Ollaanpa kerrankin positiivisia. Helsingissä oli joku tehnyt puistoon laittoman kasvimaan, josta Rakennusvirasto suuttui vallan helvetisti ja teki rikosilmoituksen poliisille. Koska puistoihin nyt ei vaan saa tehdä kasvimaita. Kauppahallissa kiellettiin kala- ja liharavintolan yhteinen anniskelualue, koska lain mukaan vain yksi ravintola voi hoitaa anniskelua. Kansanedustaja suivaantui ravintolapäivästä, koska ruuan tarjoileminen omakustanteisesti on harmaata taloutta. Valtiovarainministeriö pimittää Kreikkaa koskevia julkisuuslain mukaan julkisia asiakirjoja, vaikka korkein hallinto-oikeus on ne määrännyt julkiseksi.
No eihän tässä ole mitään hyvää? Ei ole ei — kaikki esimerkit kertovat siitä miten ankeuttajat tekevät Helsingistä ikävän. Mutta ne ovat uutisia. Se tarkoittaa että niissä on jonkun mielestä joku asia, joka tekee ne niin poikkeuksellisiksi että niiden julkituomiseen kannattaa käyttää aikaa. Tehdäänpä ajatusharjoitus: olisiko 80-luvulla ollut uutinen se, että valtiovarainministeriö ei anna dokumenttejaan julki? Olisiko ollut uutinen, että hankalat anniskelulait estävät kahden ravintolan yhteisen anniskelutilan? Tai olisiko 80-luvulla ollut uutinen se, että kansanedustajan mielestä ravintolapäivä on veronkiertoa vai se, että joukko ihmisiä järjestää spontaaneja ravintoloita? Se olisi varmasti ollut lähinnä todella omituinen teekkariläppä.
Ystävät: tähän on kuitenkin tultu. Ollaan päästy tilanteeseen, jossa politiikka (jota kaikki edellä olevat esimerkit ovat pohjimmiltaan) on tuotu julki. Kaupunkia suunnitellaan verkkoon kytketyssä internetissä, Valtiovarainministeriötä painostetaan antamaan julki ihan kaikki dokumentointi kreikan diileistä, maailmanpyörän saa pystyttää Katajanokan rantaan, 151 658 suomalaista vaikuttaa lainsäädäntöön sukupuolineutraalista avioliitosta ja Jouko Skinnari suomii hyväveliverkostojen vaikeuttavan vientiä. Tätä ei olisi 80-luvulla tehty. Tämä on muutos ja me teemme sitä.
Tähän ei kuitenkaan saa tyytyä. Nyt valta pitää riistää ankeuttajilta. Meidän täytyy siirtyä kysymään miksi ei sen sijaan että kysyisimme aina miksi pitäisi. Miksi ei kahden ravintolan pitäisi saada pitää anniskelualuetta? Miksi ei juhannuksena voisi pitää juhannustansseja Tervasaaressa? Miksi ei ravintolasta voisi myydä kaljapulloa mukaan? Miksi ei tehtäisi Helsinkiin lisää umpikortteleita? Miksi ei tehtäisi Helsingistä ihan kokonaan esteetöntä?
Ja tämä, tämä on oikeasti tärkeää. Kaltaisilleni latteliberaaleille tämä tehdään vaan- henki näyttäytyy helposti skumppahuuruiselta ravintoloiden ja viinanjuonnin vapauttamiselta. On se varmasti sitäkin, mutta tämä asenne pitää saada siirrettyä ennenkaikkea Kallion hipsterireservaatista niihin kaikista näköalattomimpiin lähiöihin. Vallilan vapputanssit on tietysti hauska juttu, mutta miten saataisiin aikaan Jakomäen juhlaviikot, sissipuutarhoja Mellunmäkeen, asukaslähtöistä kaupunkisuunnitelua Kivikkoon? Tehdään vaan- henki ei saa olla paksusankaisten kalliolaisten oma juttu. Vailla parempaa tietoa väitän, että yksi syy sosiaaliseen eriytyvyyteen on tunne kyvyttömyydestä vaikuttaa omaan elämään. En ole niin naiivi että kuvittelisin yhden sissipuutarhan tai lattetykin parantavan kenenkään elämänlaatua. Mutta miksi ei? Miksi ei ainakin pyrittäisi siihen, että ihmisten omia juttuja tuettaisiin, hyviä ideoita kokeiltaisiin, kuntavaalien aktivointitoimenpiteitä suunnattaisiinkin vanhainkotien sijasta ammattikouluihin ja lukioihin?
