Noin viikko sitten Nordea julkaisi merkinnän blogissaan. Merkinnässä Pasi Sorjonen laski, paljonko sadan euron pikkuduunin teettäminen rehelliselle työtätekevälle ekonomille maksaisi. Pasi on tohtorisihminen ja hänen vastuullaan on erityisesti ”Suomen talouden ennustaminen ja seuraaminen.” Seuraa taas osa suosikkisarjaa Pasilla on asiaa.

Työkaveri tekee ahkerasti töitä ja työn jälki on laadukasta. Tämän ovat myös esimiehet panneet merkille. Kollega saa pienen ylimääräisen palkkion: kotiin tulee asentaja, joka virittää nettiyhteydet kuntoon ja tarkistaa, että viihde-elektroniikka on kunnolla asennettu. Työn tekevä asentaja haluaa palkkaa 100 euroa verojen jälkeen. Kuinka suuresta palkkiosta on kysymys eli miten paljon työn teettäminen maksaa?

Asentaja on vähän alle keskituloinen ja pystyy tekemään työn 30 prosentin verolla. Hänen bruttopalkkansa on siten 143 euroa. Työnantajan sivukulut ovat 23 prosenttia eli 33 euroa ja asennusfirman työkustannukset yhteensä 176 euroa. Työkustannusten lisäksi hänen pitää kuitenkin periä 24 prosentin arvonlisävero. Asennuspalvelun arvonlisäverollinen hinta on siten 218 euroa.

Okei, aikalailla vastaa arkikokemusta. Jos Nordea haluaa työntekijäänsä tällä lailla muistaa niin Nordea varmasti hoitaa tilaus- ja maksupuolen, mutta leikitään hetki että työntekijä maksaa homman. Toki myöskään yrityksen sivukulut eli työeläkemaksut ja muut vastaavat eivät mene verottajalle ja jonkin verran vaihtelevat yrityksen mukaan. On siis vähän rajoilla voiko niitä laskea näin yksioikoisesti sisään, mutta menköön. Edelleenkin on makuasia haluaako tämän palvelun ostamiseen liittyvän alvin ottaa mukaan tarkasteluun (koska se liittyy ihmisen palkkaamiseen vain välillisesti) mutta olkoon tämäkin. Alviahan maksetaan kun ostetaan palvelu tai tuote, mutta ei ihmistä palkattaessa.

Mutta mitä ihmettä? Pasilla on blogillaan kuvio, jossa on vielä monta sataa euroa maksettavia menoja. 

Nordeassa varmasti tiedetään miten tilastoja tehdään niin, että Mermaid– rahastotkin näyttävät kannattavilta. Mutta että 68 prosenttia sivukustannuksia ja lisätulon veroja — onko näin? Pasi selittää:

Tuo 218 euroa on samalla työkaverini nettopalkka. Koska kyseessä on ylimääräinen palkkio, hänen veronsa on laskettava lisätulojen veroprosentin mukaan.

Ja tämä, hyvät ihmiset, on siis Nordealla töissä olevan taloustieteen tohtorin kanta asiaan. Veroa maksetaan Suomessa tulojen mukaan. Saattaa olla että taloustieteen tohtori Pasillakin on käytössä sivutuloverokortti jossa on korkeampi ennakkopidätysprosentti kuin varsinaisessa kortissa, mutta veroa laskettaessa niin sivu- freelance- kuin päätoimen tulotkin vain lasketaan yhteen. Niistä siis ei makseta erikantaista veroa. Saattaa toki olla että Pasi tarkoittaa lisätulon verolla tässä tilanteessa koko kollegansa veroastetta, mutta tämä ei ole millään tavalla relevanttia tarkastelua koska uskon hänen kollegansa maksavan kuuliaisesti veronsa, tilaili digiboksien asennuksia tai ei. On toki myös mahdollista että Pasin työkaveri  on juuri verokiilan huonolla puolella, mutta yhtäkaikki koko työntekijän veroasteen ottaminen huomioon kun lasketaan yritykseltä tilattavan palvelun hintaa on vain dorkaa.

Hieman epäilen myös Nordeasta löytyvän ekonomistia jonka nettopalkka olisi 218 euroa, mutta saattaa olla että tp. Niinistön palkkamaltti on isänmaallisessa hengessä vallannut Nordeankin.

Mutta mitä kummaa? Äsken puhuttiin Pasin työkaverista ja sitä ennen kodinelektroniikkaa asentavasta jullista? Ja sen jälkeen nämä kaksi laitettiin samaan tilastoon ja pluslaskulla vaan yhteen? Tietysti voisimme ottaa tarkasteluun mukaan vielä Pasin toisenkin kollegan joka sai vastaavanlaisen avustuksen, kirjata hänet taulukkoon ja ihastella 130 prosentin verotusta. Älyllisesti epärehellistä mutta mahdollista.

Mikäli kollega ansaitsee noin 3000 euroa kuukaudessa, hänen rajaveroasteensa on 45 prosenttia. Tuloveron suuruus on silloin 178 euroa ja asennuksen muodossa tuleva palkkio kaikkiaan 396 euroa. Tästä pankki maksaa sivukuluja 23 prosenttia eli 91 euroa. Palkinnon arvo on siten kokonaisuudessaan 487 euroa.

