Nuoriso meni taas pilalle tämän viikon alussa, kun Heikki Hiilamo näytti miten medianhallinta toimii. (1, 2, 3) Kysymyksenä oli tietysti vanha tuttu juttu, nimittäin nuorten toimeentulotukeminen. Hiilamon ajatukset saivat vielä kuolemansuudelman kokoomuksen Jaana Pelkoselta, joka kannatti väärinymmärtämäänsä ideaa täysin rinnoin.

Hiilamon teesit nuorten toimeentulotuen lopettamiseksi ja korvaamiseksi matalapalkkatuella ovat ymmärtääkseni seuraavat:

  • Toimeentulotuki on liian houkuttelevaa ja nuoriso aloittaa itsenäisen elämän vaikkei siihen ole taloudellisia edellytyksiä
  • Toimeentulotuki on liian antelias ja vieroittaa työstä
  • Toimeentulotuen nosto ennakoi tilastollisesti huonoa kehää elämässä
  • Yhteiskuntasopimus rakoilee tästä.

No, toimeentulotukea on sentään tutkittu paljon. THL:n raportista käy ilmi, että toimeentulotuen saajien määrä on tasaisessa laskussa vuodesta 1996 eteenpäin. Mielenkiintoisesti toimeentulotuen kustannukset pysyvät samana, eli asiakkuudet ovat yhä kalliimpia.

Hiilamo valottaa ongelmaa siteeraamalla raporttia:

Toimeentulotukea sai vuonna 2011 noin seitsemän prosenttia väestöstä. Nuorimpien eli 18–19-vuotiaiden osuus vastaavanikäisestä väestöstä oli 10,4 prosenttia, 20–24-vuotiaiden  14,8 prosenttia ja 25–29-vuotiaiden 12,3 prosenttia vuonna 2011.

Se mitä Hiilamo ei sano, on että nuorten osuus toimentulotuen saajista on vähentynyt tasaisesti. Ja eläkeläisten määrä taas nousee raketin lailla. Kas näin:

Toimeentulotukea saaneissa kotitalouksissa asuvat henkilöt iän mukaan

Eli jos ollaan huolissaan trendeistä niin kansaneläkkeen perusosa pitäisi poistaa, koska eläkeläiset (65-74 -ikäryhmä) ovat niin kovasti nousussa. Vai annetaanko eläkeläisten vain syrjäytyä hiljaa? Eikö kukaan välitä eläkeläisistä?

Sitten on tämä kysymys yhteiskuntasopimuksesta. Se on tietysti paljon filsofisempi ja metafyysisempi kuin mitattava tilastodata. Hiilamo käytti esimerkissään laivasiivousfirmaa. Onko yrityksillä yhteiskuntavastuuta? Onko yritysten jotenkin oltava reiluja? Yritykset eivät ole erityisen reiluja. Itseasiassa siivousala ja eritoten SOL ovat tunnettuja huonosta meiningistään,Oikeusjutuistaan ja sopimusnäätäilystä.

Hiilamo kysyy kolumnissaan, eikö nuoria oikeasti kiinosta Isien työ ja talvisota. Että olemmeko valmiit hylkäämään yhteiskuntasopimuksen?

Hiilamo:

Perinteinen pohjoismainen hyvinvointimalli perustuu siihen, että kaikki kynnelle kykenevät osallistuvat työelämään ja maksavat veroja. Yhteiskuntasopimukseen kuuluu oikeuksia ja velvollisuuksia.

Ylen dokkarissa siivoojien luottamusmies itseasiassa vastaa ihan tarkasti Hiilamon kysymykseen siitä miksi suomalaisia ei kiinnosta:

Luottamusnainen, Ulla Bange, tuntuu menettäneen jo toivonsa. ”Jos heittäydyt hankalaksi, lähtölaskentasi on alkanut. Se joka maksaa palkan kyllä määrää. Nöyrillä ulkomaalaisilla korvataan oikeuksiaan peräävät suomalaistyöntekijät.”

Että tämäkö oli se yhteiskuntasopimus? En minäkään halua olla osallisena tällaisessa yhteiskuntasopimuksessa. Sopimus on siis se, että työelämässä voi tulla turpaan miten paljon tahansa ja se on nieltävä, koska yhteiskuntasopimus näin määrää? Ei käy! Ei kertakaikkiaan käy! Ei yhteiskuntasopimus tarkoita rajatonta kiltin ja kuuliaisen työvoiman lähdettä kaikenlaisille yrityksille. Hiilamon kohtaama maahanmuuttajien laivasiivoojien joukko lienee taas ensi viikolla vähän toisenlainen, jos joku näistä hiljaisista on kysynyt arkipyhälisien perään tai pyytänyt lisätunteja.

Minua rassaa näissä Hiilamon jutuissa ennekaikkea yksi asia. Sen lisäksi että nuoriso on mennyt pilalle ja lintsaa töistä, Hiilamo olettaa työelämän ja elinkeinopolitiikan olevan monoliitti. Työelämää ei voi muuttaa, se ei ole muuttunut eikä se koskaan ole muuttuva. Ainoat muuttujat tässä ajatteluketjussa ovat pilalle mennyt nuoriso joka ei halua noudattaa yhteiskuntasopimusta. Me emme halua noudattaa yhteiskuntasopimusta, koska se on suurilta osin meille törkeän huono diili. Sukupolvien välinen ketjukirje katkeaa aivan varmasti meihin. Me haluamme uuden diilin.

Minkälainen nykyinen yhteiskuntasopimus nuorille on? Riippuu tietysti mistä suunnasta sitä tarkastelee. Vuokratyössä olevien määrä on suurimmillaan 15-24 -vuotiaiden ikäluokassa.

