Minä olen arvoliberaali. Tämän lattentuoksuisen latteuden suurin merkitys lienee, etten ajattele homoseksiä ja susia häiritsevissä määrin ja etteivät homoseksuaaliset ajatukset sekä ajatukset homoseksuaaleista ja susista häiritse jokapäiväistä elämääni.

Tampereella taas on piispa, joka on arvokonservatiivi. Näitä käsitteitä voi sitten peilata toisiaan vasten. Tampereen piispa Matti Repo on varsinainen konservatismin esitaistelija kirkossa. Viimeksi kun Matti Repo päästettiin yhdesä Päivi Räsäsen kanssa vetämään isoa linjaa kirkosta ja homoista (Homoilta), sai tutkapari Repo-Räsänen aikaan noin 50 000 tuhannen ihmisen eroamisen kirkosta. Joten aina kun Repo vetää linjaa, tiedossa on kultaa.

No, pari vuotta on ollut hiljaista kunnes taas napsahti. Ilmeisesti Aamulehti oli ollut tekemässä jotain juttua jossa puhuttiin siitä, miten yli puolet kansasta kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Kainalojuttuna oli tämä jossa todetaan, että kyseessä on sukupolvikysymys. Nuorisolle on se ja sama kuka menee naimisiin kenenkä kanssa, toisin kuin esimerkiksi piispalle.

Piispa (jolla on fb-tili) sitten eritteli mitä mieltä hän on homoliitoista ja homoseksistä. Piispan kohtuullisen pitkästä päivityksestä tehtiin oikein uutinenkin, mutta kun nyt päästään ihan Q-lähteen äärelle niin käytetään sitä. Piispa kirjoittaa:

 Voiko tässä teemassa ylipäätään käyttää muita kuin tasa-arvoon tai yhdenvertaiseen kohteluun liittyviä argumentteja? Millaisia ne olisivat? Ainakin kolme ryhmää voidaan erottaa.

Ensimmäistä voi luonnehtia kulttuuriseksi tai historialliseksi. Miehen ja naisen avioliitto on vuosituhantinen ja yleismaailmallinen vallitseva käytäntö. Sillä lienee ilmeinen biologinen perusta. Se on muodostanut säännön myös sellaisissa kulttuureissa, joissa samaa sukupuolta olevien suhteet ovat jossain muodossa olleet yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä. Avioliittokäsityksen muuttaminen siten, ettei oletusarvona ole puolisoiden sukupuolinen vastakkaisuus, irrottaa lainsäädännön näiltä osin pitkästä perinteestä sekä yleisinhimillisestä kokemuksesta.

Tässä puhuu, hyvät ihmiset, väitellyt teologian tohtori. Olisitteko arvanneet?

Ensimmäisenä on siis pöydällä vanha kunnon näin on meillä aina tehty –argumentti. Tämän jälkeen seuraavassa lauseessa tuodaan toinen klassikko –biologia– koska kyllähän ny kaikki tietää ettei homot voi saada lapsia. Vinkeänä uutuutena piispa argumentoi, että  lakia muuttamalla se irtoaisi ”pitkästä perinteestä ja yleisinhimillisestä kokemuksesta”.

No: lainsäädäntöä muutetaan ja tätä noin yleisesti pidetään positiivisena asiana. Jopa niin pitkälle, että meillä on tätä varten luotu yhteiskuntaan mekanismeja, kuten eduskunta. Otetaan esimerkki. Lasten ruumiillinen kuritus, siis lasten turpaanveto pedagogisena metodina, kiellettiin Suomessa 1984. Tätä ennen se ei ollut laitonta, vaan suorastaan maan tapa. Myöhemmin lasten hakkaaminen siis koettiin vähemmän kosherina ja lakia muutettiin. En tiedä piispa Revon tästä itkeneen, vaikka raamattu aivan suoraan käskee moiseen. (1, 2) Noin yleisesti nykyään tätä ei pidetä edes edistyksellisenä vaan itsestään selvänä. Että lapsia ei saa kasvattaa hakkaamalla heistä paskat pihalle.

