Avainsana-arkisto: akava

Sture Fjäder

Rakkaat lukijat, siirryn käyttämään omaa blogialustaa osoitteessa http://www.saloniemi.net. Postaan lyhyen siirtymäajan molemmille saiteille, mutta suunnatkaa siis kokonaan omalle saitilleni tulevaisuudessa.  

Minun piti kirjoittaa Eläketurvakeskuksen johtajan Jukka Rantalan lausunnoista, mutta nyt en tee niin. Minun piti kirjoittaa siitä miten on kummallista, että korkeassa asemassa olevat ihmiset kuvittelevat työelämän tervehtyvän sillä, että nuoret voidaan irtisanoa kaikissa tilanteissa aina ensimmäisenä. Minun piti kysyä, miten tämä auttaa rakentamaan parempaa tulevaisuutta meille kaikille. Minun piti vähän ironisesti miettiä, miten tämä malli saisi aikaan sluibailevien eläkettä odottelevien setien ja tätien rälssin, jonka ei täytyisi huolestua sitäkään vähää omasta tulevaisuudesta kuin nyt.

Mutta sitten oman ammattiliittoni suuri päällikkö, Sture Fjäder, kertoi että tämähän on vallan loistava idea. Fjäder kertoo:

”Rantala on täysin oikeassa. Jos ikärasismia ei saada kuntoon, pitää muuttaa irtisanomisjärjestystä”, Fjäder sanoo.

Hänen mukaansa muutos ei olisi pois nuorilta, koska heillä on selvästi vahvempi työmarkkina-asema. Fjäderin mukaan Akavan jäsenten työttömyystilastoista ilmenee, että yli 50-vuotiaiden ja varsinkin yli 55-vuotiaiden on paljon muita vaikeampi löytää uutta työtä.

Miksei, tosin vain kaksi viikkoa sitten Akava itse kertoo, kuinka korkeakoulutettujen nuorten työttömyys on jatkuvassa nousussa ja miten

Alkuvaiheen työttömyysjaksot näkyvät läpi työuran. Koulutus on vasta ajokortti työelämään, eikä enää itsessään takaa työpaikkaa.  Korkeasti koulutettujen nuorten työllistymistä on tuettava nykyistä tehokkaammin. Paras vaihtoehto olisi tietysti, että nuori saisi jo koulutuksen aikana paremmat valmiudet työuralle. Työelämän ja opintojen yhä parempi sitominen toisiinsa edistäisi vastavalmistuneiden työllistymistä ja mahdollistaisi sujuvan siirtymän opinnoista työelämään.

Akava siis expressis verbis kertoo, että vaikka puheenjohtajan esittämät keinot olisivatkin täysin tilastojen tai liiton omien tavoitteiden vastaisia, vanhojen ihmisten edut menevät edelle. Sture Fjäder on siis julistanut sodan nuorisoa vastaan. Koska nuoriso on Akavan mukaan työelämän säätövoima, jolla varmistetaan viisikymppisten lokoisat olot.

Minä kuulun Akavaan. Mutta minun Akavani ei syrji. Se ei syrji naisia tai vammaisia ja se ei varmasti syrji nuoria. Minun Akavani ei esitä sosiaaliturvan lopettamista syrjäytymisvaarassa olevilta nuorilta, minun Akavani ei vaadi omien jäsentensä koulutusalojen leikkaamista. Minun Akavani ei esitä täysin järjettömiä ja tehottomia heikennyksiä opintotukeen. Minun Akavani ei kerro, että syrjäytyneet nuoret saavat vain syyttää itseään syrjäytymisestään.

Mutta minun Akavani puheenjohtaja näin tekee. Meidän täytyy pelastaa Akava Sture Fjäderiltä. Ammattiyhdistysliike on aivan liian arvokas asia näivettyäkseen viisikymppisten puheenjohtajien sukupolvisotafantasioiden alle. Ammattiyhdistysliikkeen voima on aina ollut solidaarisuus, heikompien auttaminen ja yhteisvastuullisuus. Sture Fjäderin Akava ei ole mitään tätä. Se on vain kopea varjo, ammattiyhdistysliikkeen kuori, joka on paremman maailman tavoittelun sijasta siirtynyt turvaamaan kissanpäivät itselleen ja kavereille. Ja minun ikäluokkani ei todellakaan kuulu näihin valittuihin. Näin sanoi Sture hesarissa. Sturen pitää mennä.

