalihintoja ottamatta inflaatiota huomioon. Vuoden 2000 (viitevuosi) hinnoilla BKT on kasvanut vuoden 1975 68 238 milj. eurosta vuoden 2010 156 905 milj. euroon (1). Toisin sanoen BKT on tuolla ajanjaksolla kasvanut noin 2,3 kertaiseksi, ei suinkaan kymmenkertaistunut. Sinänsä toki hyvä että asioita mietitään ja keskustelua syntyy.
(1) http://www.stat.fi/til/vtp/2011/vtp_2011_2012-07-12_tau_001_fi.html
Lisäyksenä edelliseen, hieman ristiriitaista että ensin syytetään puijauksesta ja sitten heitään kehiin nelinkertainen virhe 😉
Osaatteko sanoa mistä Apunen on löytänyt tuon oman tilastonsa, ja ovatko Apusen vinkkaamat muut tunnusluvut ostovoima/ inflaatiokorjattuja? Tiedän tämän olevan hiukan riskikästä, jos verrataan keskenään indeksejä ja absoluuttisia euroja. Selvyys näihin olisi hyvä silti saada. Korjaan toki faktavirheet sitä mukaa kun niitä löytyy.
Tuomas (jos sopii sinutella 🙂 ), en jostain syystä pysty vastaaman suoraan vastaukseesi, joten vastataan nyt sitten itselle. En tiedä mistä Apusen Masa on tilastonsa kaivanut, mielipidekirjoituksessakin olisi hyvä mainita lähteet, mainitsee vain ylimalkaisesti kansantalouden tilinpidon. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoista tietoa, mutta ihan heti en tuota indeksiä löytänyt. Julkisyhteisöjen osuus BKT:sta vuonna 2010 oli kuitenkin 55,5%, suurimpina menoerinä seuraavat (löytyy pdf:nä tarkemmin eriteltynä):
– sosiaaliturva, 23,9%
– terveydenhuolto, 7,9%
– yleinen julkishallinto 7,2%
– koulutus 6,5%
– elinkeinoelämän edistäminen 4,9%
Pitäisi tutkia hiemanpidempään, se toki on tunnettu fakta että julkisyhteisöjen osuus BKT:sta on kasvanut melkoisesti viime vuosikymmeninä, mutta olisi kiva lyödä nopeasti pätevät tilastot pöytään muistelujen sijaan
Upea teksti. On hienoa että ihmiset jaksavat kaivaa esiin eliitin meille hyötymistarkoituksissa syöttämät valheet!
Kiitos tästä erinomaisesta kirjoituksesta. Terveisin espoolaistäti, 42v.
”En tiedä miten kasvun merkitys ja libertaarinen valinnanvapaus ovat sidoksissa toisiinsa. Saatte kertoa.”
En ole libertaari, mutta talouskasvuun kuuluu mm. se, että asioita (tuotteita sekä palveluita) tuotetaan aiempaa tehokkaammin, eli pienemmällä aika- ja resurssi-investoinnilla. Ennen vanhaan valtaosa kansasta eli maanviljelijöinä, mutta tehokkuus oli niin pientä, että edelleen monet näkivät nälkää. Nykyään kun maanviljelyn tehokkuus on kasvanut, niin riittää että vain pieni osa väestöstä on maanviljelijöitä, ja heidän työllään on mahdollista ruokkia kaikki muut. Siinä missä lähes kaikkien oli ennen pakko viljellä maata, nykyään on paljon enemmän valinnanvaraa ammatinvalintansa suhteen.