En tiedä tuleeko Revolle myös yllätyksenä se, että aviolitto on varmasti vuosituhansien saatossa muuttunut suuntaan jos toiseen. Ainahan ihmiset ovat panneet, toki, sekä avioliitossa että sen ulkopuolella. Tämän karnaalisen ulottuvuuden korostaminen tuo veikeän piispamme outoon valoon, mutta miten vaan. Kuriositeettina mainittakoon, että pitkässä perinteessä myös naisen raiskaaminen avioliitossa oli lainsäädännöllisesti täysin fine siihen asti kunnes se kriminalisoitiin. Vaikka Revon mielestä siis lakia ei voi muuttaa, ettemme irtoaisi pitkästä perinteestä ja yleisinhimillisestä kokemuksesta, joita lasten hakkaaminen ja muijan raiskaaminen epäilemättä ovat.

Tämän jälkeen piispa tempaisee:

Jos taas miehen ja naisen avioliitossa on kyseessä yleisinhimillinen, biologiaan pohjautuva malli, saavutettaisiinko täydellistä yhdenvertaisuutta edes lainmuutoksella? Vaikka lain edessä kaikkia pariskuntia kohdeltaisiin samalla tavoin, eikö samaa sukupuolta olevien liitto säilyisi poikkeuksena säännöstä ja siihen edelleen mielikuvien tai inhimillisen kohtaamisen tasolla suhtauduttaisi kuin erilaiseen, toki ilman syrjintää tai halveksuntaa?

Varmasti, jos siihen suhtaudutaan syrjien ja halveksivasti. Matti, täällä meidän maailmassa (josta linkattu lehtijuttu kertoo enemmistön suhtautuvan homoliittoihin positiivisesti) suurinta osaa ihmisiä ei kertakaikkiaan kiinnosta. Voin hyvin kuvitella että Matti Repo suhtautuisi homoliittoihin syrjien ja halveksivasti, mutta Matti, te ja muut homofoobikot olette vähemmistössä. Täydellistä tasa-arvoa ei sillä saavutettaisi, mutta en tiedä Revon kampanjoivan eismerkiksi naiskiintiöitä vastaan. Ei niilläkään ole saavutettu täydellistä tasa-arvoa.

Väitelleen ihmisen logiikka luistaa minun altani pahasti: en myöskään ymmärrä mikä peruste tasa-arvoista avioliittolakia vastaan on, että siihen suhtauduttaisiin kuin erilaiseen [niin mihin, muuten]?

Toista perustelujen ryhmää voi luonnehtia yhteiskunnalliseksi. Sen mukaan yhteiskunnan perussoluna pidetään perhettä, joka muodostuu vanhemmista ja heidän lapsistaan.

Nyt mennään taas tälle aivot sulaa -osastolle. Tarinan mukaanhan piispa Repo ei suostu vihkimään eronneita ihmisiä, tiedä sitten häntä. Yhteiskunnan perussoluna on pidetty perhettä vasta pitälle teollistumisen jälkeen. Jos piispa Repo vaikka lukisi kanssatamperelaisen Väinö Linnan järkäleen Täällä pohjantähden alla. Perheessä nimittäin on ihan samassa pihapiirissä isä, äiti, lapsia, isoäitejä, isoisä ja erilaisia kulkumiehiä ja muuta porukkaa. Yhteiskunnan perussoluna ei todellakaan ole perhe vaan koko kylä.

Perheistä, sukupolvien ketjusta sekä sukujen yhteen liittymisistä muodostuu lukemattomin sitein toisiinsa sitoutuneiden ihmisten verkosto. Sen solmukohtina on puolisoiden yhteiselämä.

Ja tarkkaan ottaen mä en ymmärrä miten tasa-arvoinen avioliittolaki ylipäätään vaikuttaisi sukupolvien ketjuun, sukujen yhteen liittymiseen ja puolisoiden yhteiselämään? Jos Repo tarkoittaa sanoa että koska homot vaan panee eikä lisäänny niin ok — mutta esimerkiksi sodat ja muut kriisit ovat pahasti päässeet rampauttamaan tätäkin jumalista maailmanjärjestystä jossa on isä ja äiti. Ja en myöskään ymmärrä miten tätä jumalista maailmanjärjesystä sitten keikauttaisi muutama homopari.