Mitä siis tehdä? Ammattiyhdistysliikkeessä on aina ollut joukon voimaa. Joukko on joskus kokoontunut torille, se on joskus mennyt yleislakkoon tai se on joskus vaatinut 8 tunnin työpäivää. Ja se on aina toiminut.

Lähettäkäämme siis ainakin alkuun sähköpostia Sture Fjäderille (sture.fjader@akava.fi). Kertokaa että meidän Akavamme välittää myös nuorista. Lähettäkää Sturelle tekstiviesti (0400 609 717). Kertokaa, että meidän Akavamme ei vaadi sosiaaliturvan lopettamista syrjäytyneiltä. Olkaa kohteliaita, mutta tiukkoja. Kertokaaa oman ammattijärjestönne aktiiveihin ja sanokaa, että nyt riittää. Vaatikaa Akavan opiskelijavaltuuskunnalta joitain toimia. Opiskelijavaltuuskunta ei saa katsoa vieressä, kun Sture Fjäder sementoi Akavan suulla työmarkkinoista keski-ikäisten lokoisaa olokotia. Ottakaa yhteys oman poliittisen järjestönne Aktiiveihin. Vaatikaa kannanottoja ja kannan ottoa.

Liittykää Facebookissa Akavakapinaan. Näytetään, että joukossa on edelleenkin voimaa. Tämä ei käy!

Tässä pitkin syksyä on tuimailmeisiä miehiä siirtynyt EK:n leipiin puhumaan matalalla äänellä  kilpailukyvystä, kestävyysvajeesta ja innovaatiotaloudesta. Tästä tämän syksyn hullutuksesta on nyt sitten ottaneet ilon irti kaikki. Varsinkin Akava.

Akava on siis se taisteleva ammattiyhdistys, joka ehti jo vaatia pomonsa Sture Fjäderin (kok.) suulla sosiaaliturvan lopettamista syrjäytymisvaarassa olevilta nuorilta, että nämä lopettaisivat syrjäytymisen. Koska ilmeisesti Akavan maailmassa sosiaalisen turvaverkon (ja nyt puhutaan siis ihan perustason viimekätisistä sosiaalipalveluista) lopettaminen aiheuttaa nuorten syrjäytymisen lopettamisen. En tiedä kyllä miten.

Keskustelua on nyt käyty siitä, pitäisikö opintotukea uudistaa ja millä tavalla. Vaihtoehtoina ovat olleet pääasiassa erilaiset lainamuodot tai valmistumisverot. Opintotukeen otti kantaa myös työryhmä. Se äkisti loppuraportinkin. Harvoin on työryhmä ollut noin ristiriitainen. Osallistuneista tahoista 17 jätti erimielisyyden ilmaisun raporttiin (pdf). Tästä työryhmästä ja siitä vielä vähän lisää myöhemmin.

Työryhmälle annettiin tehtäväksi miettiä kustannusneutraaleja tapoja uudistaa opintotukea. Akava veti homman nextille levelille ja antoi tiedotteen:

Opintotukijärjestelmästä on tehtävä toimivampi: järjestelmän on tuettava päätoimista opiskelua ja kannustettava valmistumaan nopeammin.

No siis: jos halutaan että järjestelmä tukee päätoimista opiskelua (=että ei käydä töissä) niin sitten seuraava kohta Akavan tiedotteessa on hiukkasen huvittava:

Työn tekeminen opiskelujen ohessa edistää työllistymistä valmistumisen jälkeen koulutusta vastaavaan työhön, joten opiskeluaikaiset työtulorajat pitää poistaa.

Eli Ted Apter on löytänyt jonkinlaisen Schrödingerin opintotuen, joka tukee töissäkäymistä ja täysipäiväistä opiskelua yhtäaikaisesti. Tämä on mahdollista käsittääkseni kahdella tavalla: joko lisätään opiskelijoiden työkuormaa (eli siis valveillaolotunteja vuorokauteen) tai sitten muokataan opiskelua uudelleen. Ja ammattiyhdistys määrittelemässä opiskelua ja sen tapoja ei ole mielestäni kovin hyvä asia.

Herrankiesus. Akava haluaa siis yhtäaikaisesti

  1. saada opiskelijat valmistumaan nopeammin
  2. tukea opiskelijoiden työssäkäyntiä opiskeluaikana.

Opintotuen määrän on jatkossa oltava selkeämmin sidoksissa opintojen edistymiseen kuin nykyisin. Opintotuen pitää rakentua niin, että se palkitsee tavoiteaikaa nopeammasta opiskelusta. – Opiskelijan pitää saada taloudelliset kannustimet nopeammasta valmistumisesta joko opiskelun aikana tai viimeistään heti valmistumisen jälkeen, sanoo Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja Ted Apter. Työn tekeminen opiskelujen ohessa edistää työllistymistä valmistumisen jälkeen koulutusta vastaavaan työhön, joten opiskeluaikaiset työtulorajat pitää poistaa.

