Kakkahan se vaan pyörittää maailmaa. Kysykää keltä tahansa lapsiperheen vanhemmalta. Ja kuulemma vanhemmiten elämä alkaa pyöriä suolen ympärillä. Ja sitten on ylkkäri joka teki mediahistoriaa kakkaamalla. Siitä nyt kirjoitettu ja sanottu kaikki ja kaikki. Ajattelin olla osa suurta suomalaista kakkakeskustelua ja keskustella kakasta.

Kaikista suurimman pökäleen nenään on vetänyt Ulla Appelsin. Muistattehan hänet; Appelsinin ansioluettelo ei ole nimittäin ihan pieni. Hän on kirjoittanut muun muassa klassikkokirjat Kenraalin vuosisata (Gummerus 2000) ja Kenraalin vuosisata: muistopainos (Gummerus 2004). Applesin on ollut ehdolla suuren journalistipalkinnon saajaksi Ilta-Sanomien toista maailmansotaa käsittelevistä lehdistään. Ulla Appelsin on Ilta-Sanomien päätoimittaja ja yhteiskunnallinen keskustelija. Ja nyt Ullalla on asiaa kakasta ja oikeasta kakkahuumorista. Ulla lataa:

Vihreän langan toimittaja katsoo, että vaikka kakkajuttu edustaakin ”epäjournalismia” sillä on seuraustensa ansiosta ”samanlaista vaikeasti määriteltävää arvoa kuin mustalla Mannerheimilla”. Toimittajan mielestä kiintoisinta onkin reaktio, sillä ”reaktio kertoo aina jotain reagoijista”. Tämä ei ole uusi argumentti. Mutta kätevä se on. Sitä ei nimittäin koskaan voi voittaa. Se pitää sisällään ajatuksen, että reagoitpa miten tahansa, se on tavalla tai toisella väärin.

No niinpä. Käsi ylös kene mielestä reaktio ei kerro aina reagoijista? Ja käsi ylös vielä kenen mielestä tämä ylipäätään on argumentti (siis perusteltu väite tai mielipide), ja sitten molemmat kädet ilmaan ne joiden mielestä argumentti noin ylipäätään voi pitää sisällän ajatuksen, että reagoitpa miten tahansa, se on toisella tavalla väärin.

No, Ulla Appelsinin luotsaama lehti on kuitenkin lähtenyt reagoimisen sijasta proaktiiviseen toimintaan. Tähän mennessä lehti on julkaissut ihan vain tästä kakkaepisodista seuraavat artikkkelit:

Ylioppilaslehden artikkeli ei ole hieno allegoria yhteiskuntamme tilasta tai provokaatio journalismin rappiosta. –– ––  Se on yksinkertaisesti vain harvinaisen huono juttu vailla minkään valtakunnan todellista merkitystä.

Vaikea sanoa, Ilta-Sanomien päätoimittaja kirjoittamassa kolumnia kakasta nyt tietysti saattaisi vihjata siihen suuntaan että kyseessä on esimerkki journalismin rappiosta – tai sitten Ulla Appelsin tykkää käyttää omaa viidettä valtiomahtiaan noin yleensäkin kakasta keskusteluun. Mikä saattaa olla myös esimerkki yhteiskuntamme tilasta. Mene, tiedä.

Ulla on saavuttamassa suurta kakkakliimaksia. Seuraavaa lausetta en olisi välttämättä koskaan uskonut lukevani Ilta-Sanomien päätoimittajan näppäimistöltä, mutta hyvät ihmiset, tässä se on. Ullan suuri kakkahaaste:

Millä tahansa kriteerillä arvioituna tämä kyseinen artikkeli ei palvele sitä [yhteiskunnallista] päämäärää. Mutta se olisi voinut palvella – jos miljöö olisi ollut toinen. Yhteiskunnallista ja osallistuvaa journalismia voisi ihan oikeasti tehdä jopa myös kakkaamalla.

Ja katsotaanpa minkälaista yhteiskunnallista ja osallistuvaa journalismia Ilta-Sanomat on viime aikoina tehnyt kakan ja kakkaamisen tiimoilta:

En tietenkään odota että Ilta-Sanomien päätoimittaja edellyttäisi omalta julkaisultaan niitä korkeita moraalisia standardeja joita hän peräänkuuluttaa Ylioppilaslehdeltä. Toivon kuitenkin, että seuraava luetaan värisevällä äänellä ja Hannu Karpon nuotilla:

Suomessa on tuhansia ja tuhansia vaipoissa makaavia vanhuksia. Jos Kaarenoja ja Rämö olisivat halunneet aidosti herätellä tätä yhteiskuntaa ja panna itsensä peliin, he olisivat voineet testata, miltä tuntuu olla täysin toisten ihmisten armoilla. He olisivat voineet mennä viikoksi palvelutaloon ja kirjoittaa, millaiseksi elämä muuttui. Miltä tuntuu maata tuntikaupalla liikkumattomana sairaalasängyssä ja odottaa, että joku ehtisi auttaa? Miltä tuntuu toivoa, että joku vaihtaisi märät ja kakkaiset vaipat? Miltä tuntuu vain loputtomasti odottaa – koska ei itse enää ehkä edes pysty ilmaisemaan tilaansa?

Näin. No siinäpä haaste ylkkärille. En ole tokikaan vastaavaa juttua lukenut myöskään Ilta-Sanomista mutta uskoisin, että seuraava suuri liitelehtisarja saadaan Appelsinin hellien ja määrätietoisten käsien myötä lukea – kakasta. Toivon kansallisen kakkakeskustelun herättäneen myös Appelsinin suuntaamaan huomionsa kakkaan eri muodoissaan.

Advertisements