No, kaatamalla opintotukeen lisää fyrkkaa, noin yksinkertaisesti. Tämä pitää opiskelijat pois taksin ratista ja mäkin kassalta ohjaten heidät opintojen pariin. Muuta mekanismia ei oikein ole.

Opiskelijan, kuten ihmistenkin, täytyy syödä. Opiskelijat (vastoin yleistä odotusta) ovat myös oppivaisia ja osaavat suunnitella talouttaan. Ja mitä enemmän opintotuen ehtoja kiristetään, sitä enemmän opiskelijat käyvät töissä (koska kaupasta ei saa opiskelijahintaista ruokaa) ja tämän seurauksena — yllättävää kyllä — opiskelevat pidempään. Tämä ei varsinaisesti ole rakettitiedettä vaan fakta. Tämä taas aiheuttaa opiskelijoiden välillä eriarvoisuutta, koska kotoaan fyrkkaa saava on paremmassa asemassa kuin mäkin tiskiltä elantonsa raapiva. Jotenkin kuvittelisin taloustieteen professorinkin huomaavan näitä kausalisaatioita.

Opintotuella on yritetty vaikuttaa työuriin jo pitkään. Ei onnistu. Opintolainaan rakennettiin kannustimia. Vain pari tuhatta opiskelijaa käyttää tätä kohtuullisen generöösiä kannustinta. Todennäköisesti tämä porukka myös valmistuisi oli kannustinta tai ei, mutta tämä on mutuilua.

Opintotukea on väsymiseen asti jankattu erilaisissa työryhmissä. Rakenteellista kehittämistä on miettinyt jatkuvasti vuodesta 2009 ainakin kolme työryhmää (1, 2, 3). Tulokset ovat olleet aina laihoja, koska työryhmiltä vaaditaan kustannusneutraaliutta. Eli siis konvehteja pitäisi tulla vaikka käytössä olisi samaa skeidaa kuin tähänkin asti. Luotan työryhmissä kampaviinereitä syövien ihmisten osaamiseen sen verran, että jos olisi olemassa keino keksiä tyhjästä parempia rakenteellisia ratkaisuja tämä porukka (noin 40 kovan linjan sosiaali- ja koulutuspolitiikan osaajaa) olisivat vastauksen jo keksineet. Ja eivät ole. Mutta työuria pitäisi vielä näillä vehkeillä pidentää. Ei onnistu.

Suomessa opiskelijat valmistuvat myöhemmin kuin Saksasa ja Engalnnissa (koska Suomessa mennään peruskouluun 7-vuotiaana eikä 4-vuotiaana, koska Suomessa mennään armeijaan ja koska Suomessa opiskellaan maisterintutkinto eikä pelkkää kandia). Yllättävää (not) on, että Suomessa päästään oman alan töihin (pdf) kiinni silti paljon aiemmin kuin näissä maissa. Myöhäinen opintojen aloitusaika ei ole ongelma eikä sitä ratkaista estämällä opiskelijoiden työntekoa, vaan toimivammalla ja joustavammalla valintajärjestelmällä ja kohdentamalla aloituspaikkoja niille aloille joilla on työvoimapulaa.

Opintotuki on osa perusturvaa. Se ei ole työkalu jolla voidaan säädellä ihmisten opintoaikoja. Kun opintotuen ehdot ovat yksinkertaiset ja selkeät opiskelijat pystyvät myös käyttämään sitä tarkoituksenmukaisesti. Opintotuessahan on jo nyt tiukka maksimikesto (55 kuukautta) josta ei juuri poiketa. Jos tämän päälle aletaan vielä askarrella muunlaisia päällekkäisiä ja osittain ristiriitaisia rajoittimia saadaan systeemi joka ei palvele juuri ketään ja joka ohjaa ihmisiä toimimaan erikoisesti.

Kaikkien tukikuukausien käyttö vidien vuoden tavoiteaikana edellyttäisi 11 tukikuukauden käyttöä vuodessa, ja 55 pisteen suorittamista vuosittain. Tämä tietysti edellyttäisi että opiskelijoita opetetaan kesällä. Ja se taas edellyttää että opettajien kesälomaa leikataan. Voi olla vaikeaa.

Kaikki opiskelijathan eivät nosta koko 55 kuukauden pottia. Esimerkiksi Aalto-yliopiston opiskelijoista vain 45 prosenttia käytti koko potin. Loput käyttivät vähemmän ja 18 prosenttia valmistuneista käytti alle 25 tukikuukautta. Mitä luulette —  jos opintotuki kohdistuu näin erikoisesti onko ohjausvaikutus kokonaisvaltainen, vai kohdistuuko se niihin jotka eivät saa muuta tukea opintoihinsa kuin opintotuen?

Ja kyllä opintotukea voi kiristää ja uudistaa fiksustikin. Esimerkiksi minimikertymän nostaminen 4,8 pisteestä viiteen pisteeseen oli fiksua. Helpottaa laskemista. Tukikuukausia kuluttamattomasta kesän asumislisämahdollisuudesta luopuminen vähentää eriarvoisuutta tällaisten poikkeuksen tuntevien ja muiden opiskelijoiden välillä. Ja niin edelleen. Tällaisilla pikkupaikoilla voidaan virtaviivaistaa systeemiä, mutta kokonaisvaltaisten ”kannustimien” rakentamiseen niistä ei ole.

 

 

Mainokset