Image

336 000 ihmistä on töissä määräaikaisina, ja näistä 27 prosenttia omasta tahdostaan. Loput ei. Määräaikaisuus koskee ennekaikkea nuoria ihmisiä. (1) Nollasopimusten käyttö paisuu kaikilla aloilla. Ennenkaikkea nollasopimuksia tehdään nuorille. (2)

Ja tämän jälkeen Hiilamo vielä kehtaa ihmetellä haluttomuutta osallistua yhteiskuntasopimukseen ja sukupolvien väliseen ketjukirjeeseen?  Voisiko haluttomuus lähteä työelämään johtua siitä että työelämässä on jotain vikaa, ei siitä että ihmiset ovat laiskoja ja tyhmiä?

En tietenkään usko että kaikki toimeentulotuella pysyttelevät nuoret  ovat yhteiskuntasopimukseen ärsyyntyneitä nuoria nonkonformisteja. Jotkut ovat ajelehtijoita, toiset autovarkaita ja osa taas vaihtoehtohuuhailijoita, pispalalaisia hippejä. Väitän kuitenkin että työelämän graduaali huonontuminen ei ainakaan paranna ihmisten halua sitoutua yhteiskuntasopimukseen.

Helsingin Sanomat haastatteli muutama viikko sitten yhtä ajelehtijaa, Miraa. Amatööripsykologin silmällä näytti siltä että Mira oli masentunut (viiltelyä, huumeiden käyttöä, elämänhallinnan menetystä ja lähetteitä erilaisiin terapioihin) eikä tämän takia saanut otetta elämästä.

Bloggaaja Lauri Skön loihe kysymään, milloin sosiaalipummaamisesta tuli kansalaisoikeus. Tarkka vastaus on 27.1.1982, jolloin laki sosiaalihuollosta astui voimaan. Skönilla oli perinteinen oikeistolainen sävy puhessaan: että yhteisiä rahoja se siellä vaan väärinkäyttää, menisi hippi töihin. Miksei näinkin, varsinkin kun Miran perusteet toiminnalleen eivät kuulosta kauhean järkeviltä. Mutta kuinka järkeviä perusteita kuultaisiin jos kysytään alkoholistilta miksi tämä juo, anorektikolta miksi tämä laihduttaa tai minulta miksi olen lihava? En minä tiedä.

Oli tilanne mikä tahansa niin kannattaa katsoa minkä mittaluokan ongelmista puhutaan. Koko toimeentulotuen kaikki kustannukset olivat karvan alle 650 miljoonaa euroa. (1)  Tästä 17-25 -vuotiaiden osuus oli 27 prosenttia eli 175 000 000 euroa.

Toimeentulotukeen sisältyy paljon muita ongelmia. Sen on tukimuotona viheliäinen koska se vaatii että ihminen ei koskaan yritäkään mitään. Hiilamo sanoo:

Mielestäni toimeentulotukea ei pitäisi maksaa lapsettomille alle 25-vuotiaille kuin poikkeustapauksissa ja silloinkin vain lyhyeksi aikaa. Toimeentulotuen sijaan nuorille on mahdollista maksaa työmarkkinatukea – kuten Osmo Soininvaara ja Juhana Vartiainen ehdottavat – suoraan työantajalle, joka voi olla myös kunta tai joku kolmannen sektorin taho. Kunnille nuorten työllistäminen on edullisempi vaihtoehto kuin toimeentulotuen maksaminen.

Eli käytännössä siis matalapalkkatukea, tai vielä krouvimmin työhön sidottua perustuloa. Matalapalkkaduunien miettiminen on oma ongelmansa mutta en ole varma voidaanko edes osa näistä ihmisistä työllistää kunnalle? Tai työllistää ylipäätään? onko järkeviä töitä, järkevillä ehdoilla? Ei liene hyvä viesti järkevästä ja joustavasta työelämästä olla jossain käsittämättömissä tuftahommissa pesemässä rantakiviä tai muuta älytöntä, vain koska työtä on tehtävä. En ole myöskään vakuuttunut onko pakotettu työvoima maailman motivointuneinta tai ylipäätään sellaista, jota kukaan haluaisi minnekään. Tämä idea on tainnut mennä pois muodista jo 1800-luvun alussa Yhdysvalloissa.

Emme voi hyväksyä sellaista yhteiskuntamallia, jossa tuntuva osa nuorista syrjäytyy pysyvästi koulutuksesta ja työelämästä. Työn taloudellisilla kannustimilla on todellinen merkitys siellä, missä on vaihtoehtoja tuen varaan jäämisen ja koulutukseen tai työmarkkinoille osallistumisen välillä. Vaihtoehtoja tulisi tarjota kaikille nuorille. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorisotakuuta pitäisi laajentaa. Nuorisotakuun pitäisi velvoittaa kuntia työllistämään itse tai kolmannen sektorin kautta nuoria, jotka eivät muutoin pääse koulutukseen tai työelämään.

Nuorisotakuu on yksi iso vitsi, ja edelleen: halutaanko oikeasti antaa sellainen viesti, että  työ on neuvostoliittolainen absurdi pomppulinna, jossa tärkein määre on läsnäolo että saa rahaa? Nykyinenkään yhteiskuntasopimus ei toimi näin. Hiilamolla on tärkeä pointti siinä, että tulonsiirtojen varassa eläminen ennustaa huonoa tulevaisuudelle. En ole silti ihan vakuuttunut kannattaako tätä lähteä korjaamaan jeesustelulla yhteiskuntasopimuksesta ja kaikenlaisilla pakkovelvoitetulla työllä. Hankala kysymys.

Mainokset