Susanna Koski on varmasti hieno ihminen. Hänellä on periaatteita. Poliittisesti hänen kaltaisensa ihmiset ovat helppoja vihollisia, koska hänen mukaansa kompromissit ovat heikkoutta. Ja koska politiikka on nimenomaan pelkästään komprommisseja, Susanna Koski ei koskaan tule saavuttamaan ainuttakaan merkittävää poliittista voittoa.

Kompromissit ovat epäonnistumisia, joiden seurauksena joutuu antamaan omista tavoitteistaan periksi. Kaikkien poliittisten ideologioiden avainkysymys on valtion suhde ihmisiin.

Tässä Kosken kolumnissa tulkinnanvaraiseksi jää näiden kahden ajatuksen suhteen mutta toisaalta — mitä sitten. Koski pääsi otsikoihin kolumnillaan joka oli oleellisilta osin apinoitu Tuomas Enbusken vastaavasta. Koko sosiaalinen media paheksui moista kopiointistunttia. Että oikein kopioi. Internetissä. Kolumnin vielä, herranjumala. Huomaatteko tässä ja tässä jotain yhteistä?

Miksi ketään ei kiinnostanut että Enbusken-Koskisen kolumnien ydinpointit olivat aivan järjettömän tyhmiä?

Enbuske kirjoittaa:

Eriarvoisuus on tunne. Köyhän suomalaisen elintaso nyt on parempi kuin 90-luvulla. Mutta ei se siltä tunnu, koska joillakin menee vieläkin paremmin.

Ja Susannan parafraseeraamana sama:

Eriarvoisuus on tunne, jota pelkistetysti voidaan selittää sillä, että tiedostetaan joillakin menevän vielä paremmin. Köyhänkin suomalaisen elintaso on nyt parempi kuin esimerkiksi 90-luvulla.

Kun te molemmat olette aivan persemäisen väärässä. Eriarvoisuus ei ole fiilis, vaan yhteiskunnallinen ilmiö jota mitataan ginikertoimella. Samalla logiikalla voi tietysti väittää oikeudenkäyntikaaren, hintajouston ja tyttömyysasteen olevan fiilisjuttuja. Mutta ne eivät siitä huolimatta ole.

Siitä mitä eriarvoisuus tekee yhteiskunnassa voidaan tietysti olla montaa mieltä. Wikipedian maailmankartta ginikertoimen mukaan jaoteltuna kertoo tietysti jotain.

Gini- kerroin lähenee yhtä latinalaisessa amerikassa, lähi-idässä ja niissä Afrikan maissa, joista on ylipäätään saatavilla tietoa. Joku voisi tehdä mielenkiintoisia paralleeleja siitä minkälaisia paikkoja nämä maat ovat elää ja yrittää, mutta toivottavasti Susanna jossain vaiheessa avaa ajatteluaan siitä miksi juuri eriarvoisuus on ilmeisesti hyvä juttu.

Mutta katsotaan mitä muuta tämä ajatusten Kyröjoki on saanut kirjoitettua.

Tuloverotus on omiaan tasaamaan arvoamme. Joka päivä sadattuhannet työikäiset ja -kykyiset liftarit ehtivät pyöriä kylillä valittamassa epätasa-arvoa, kun reilu pari miljoonaa kaapii syytinkiä 5,4 miljoonalle ihmiselle.

Noniinpä. Saattaa olla että Vaassa veri ei vieläkään vapise ja liftarit todellakin pyörivät kaupungilla valittamassa epätasa-arvosta. Kuten sanottua: siitä onko eriarvoisuus yhteiskunnalle hyväksi, voidaan toki argumentoida suuntaan ja toiseen. Ei siitä onko se fiilis. Eriarvoistumisesta ovat valittaneet sellaiset liftarit kuin professorit Hiilamo ja Kangas (pdf), tohtorit Arola ja Arpo (pdf, s. 47 alkaen). Google Scholar löytää paljon aiheesta kirjoitettua materiaalia. Susannan näkemyksiä on siis ainakin suomalaisessa yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikassa rankasti kritisoitu. Toki Susanna varmasti tietää paremmin.

Saattaa tietysti olla, että Susanna tarkoittaa erilaisia tolkuttomia yritystukien muotoja. Tässä suhteessa käännän kelkkani, takkini ja taskuni. Sen lisäksi että veronmaksajien rahaa pumpataan elinkelvottomiin firmoihin, ei vastapalloon tule edes kiitollisuutta. Päin vastoin, edessäni näkyy vain utuinen kuva Matti Apusen mutrusuisesta naamasta kertomassa,

Liberaali markkinatalous on järjestelmä, jossa ihmiset tekevät yhteistyötä luodakseen arvoa itselleen ja muille ihmisille. Koska ihmisten tarpeet ja halut ovat kovin erilaisia, vain ihmisten itsensä miljoonista, loputtomista valinnoista voi muodostua käsitys asioiden arvosta.