Ja tärkeää on säilyttää tämä eetos siitä että kaikki asiat kuuluvat kaikille. Ei siksi että on kivaa juoda ravintolasta ostettua pienpanimo-olutta Torkkelinmäen puistossa (mikä on toki kivaa), vaan siksi että vaakasuorassa vesisateessa ja marraskuun loskassakin tämän (tai tuon, koska olen espoolainen) kaupungin pitää kuulua meille kaikille, ei ankeuttajille.
Ettei aina kysyttäisi miksi pitäisi.
saloniemi 
On se jummallista, kun ihmiset käyttät maalaisjärkeä elävöittääkseen ja virkistääkseen ommaa kaupunkiaan, niin siihen puuttuu välittömästi joku asiaa käsittämätön virkamies pöytänsä takaa. Tuskin nämä virkamiehet ja poliitikot viitsivät edes käydä katsomassa esim. puutarhaistutuksia saati päiväravintoloita.Useassa titkimuksessa on todettu, että viihtyisä asuinympäristö vähentää huomattavasti sosiaalisia ongelmia. Luulis politiikoilla ja virkamiehillä olevn tekemistä sotessa, kuntauudistuksessa, terveyspalveluissa, vanhusten hoidossa, julkisten rakennusten homeongelmissa, lasten huostaanottoasioissa, jne. Valitettavasti edellämainitut asiat menevät yli hilseen niin politiikoilta kuin virkamiehiltäkin. Helpompaa määrätä kukkaistutus pois puistosta.
Eli sääntely on pahasta, paitsi jos itse sattuu tykkäämään kyseisestä sääntelystä (esim. esteettömyys).
Mitenkään en lähtisi rinnastamaan laitonta kasvimaata Vallilan vapputansseihin tai ravintolapäivään. Ei mitenkään elävöitä ja kaunista kaupunkia, että yhteisestä puistosta rajaa itselleen kasvimaan. Kasveja saadaan kaupoista, torilta, hallista, parvekkeen säkkiviljelmistä, taloyhtiön hyväksynnällä sisäpihan kasvimailta, siirtolapuutarhoista, mökeiltä, jne. Yhteiset puistot ovat oleskelua varten.
Esteettömyys on asia joka ei ole keneltäkään pois. Mä en siis kategorisesti vastusta sääntelyä, vaan haluan muistuttaa siitä että esimerkiksi anniskelulainsäädäntöä ei ole säädetty luonnonlain säätämisjärjestyksessä, vaan siihen pystyy vaikuttamaan, ja vaikutetaankin. Minä esimerkiksi en pidä siitä jos joku sotkee taloni spraymaalilla — se että haluaa enemmän fiksuja ja vähemmän tyhmiä juttuja ei tarkoita anarkiaa tai kaikkien valtaa tehdä mitä vaan. Nimenomaan yhdessä tekeminen on tässä se idea.
Teksti on täyttä asiaa, mutta sitten sinne pullahtaa todella outo, kuin ulkoa tullut kupla: ”En ole niin naiivi että kuvittelisin yhden sissipuutarhan tai lattetykin parantavan kenenkään elämänlaatua. ” Jos et kerran ole niin naivi, ettet usko sissipuutarhan parantavan puutarhanhoitoon osallistuvien elämänlaatua, niin miksi ihmeessä sitten tehdä mitään noista ehdottamistasi tempauksista? Osallistuminen ja tekeminen ja suunnitteleminen parantaa aina elämänlaatua, jos tekijät pitävät siitä mitä tekevät. Ja puutarhanhoito nyt on aika ilmiselvästi parantavaa toimintaa.
Totta kai ne pitää tehdä. Elämänlaatu koostuu vaan paljon muustakin kuin näistä jutuista ja haluan että kukaan ei mene sen taakse piiloon, että ”nyt kun teillä on toi kasvimaa niin mitä te valitatte”.
Eikö sen sissipalstan tarkoitus ollut juuri olla keiden tahansa picnicillä olevien yhteinen yrttimaa, ainakin Tokoin kansanpuutarhan tiedotteessa luki näin.
Hyvät ideat on myös loppuun asti ajateltuja sekä toteutettuja. Kasvimaata pitäis hoitaa ja kaikki kyllä tietää millainen duuni siinä on jos sen haluais hienosti tehdä. Ideoille tarvitaan aina joku joka myös tekee loppuun asti. Itse en tiedä olisko tälle kasvimaalle löytynyt joku parempi paikka jostain joutuomaalta.