Sama pätee muihin aloihin ja ammatteihin: mitä vähemmillä resursseilla ja panostuksella asioita opitaan tekemään, sen enemmän yhteiskunnassa esiintyy ylijäämää, mitä voidaan käyttää kaikkeen muuhun. Ihmiset voivat myös erikoistua tekemään sellaisia asioita, joille on vähemmän kysyntää ja jotka eivät siten olisi ennen olleet kannattavia – esimerkiksi kirjallisuutta ja musiikkia on nykyään olemassa ties miten monta genreä, alagenreä ja ala-ala-genreä. Se on mahdollista kiitos talouskasvun, ja mahdollistaa suuren valinnanvapauden sen suhteen, millaisesta kulttuurista haluaa nauttia – samoin kuin muutenkin suuren valinnanvapauden sen suhteen, millaisissa ammateissa on mahdollista yrittää elantonsa ansaita. Myöskään esim. nykyisen tasoinen kattava sosiaaliturva ei olisi mahdollinen, ellei talouskasvu olisi tuottanut yhteiskuntaan ylijäämää jolla se voidaan rahoittaa: mikä lisää huomattavasti sen varassa elävien ihmisten valinnanvapautta.
Mutta hyvinvoinnin lisäämiseksi tarvitsee tietenkin myös varmistaa, että talouskasvun hedelmät jakautuvat reilusti, vaikka juuri sen sosiaaliturvan myötä (ja kyllä, nykyisessä sosiaaliturvassa on paljon pahoja aukkoja ja ongelmia, jotka olisi hyvä korjata). Ja vaikka talouskasvu lisäisikin valinnanvapautta, ei vaikuta mitenkään itsestäänselvältä, lisääkö valinnanvapauden kasvattaminen aina myös hyvinvointia – kirjoitin tästä pari sanaa artikkelissani ”Lisääkö talouskasvu hyvinvointia?”.
Pidin kirjoituksesta, sopivasti asiaa sarkasmilla höystettynä.
Näiden eräiden kommentoijien tapaa vastata omaa ideologiaa vastaan esitettyihin kirjoituksiin on vaikea ymmärtää. Miksi aina puhua ”oksentamisesta”, ”suu vaahdossa puhumisesta” jne.? Kuka tässä suu vaahdossa oikein defenssejään ilmentää? Olisi fiksumpaa olla vähemmän arrogantti ja edes perustella mikä mättää. Kuitenkin julkisessa keskustelussa, kuten tämä blogi, on tarkoituksena luultavammin juuri se keskustelu, joka ei solvauksia heitellessä voi edetä suuntaan eikä toiseen.
Onhan se tietysti rankkaa, kun on joutunut vuosikausia oksentamaan talous”tieteen” ja liiketalous”tieteen” ´objektiivisia´ totuuksia tenttipapereihin, kun yliopiston proffa jätti mainitsematta, että talous on oikeasti ja historiallisesti pelkästään poliittisia päätöksiä, eikä mitään universaaleja lainalaisuuksia ole olemassa. Talous on olemassa yhteiskuntaa varten, eikä vice versa.
Vaikka luulisi että jos seuraa vähääkään politiikkaa, edes kymppiuutisten verran, niin näkisi sen päivänselvän asian että talous ei ole yhteiskunnasta, valtioista tai oikeudellisesta sääntelystä irrallinen asia, vaan juurikin niiden kautta ”luotu” poliittinen kiistakenttä.
On ikävää, että oikeistolaisesta ajattelusta peräisin oleva politiikan kieltäminen (esim. kouluissa) ja piilottaminen on synnyttänyt ilmiön, jossa osa porukasta luulee, että taloudesta voisi muka puhua ”objektiivisesti” tai ”pragmaattisesti”, pelkillä ”taloudellisilla lainalaisuuksilla”.
Ei ole varmaan mitään puhtaasti ideologisempaa asemaa, kuin se, jossa ihminen ei itse ymmärrä puhuvansa täydellisen ideologisesta asemasta, väittäessään olevansa ”objektiivinen”. (jolloin on myös mennyt ohi eräät viimeiset, vähintään viitisenkymmentä vuotta käydyt tieteelliset keskustelut.)
Erinomainen vastine Apusen itkuntuherrusmaiseen avautumiseen.
Uskon, että minustakin tuli sosialisti juuri yläasteen yhteiskuntaopin kirjojen pohjalta, mahtaa porvareita harmittaa.