Miksei kukaan ajattele lapsia ja Ulla Appelsinia? Ulla, tuo Iltasanomien matruuna kommentoi tällaista yhteiskunnan rahan haaskuuta kitkerästi:

ltaisin kädet käpristyivät kiittävään rukoukseen, kiittämisestä muistutettiin kouluissa ja kiitollisuus kaikui jatkuvasti myös poliitikkojen puheissa.

Ennen oli kunnollista! Mutta jatketaan toki Susannan jutta.

Ei siis ihme, ettei kotona yhteiskunnan kustannuksella köllöttelevien vanhempien lapsilla ole tarpeeksi esimerkkiä siitä, millaista elämän pitäisi olla. Aivan liian harva heistä tietää millaista on työssäkäyvän ihmisen normaali arki. Yhteiskunnan tuki ei voi olla kilpailukykyinen millekään työstä saadulle korvaukselle. Tästä syystä työtä tekevien ja työtä tekemättömien toimeentuloerojen pitäisi olla nykyistä selkeämmät.

Miksei kukaan kertonut, että periytyvä köyhyys on näin helposti ratkaistavissa? Jumalantsuggelis, no esimerkkihän niiltä puuttuu. Sosiaalipoliitikot, nuo luiskaotsat, tuovat kuitenkin toisen näkökulman (pdf) asiaan.

Kokonaisuudessaan toisen polven köyhyyden profiilin tarkastelu korosti ennen kaikkea koulutuksen merkitystä. Toisen polven köyhät ovat pääosin alhaisesti koulutettuja ja tämä osaltaan on saattanut johtaa myös siihen, että noin puolet heistä on työttömiä.

Nyt täytyy huomioida että Susanna on siis selvästi useamman polven menestyjä. Menestys periytyy, ihan kuten huono-osaisuuskin. Syyt toki saattavat olla jossain muualla kuin vanhempien esimerkissä. Täytyy myös huomioida että Kokoomus on toki se puolue joka on puhunut eniten maksullisten korkeakoulu-opintojen puolesta ja niin edelleen. Tässä Suomen kuvalehden liftareiden jutussa on kuvattu fenomenologisesti millaista on olla köyhä. Siellä se liftari kailottaa epätasa-arvoisuuttaan lehdessä. Paitsi että kertoo köyhyyden olevansa elämänsä suurin häpeä, mutta hei, esimerkillä vaan! Kyl se siitä!

Suomessakin jäisi valtava määrä fiksuja ja lahjakkaita ihmisiä kouluttamatta ellei olisi kaikille avointa maksutonta koulutusjärjestelmää. Kaikkia lapsia kun ei kammeta kultalusikoin, ei edes alpakoin. Näin ollen kannustaminen omiin ajatuksiin, valintoihin ja päämääriin on paljon arvokkaampaa eikä maksa mitään. Vaivannäöltä tuskin vanhempikaan välttyy, mutta toivottavasti se ei ole liikaa pyydetty omille lapsille.

Niin, tietysti. Jotenkin ihan perstuntumalta epäilisin että lähtökohtaisesti kaikki vanhemmat haluavat lapsilleen pelkkää hyvää. Poikkeuksiakin toki on, mutta tämä lienee lähtökohta. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei vain ole aina se kaikista järkevin lähestymistapa. Vaikka koko ikäluokalle antaisi lenkkarit, ei kaikki silti juokse maratonia. Periytytvä köyhyys on viheliäinen ongelma. Juuri tämän takia en kannata saksalaismallisia mini-jobbeja Suomeen (siis juuri niitä, joita Vartiainen ja Soininvaara raportissaan  kaipasivat) koska ne tavallaan legitimisoisivat tilanteen. Soininvaaran ja Vartiaisen esittämät ongelmat ovat toki todellisia. Viimekätisestä sosiaaliturvasta (toimeentulotuesta) on tullut liian paljon käytetty, siihen nähden että sen mekanismit eivät sovellu siihen mitä sillä nyt yritetään tehdä.

Mmutta minua on aina hiukan närästtänyt tämä kokoomuksen big society -ajattelu.  Niinistön kampanja oli hyvä esimerkki siitä, että yhteiskunnalliset ongelmat redusoitiin käytöstavoiksi. Kokoomuksen ongelma on  juuri Kosken kaltaisten ihmisten hölmö hyväuskoisuus siihen, että tsemppiefortti riittää. Joskus toki, mutta sen taakse saattaa sitten jäädä ihan oikeita yhteiskunnallisia epäkohtia joita voidaan myös ratkoa systeemisellä tasolla. Eikä pelkästään esimerkillä.

J.K. Älkää olko huolissanne Enbuskesta. Minä epäilen, että Enbuske on sydämeltään ja sisimmältään sosiaalidemokraatti. Enbuske on löytänyt loistavan mediaekolokeron jota Suomessa ei ole ennen ollut: ylimielinen libertaristi. Ja nyt Enbuske tekee bisnestä. Pääasiassa ihmisten paheksunnalla , pöyristymisellä ja ihastuksella. Jos Enbuske olisi tosissaan, hän myös kirjoittaisi juttujaan vähän huolellisemmin. Toimittaja hän kuitenkin on, eikä aikanaan ollut ihan huono.

Mainokset