Tästä näkökulmasta miehen ja naisen avioliitto on koko järjestäytyneen inhimillisen yhteisön ytimessä.

Tästä näkökulmasta Repo on ihan vitun skutsissa. Mutta te ette ole nähneet mitään vielä. Näiden esileikkien jälkeen päästään nimittäin asiaan, ja se asia on tietysti seksi.

Tästä näkökulmasta miehen ja naisen avioliitto on koko järjestäytyneen inhimillisen yhteisön ytimessä. Siksi lainsäätäjän intressissä voi olla nimenomaan heteroseksuaalisen ja yksiavioisen liiton tukeminen. Yhteiskunnallisista syistä saattaa olla sitä perustellumpaa käyttää avioliittolaissa muitakin argumentteja kuin yhdenvertaisuutta mitä monimuotoisempana ihmisen seksuaalisuus ilmenee.

Ajatuskulku menee siis jotenkin niin, että piispa on nyt perustellut itselleen että lakeja ei saa muuttaa koska ne nojaavat perinteeseen, ja sen jälkeen perinnettä ei saa muuttaa, koska se nojaa lakiin. Ja mainitsinko jo seksin? Seksiseksiseksi. Mutta mitä ihmettä Tampereen seurakunnan ylin sielunpaimen takoittaa kirjoittaessaan ” Yhteiskunnallisista syistä saattaa olla sitä perustellumpaa käyttää avioliittolaissa muitakin argumentteja kuin yhdenvertaisuutta mitä monimuotoisempana ihmisen seksuaalisuus ilmenee.” En tiedä, enkä kertakaikkiaan keksi. Seksi? Seksi! Toki avioliiton ja seksin välillä on jonkinlainen korrelaatio. Toisaalta olen myös kuullut täysin aseksuaalisista ihmisistä ja seksittömistä avioliitoista. Mainitsiko piispa jo muuten seksin ja seksuaalisuuden? Seksiseksiseksiseksi. Homoseksi.

Minä en jonkinlaisena virkaheittona yhteiskunnallisena keskustelijanretkuna pysty keksimään oikein mitään yhteyttä yhteiskunnallisten syiden, monimuotoisen seksuaalisuuden ilmentymisen ja tasa-arvoisen avioliittolain välille. Paitsi tietysti seksin. Seksiseksiseksi, homoseksi.

Nyt piispa jynkyttää täysillä eteenpäin ja lähestytään jo kliimaksia.

Kolmas ryhmä perusteluja lienee kirkollisesti kiinnostavin, koska se koskee teologisia ja uskonnollisia argumentteja. Sen mukaan avioliitto on Jumalan luomisessaan miehelle ja naiselle antama lahja ja tehtävä. Niin vapaaseen harkintaan kuin puolison valinta ja avioliiton solmiminen perustuukin, ei liitto pohjimmiltaan ole lähtöisin ihmisestä vaan Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Siksi sen syvin tarkoitus paljastuu vain Jumalan yhteydessä.

Ka-tsing! Elämänkävyt! Jumalan rakkaus, (paitsi homoille) ja mitänäitänyon. Okei: teologisia argumentteja vastaan ei sinänsä kannata taistella. Ne on tärkeitä ja toimivia omassa kontekstissaan, mutta nyt on huomioitava että avioliittolaki on lainsäädännöllinen toimenpide. Myös ateistit menevät naimisiin, kuten juutalaiset, musulmaanit, vasenkätiset, aseksuaalit ja kokoomuslaiset. Avioliitto sakramenttina on eri asia kuin avioliitto juridisena toimenpiteenä. Piispa Repo saa pitää luovuttamattoman oikeutensa olla vihkimättä kirkossaan yhtään homoseksuaalia, punatukkaista, kommunistia tai fruittaria avioliittoon, mutta lainsäädännön perustaminen raamattuun on vähän hankalaa.

Ja nyt — raukean tupakoinnin vaihe.