Nyt tohtorismies sai ainakin minut putoamaan kärryiltä. Asennuspalvelun hinta lienee kuitenkin sama, oli tilaajana sitten Nordean ekonomi tai kontulalainen eläkeläinen. Toki Nordean analyytikko saa parempaa palkkaa ja maksaa siitä makeampia veroja, mutta muuten markkinahintaisissa palveluissa on harvoin progressiota. Rajavaeroasteen tarkastelu on tässä yhteydessä järkevää, mutta näitä pankin sivukuluja en taasen ymmärrä. Jos kyseessä on siis työeläkemaksut ja muut niin nämä hoitaa ja tilittää palkanlaskenta, jos kyse on jostain pankin palvelumaksuista niin Nordean kannattaisi mennä itseensä ja miettä onko hinnoittelu kohdallaan. Yrityksen hoitamat asentajan sivukuluthan oli hoidettu jo alempana Nordean tilastossa.

Kollega tekee töitä 487 euron edestä ja pystyy työnsä hedelmillä ostamaan palvelun, jonka asentaja on valmis tekemään 100 eurolla. Erilaisten verojen osuus on lähes 80 prosenttia, mutta se voi olla korkeampikin. Jos asentaja tekee työn lisätyönä ja jos kollega on hyvätuloinen, laskun loppusumma kohoaa helposti 680 euroon ja verojen osuus 85 prosenttiin.

Pasi kulta, ei se ihan näin mene. Olettaen että asentaja tekee homman kortilla firmaan niin asentaja saa siitä firmasta palkkaa. Vaikka asentaja heittäisi firmaan keikkaa sivutulokortilla ja tekisi muuten töitä Nordean ekonomina, niin verorasite ei riipu siitä mitä verkortissa lukee. Toki sivutuloverot kiertää verottajan kautta ja ne saa sitten palautuksina takaisin ja tämä on tyhmää, mutta maksettujen verojen määrään tämä ei vaikuta. Voihan olla että Pasi on vaihtanut oletusasetuksia hiukan ja alle keskituloinen kodinkoneasentaja tienaakin nyt lähelle veroprogression yläpäätä, 60 prosenttia. Edelleen en pidä mitenkään järkevänä tarkastella tässä tilanteessa veroja jotka muutenkin pitää maksaa, mutta kuinka vaan.

Verotuksen kireys korostuu, kun omalla työllä ansaitulla palkalla yritetään maksaa palkkaa jollekin toiselle. Pitää tehdä kauan töitä, että voi maksaa toiselle yhden päivän palkan. Työkaverin kannattaa ottaa palkaton vapaapäivä ja tehdä itse asia, jonka asiantuntija tekisi parissa tunnissa.

Hankalaahan toisen palkkaaminen on, tiedän. Tosin tässä ei palkattu yhtään ketään eikä maksettu kenellekään palkkaa vaan ostettiin yritykseltä palvelu, niinkuin Pasi aiemmin totesi. Oletetaan, että ekonomin keskipalkka on 5 300 euroa kuussa. Uskon Pasin tienaavan tohtorishenkilönä enemmän ja hänen kollegoidensa hiukan vähemmän, mutta keskipalkkana menettelee. Tuntiliksa on siis karvan alle 40 euroa. Työpäivän hinta on 285 euroa. Tällä ollaan Nordean taulukon mukaan kuitattu työmiehen palkka, verot, sivukulut ja ja ALV sekä pitkä pätkä Pasin imaginäärisiä kuluja. Koska Pasi laski väärin sivutulon verorasituksen ei sitä tarvinne huomioida, semminkin kun palkaton vapaapäivä laskee kollegan tuloja ja sitä myöten rajaveroastetta.

Joten ei Pasi, ekonomin ei kannata kontata asentamassa digiboksia. Ei ihan fiskaalimatemaattisesti eikä varmasti ekonomin hyvin hahmottamien vaihtoehtokustannusten muodossa. Verotus on Suomessa hankalaa ja sekavaa aiheuttaen ongelmia. Mutta Pasi, kun sanot:

Verotuksen kotitalousvähennys sentään parantaa työllistämishaluja, mutta nyt sitäkin on pienennetty. Tulee väkisin mieleen, että haluaako julkinen sektori liian paljon liian nopeasti? Voisiko kevyempi tuloverotus kasvattaa verotuloja ja maksaa itsensä takaisin paremman työllisyyden avulla?

Ihan vastauksena kysymykseen — ehkäpä. Tätä asiaa jos mitä on tutkittu paljon, mutta mitään yksiselitteistä vastausta ei ole saatu. Veroasteella ja työllisyydellä on yhteys, mutta se on huomattavan monimutkainen ja siihen vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä kuin pelkkä mekaaninen verokiilan säätely. Jaakko Kiander on kirjoittanut (pdf) ihan mahtavan artikkelinkin aiheesta.

Ymmärrän tarpeen yksinkertaistaa ja kärjistää (enpä ole tähän täysin syytön itsekään) mutta tohtorismiehen luulisi kykenevän kirjoittamaan aiheesta yleistajuisesti, selkeästi ja oikein. Koska muuten käy niin, että musiikin kandidaatti ei ymmärrä.

Mainokset