Ravintolapäivä on ihan aitoa veronkiertoa puettuna ”hauskapitämisen” kaapuun.
Samalla kaavalla voisi kokeilla Taksipäivää, josta saisi välittömästi vähintään sakot ellei pahempaa. Taksi on luvanvaraista mutta niin se on käytännössä ruuanmyyntikin, jota säännellään itseasiassa paljon enemmän kuin takseja… mutta se on jo toinen tarina.
Myymällä 8-10 euron hintaisia kasvismössöannoksia kertakäyttölautaselta Espalla voi pyöräyttää helposti satojen eurojen verottoman tienestin itselleen. Mutta hei, hauskaahan se vain on. Festariruokakaan maksa noin paljoa ja siinä on maksut ja verot mukana. no, pointti varmaan välittyi jo.
Muutoin olen pitkälti samaa mieltä kirjoittajan kanssa ankeuttamisesta.
Minä rinnastaisin ravintolapäivän lähinnä pullonkeräykseen. Voihan silläkin rikastua jos on todella määrätietoinen ja jaksaa tehdä sinä yhtenä päivänä tolkuttomasti töitä. Jos aikoo myydä satojen eurojen tienestin edestä ruokaa ravintolapäivänä niin sitä pitää kyllä vääntää sitten jo sellaisella apinanraivolla, etten usko tuntiliksan nousevan kovin kummoiseksi.
Taksipäivä voisi olla kiinnostava idea — tosin tällä analogialla se varmasti lähinnä keskittyisi renkaitten potkimiseen ja mahdollisimman monella autolla koeajamiseen.
Suosittelen tutustumaan siihen pykäläviidakkoon ja byrokratiaan joka esimerkiksi aloittelevaa ravintolayrittäjää odottaa. Lisätietoja kertonee varmaan paikallinen terveystarkastaja, siitä voi aloittaa.
Ehkä eniten risoo se, että ”hauskan pitämisellä” pystytään oikeuttamaan se, ettei tietyn porukan tarvitse noudattaa sääntöjä, joiden pitäisi olla kaikille samat.
Oikeastaan,jos tätä oikein haluaisi viedä pitkälle ajatuskulussa, voisi ravintolapäivää pitää pään aukomisena ja oikeiden ruokayrittäjien pilkkaamisena JOS asenne on ”hei tää on helppoo ja hauskaa, mä niinku haluun ja kans olla ravintoloitsija.” Liioitellen tässä voisi nähdä nykyaalle tyypillistä vasemmistoajattelua vaikka kuinka paljon mutta jätän sen nyt väliin.
Hinnat ovat ainakin Helsingissä hävyttämöt. Trangialla keitetystä sopasta 8 euroa. Siinä on katetta 7,50 euroa. Se on ihan silkkaa tienaamista, ja siksi siitä päivästä niin suosittu tulikin, sillä nimittäin voi tehdä nopeesti muutaman satasen kassan.
Oikea hauskanpitäjä antaisi ruokaa ilmaisella. ”omakustanteista” puhuminen on potaskaa.
tienaamassa siellä ollaan.
pullonkeräämiselle ei vaadita lupia eikä kukaan kysele teosto-maksuja, työnantajamaksuja yms, yms. veroja joku kyseli jossain vaiheessa….
En ole Helsingin ravintolapäivässä syönyt, mutta Turussa monena vuonna ja voin kertoa, että kukaan ei ole ainakaan ravintolapäivällä rikastunut. Tunnen monta erilaista päivän pitäjää ja kaikki kokemukset ovat olleet positiivisia. Perinteiset myyjäistyypit, kuten partiolaiset ja nappuloiden urheilujoukkueiden vanhemmat ovat toki keränneet rahaa, mutta partion tai seuran retkiin. Ja hinnat ovat olleet naurettavan halvat niin kuin tällaisissa myyjäisissä perinteisissäkin piireissä. Tavalliset kaverini ovat ahkeroineet ja myymänsä ruoan katteilla päässeet joko kuiville, jos kaikki on mennyt kaupaksi, tai jääneet vain vähän tappiolle, jos sää on ollut huono ja ihmiset jääneet kotiin. Yksillä yrittäjätutuilla oli ennen ravintola ja nyt alanvaihdon jälkeen ovat fiilistelleet sitä ravintolapäivinä. Toisilla kävi toisinpäin, ravintolapäivänä suositusta paikasta syntyi kivijalkaravintola. Että tervetuloa tänne Turkuun seuraavana ravintolapäivänä, riistäjiä pakoon!