Kävin vanhoilla huudeillani Töölössä kääntymässä taas. Ratikkapysäkillä kasia odotellesani huomasin, että joku olikin kiinnittänyt seinään ilmoituksen siitä miksi lähidemokratiaan ja kaikenlaisiin kaupunginosaparlamentteihin pitää suhtautua suurella varauksella. Se näytti tältä:

Ilmoitus töölöläisellä sporapysäkillä

Ilmoitus töölöläisellä sporapysäkillä

A4 jossa on repäistäviä internet-osoitteita. Tässä kuvassa kivasti 1980- luvun media ja 2010- luvun kansalaisvaikuttaminen lyövät kättä. Kuviohan on seuraava: Helsingin kaupunki peruskorjaa Mechelininkatua, muun muassa. Kaikkia katuja välillä peruskorjataan. Samalla rakennetaan pyöräkaistat ja tehdään muutoksia liikennejärjestelyihin. Hyvä? Ei! Ennen oli kunnollista.

Jostain syystä toimittaja Anna-Maija Gruber vastustaa kadun peruskorjausta kunnioitettavalla raivolla. Miksi  – se jää minulle toistaiseksi selittämättömäksi. Gruber on tämän nettiaddressin takana,  Gruber kirjoitti hesariin mielipidekirjoituksen ja sen jälkeen Töölöläinen- lehteen aikalailla samat jutut toimituksellisena materiaalina lievällä paranoialla maustettuna. Että ratikkapysäkit hävitetään, puut hävitetään, pyörätiet jyräävät parkkipaikat, HK:n virkamiehet keräävät bonukset  ja niin edelleen. Toimittajan olisi ollut syytä kyllä käyttää ammattitaitoaan ja ottaa selvää, että ei ne puut mihinkään ole häviämässä. Ne vaihdetaan. No, Töölössä toki asuu vajaat 30 000 asukasta joista sunnuntai-iltaan mennessä 261 ihmistä oli sen allekirjoittanut. Siis 0,9 prosenttia ihmisistä koki tämän vaikuttavan elämäänsä nettiadressin kirjoittamisen vaivan verran.

Mutta se demokratia. Aina välillä puhutaan lähidemokratiasta äänestysprosentit nousuun nostavana myyttisenä lännen sankarina, joka tulee ja antaa kansalle viimein sen vallan joka sille kuuluu. Visilikin on tätä pohtinut (pdf) hyvässä raportissaan.

Minua pelottaa kaikenlaisessa kaupunginosademokratiassa muutama asia. Se joka huutaa lujiten päättää asioista ja määrittää agendaa. Tämähän on arkipäivää politiikan kaikilla tasoilla jo nyt – ja juuri tätä vastaan on luotu kaikenlaisia raskaita ja hankalia mekanismeja. Jos samat mekanismit kopioidaan vielä yhteen hallinnon portaaseen, niin… no sitten on hallintoa taas enemmän. Minä en hallinto-orientoituneena henkilönä tästä valita, mutta tämä pitää muistaa.

Että vaikka Anna-Maija Gruber saa kummallista agendaansa läpi hesariin ja töölöläiseen ja Töölö-seuraan, niin siitä huolimatta se ei välttämättä ole edes pienen vähemmistön mielipide. Ja siitä huolimatta esimerkiksi Gruberin jutut on ainoa, joka välittyy tällä hetkellä Töölön katujen kunnossapitotilanteesta minulle Espooseen.

Sitten on se että mistä lähidemokratia päättäisi? Voidaan laittaa kaupunginosaparlamentti päättämään minkä värisiä narsisseja otetaan kukkanpenkkeihin. Toimii, ihan sama mulle, tehkää miten vaan haluatte.

Mutta joku hevimpi asia, kuten kaavoitus? Töölö-seura päättämässä pitäisikö Töölöön rakentaa alkoholistien yömaja? Mitähän luulisitte mielipiteen olevan? Tällaista se on. Kukaan ei halua alkkisten yömajaa, mielenterveyskuntoutujien keskusta tai vastaanottokeskustaa juuri itselleen. Ne sopii paljon paremmin sinne naapurikaupunginosan puolelle. Ja jos Töölön parlamentilla on aikaa ja kiinnostusta keskustella kukkasipuleista ja vastustaa alkkisten yömajaa, niin ei ole ollenkaan sanottua että Viikin, Itäkeskuksen, Mellunmäen tai Konalan asukkailla on samanlaiset mahdollisuudet harrastaa ja paneutua kotiseututyöhön.

Koska usein koko kaupunki on kuitenkin se järkevin mittayksikkö asioista keskusteltaessa ja niistä päätettäessä. Ja minä en haluaisi, että töölöläisenä Anna-Maija Gruber olisi minun äänitorveni maailman suuntaan. Koska se ratikkapysäkkien sadan metrin siirto on järkevin asia mitä siellä on tehty taas vähään aikaan.

 

Advertisements