Blogini yksivuotissynttäreitä on vietetty perinteisin menoin — paavi erosi, Olkiluoto kolmonen on taas lykkääntynyt ja homoliittolaki on jumissa. Ajattelin aluksi kirjoittaa laajemmaltikin elämästä ja ihmisistä ja kaikesta mielenkiintoisesta. Tämän takia hätkähdin kun jossain Höblän kolumnissa luonnehdittiin minua poliittiseksi bloggariksi. No, näinhän se tietysti on. Lähes kaikki postaukset käsittelevät jollain tapaa politiikkaa. Ja mikäs siinä, sehän on herkullinen ja ehtymätön aihekenttä. Kakan ohella, tietysti.

No, tänään kaksi karakteripoliitikkoa ottivat mielenkiintoisesti kantaa ilmiöön nimeltä politikointi. Politikoinnille ei ole oikein minkäänlaista määritelmää. Wiktionary määrittää sen yksinkertaisesti politiikan puhumiseksi eli tekemiseksi.
Tasa-arvoinen avioliittolakiesitys makaa siis eduskunnassa eikä mene eteenpäin. Lakivaliokunnan puheenjohtajalla Anne Holmlundilla (kok.) on valta esitellä asia lakivaliokunnalle, mutta hän ei sitä tee. Tästä turhautuneena Ville Niinistö kertoi  Kokoomuksen panttaavan lakialoitetta. No, lakialoite on Holmlundin kaapissa aivan varmasti vain sitä varten että Kokoomuksessa on riski isoon hajaannukseen puolueen konservatiivi- ja liberaalisiiven välillä.

Tästä on saatu esimerkkejä puoluekokouksessa, jossa kenttä on äänestänyt pariinkin kertaan johdon esityksiä nurin. Taru Tujunen on varmasti komentanut rivit suoriksi. Venettä ei saa nyt keikuttaa — mitä suurimmassa määrin liberaali- ja konservatiivijakolinjaa vahvistava lakialoite saa jäädä valiokuntaan makaamaan.

Lasse Männistö syytti Ville Niinistöä tasa-arvoiseen avioliittolakiin liittyvästä politikoinnista. En oikein tiedä mitä Lasse yritti sanoa, minä kovasti toivon että poliitikot politikoivat. Kuvittelen heidän saavan siitä palkkaa. Ymmärrän Lassen aidon harmistuksen siitä että hänen aloittamansa aloite junnaa. Poliitikon syyttäminen politikoinnista kertoo kuitenkin ehkä hieman siitä miten Kokoomus hahmottaa politiikkaa. Kokoomus nimenomaan manageroi ja etsii parhaita ratkaisuja, ja politiikka ei kuulu tähän.

Politikointi (siis politiikan tekeminen) on jotain vähän kummallista ja likaista. Synttärien kunniaksi asiaan vain löyhästi liittyvä kuva:

Paavo Arhinmäkikin otti mielenkiintoisesti kantaa politikointiin. Paavo nimitti Minna Sirnön Taiteen edistämiskeskuksen johtajaksi. Taiteen edistämiskeskuksen johtajan virka ei ole virallisesti poliittinen virka, mutta yllättäen sopivin hakija oli toveri Vasemmistoliitosta. Hakijoita oli koko liuta.Muutamia tuttuja, mutta Minna Sirnö on ainoa aktiivivassari joka pisti silmään, saatan toki erehtyä. Paavo Arhinmäki kertoi Facebookissa tuoreeltaan:

Ketään ei pidä valita tehtäviin pelkästään papereilla, oli kysymys jäsenkirjasta tai tutkinnosta. Pitää olla osaaminen ja selkeä näkemys tehtävän hoidosta ja kehittämisestä.

Ja sitten sunnuntain höblässä (vastauksena kysymykseen onko hänen tarkoituksensa sementoida vasemmiston vaikutusvaltaa kulttuurielämässä)

– On vaikea löytää taideasiantuntijoita oikealta

Niin kysynpä vaan, että halutaanko tähän epäpoliittiseen virkaan poliittinen ihminen vai ei? Kun tämä on taas sitä huonoa politikointia, siis poliittisia lehmänkauppoja. En epäile Sirnön pätevyyttä toimia tehtävässä, mutta että ainoa vassari? ja koska on vaikea löytää taideasiantuntijoita oikealta? Paavo, mitä helvettiä?

Ensinnäkin, ei ole pakko. Asiantuntijoiksi voi valita ihmisiä ilman puoluekirjaa. Ja minäkin tunnen monta ihmistä jotka ovat vallan hiton päteviä taide- ja kulttuurihallinnon asiantuntijoita ja oikeistomielisiä. Mä en itseasiassa tiedä edes minkä takia taidehallinnossa pitäisi olla puoluekirjaa. Tai miksi Taidekeskuksen johtoon pitäisi valita joku muu kuin ihminen, joka on ennenkaikkea hyvä johtamaan organisaatiota. Kun sitä se tekee. Ei se politikoi. Ja jos se on tolkuissaan se tuntee kyllä kenttänsä toimijat ja hoitaa ne poliittiset kontaktit mitkä se tarvitsee.

Toiseksi, miettikääs tätä. Fiktiiviseen Ala-kettulan kuntaan valitaan tekniseen lautakuntaan jäseniä. Kunnassa isännät on aina tehneet näitä hommia ja naiset on olleet sot- ja opetuslautakunnissa. Näin on nähkääs aina ollut. Joku saa valtavan idean että jos säädettäisiin sillai että 40% pitää aina olla toista sukupuolta. Ja vaikka kukaan ei ole koskaan estänyt naisia hakemasta tekniseen lautakuntaan, niin ei niitä koskaan ole sinne eksynyt. Koska on ollut vaikea löytää teknisen puolen  kuntapäätöksenteon asiantuntijoita naisista.

Kunnes sitten tulee laki joka muuttaa kuviota. Ja niitä naisia joita oli niin vaikea löytää, onkin yhtäkkiä noin puolet lautakunnasta. Ja Ala-Kettulan tiet, viemäriputket ja yleiskaava näyttää samalta kuin ennenkin.

Ymmärrän että sukupuoli ja puoluekirja eivät ole rinnastettavia asioita, mutta ikuisilla luonnonlaeilla (on vaikea löytää taideasiantuntijoita oikealta) on tapana olla epätosia ja muuttua itseään toteuttaviksi.

Ja jos tehdään poliittinen virkanimitys niin pitää olla palleja myöntää se.

Mainokset