Avioliitto on osa sitä työtä, jota Jumala rakkaudessaan itse tekee ihmisen välityksellä. Raamatun luomiskertomuksissa ihminen saa tehtäväkseen paitsi lisääntyä, myös hoitaa luomakuntaa ja asettaa kaikki oma työnsä ja leponsa seitsemän päivän rytmissä osaksi Jumalan työtä. Mitkään muut luodut eivät saa tätä tehtävää. Sitä voi vain ihminen vapaudessaan noudattaa. Hänen seksuaalisuudellaan on merkitys, joka ylittää hänen omat tarpeensa.

Minua jäi lähinnä kiinnostamaan, että velvoittiko Jumala käyttämään juliaanista vai gregoriaanista kalenteria ja ottiko Jumala huomioon karkausvuosia. Kuten sanottua, teologiset argumentit (jopa näin daijut) ovat valideja omassa viitekehyksessään. Avioliitolla ja lisääntymisellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Minulle on myös jäänyt epäselväksi miksi Jumala luo homoja, jos näillä ei Tampereen piispan mukaan ole tätä Jumalan rakkauden työn merkitystä, mutta uskon Revon ja Jumalan sopineen tästä — siis että homoille ei anneta tätä maailman hoitamisen tehtävää. Ja mainitsinko jo, että Aatami ja Eeva eivät olleet naimisissa?

Voidaan arvata, että avioliittolain muuttaminen aiheuttaisi nopeasti paineen kirkolle, jonka jäsenkunta kattaa kolme neljäsosaa kansalaisista. Paine toteuttaa vastaava muutos avioliittokäsityksessä ei tulisi yksinomaan kirkon ulkopuolelta vaan myös sisäpuolelta tahoilta, jotka näkevät asian olevan ”vain ja ainoastaan” tasa-arvokysymys. Siltä ei säästäisi edes luopuminen vihkioikeudesta, sillä keskustelu muuttuisi väittelyksi siitä, millaisia siviiliviranomaisen edessä solmittuja avioliittoja kirkko siunaa.

Ja tämä nyt olisi aivan ennekuulumattoman kamalaa. Että kirkon jäsenet aiheuttaisivat painetta kirkolle miettiä toimintaansa? Herektiaa! Miten ne kehtaisivat? Eivät kai ne sellaista. Kirkko on muuttumaton, on ollut jo 2 000 vuotta. sitä ei jumalauta muuteta! Ongelma on Revon kannalta se, että me olemme 60 prosenttia. Minä ja kaltaiseni ällöliberaalit homoseksistä piittaamattomat korkeakoululussut. Ja me tulemme aivan varmasti vaatimaan tasa-arvoista avioliittolakia myös kirkon sisällä. Kyllä, aivan varmasti kirkko joutuu hankalaan tilanteeseen. Tarkkaan ottaen kirkko on hankalassa tilanteessa jo nyt. Homoliittot hyväksytään vähän kyökin kautta jos tietää mistä kysyy. ja koko siunaaminenkin on vähän sinne päin. Kirkolliskokous väänsi pitkään ja totesi että homoliittojen puolesta voi rukoilla. Ei kuitenkaan siunata, koska siunaaminen on varattu heteroille ja ostoskeskuksille. Ostoskeskusten siunaaminen ei ole mikään urbaani legenda vaan kansankirkkomme tekee sitä. Mutta että homoja siunattaisiin, niin siihen on pistetty raja. Ei kertakaikkiaan.

Teologisesti kysymys tasa-arvoisesta avioliitosta on tietysti monisäikeisempi kuin juridisesti. Haluammeko Revon edustaman, stagnatoituvan ja käpertyvän kirkon jonka jäsenmäärä laskee kuin lehmän häntä, vai pitäisikö kirkon muttua? Minun mielestäni muttua pitäisi, mutta toiseenkin suuntaan voidaan argumentoida aivan pätevästi.

Ymmärtäen, että avioliitto ei ole mikään kristillisen kirkon erioikeus eikä kristillisen kirkon yskinoikeudella määrittämä käsite, vaan juridinen eli lainsäädännöllinen toimi. Ja kirkko ei tässä maassa luojan kiitos lakeja kirjoittele. 

Mainokset