Herrankiesus. Akava haluaa siis yhtäaikaisesti

  1. saada opiskelijat valmistumaan nopeammin
  2. tukea opiskelijoiden työssäkäyntiä opiskeluaikana
  3. Antaa erillisiä bonuspalkintoja ”tavoiteaikaa” nopeammasta opiskelusta

Näistä voi valita mun mielestä yhden kolmesta, mutta muuten nää on jo keskenään ristiriidassa. Varsinkin kun opintotuki on todellakin sosiaalinen etuus, ei opiskelupalkinto. Nykyisessä opintotuessakin on jo ”kannustin” (vähän samalla tavalla kuin kirvelevä tippuri on kannustin käyttää kondomia): jos ei opiskele, sitä ei saa. Luulisi Sture Fjäderin tarkan markan kokoomuslaisena ymmärtävän, että tällainen vastuuton rahanjako on tyhmää. Opintotuesta (joka on siis osa suomalaista sosiaaliturvaa) voidaan toki rakentaa kannustinperustainen (eli että se olisi palkinto opiskelusta) mutta sitten pitäisi koko sosiaaliturvajärjestelmää muokata karskisti perusteista lähtien uudestaan. Koska kuten Akavakin totesi, järjestelmä on byrokraattinen ja tuet ovat linkittyneet toisiinsa. Sata-komiteassahan tätä yritettiin korjata, mutta SAK ja AKAVA kieltäytyivät leikkimästä muiden kanssa, koska eläkeikää olisi pitänyt nostaa. Ja se ei käy. Se ei kertakaikkiaan käy.

Pitäisikö työttömyysturva muuttaa kannustavaksi? Eli nopeammin töitä saaville annetaan ”käyttämättä jäänyt” laskettaisiin käteisenä tilille? Pitäisikö yleinen asumislisä muuttaa kannustinpohjaiseksi? Mitä nopeammin pääset pois sosiaalisen asuntotuotannon piiristä, sitä enemmän massia kilahtaa tilille? Ennenkaikkea: Mihin ihminen joka käy töissä ja tienaa sellaista palkkaa että se vaikuttaa tulorajojen kautta opintotukeen, tarvitsee ylipäätään opintotukea? Tulorajat ovat toki minunkin mielestäni liian ahtaat ja olen niitä karvaasti kironnut tukia takaisinmaksellessani, mutta ymmärrän kyllä mekanismin tässä taustalla.

Opintotuki kuuluu kaikille opiskelijoille, mutta opiskelu ei suinkaan ole kaikilla aloilla samanlaista. Itse en välittäisi joutua lääkärille joka on mennyt läpi lääkiksen mahdollisimman nopeasti euronkuvat silmissä vain saadakseen bonarit nopeasta valmistumisesta. Joillain aloilla opiskelu on kovin strukturoitua eikä nopea valmistuminen ole mahdollista. Toisilla aloilla taas voi tehdä Rydmanit ja paukuttaa maisteritutkinnon parissa vuodessa.

Huomattavaa kuitenkin on, että opiskelujen mediaaniaika on vuosi-pari korkeampi kuin tutkintojen ohjeellinen suoritusaika. Jostain syystä opintojen suorittamiseen menee siis enemmän aikaa kuin matalaääniset miehet ovat laskeneet. En tiedä; saattaa olla että kyse on opintojen järjestelyistä korkeakouluissa, saattaa olla että kyse on töissäkäynnistä työn ohella. En usko että kyseessä on laiskojen opiskelijoiden kertakaikkinen niskurointi systeemiä vastaan. Opiskeluun nyt vain menee enemmän aikaa kuin 12 000 tuntia (300 op * 40h).

Lisäksi työurien pidentäminen edellyttää, että opintojen työelämälähtöisyyttä kehitetään ja harjoittelua lisätään. Jokaiseen tutkintoon pitää kuulua työnhaun, urasuunnittelun ja työelämätietouden opetusta. Opintojen suorittamisen on oltava sujuvaa ja kitkatekijät opiskelupaikan saamisessa on poistettava.

Herrankiesus. Akava haluaa siis yhtäaikaisesti

  1. saada opiskelijat valmistumaan nopeammin
  2. tukea opiskelijoiden työssäkäyntiä opiskeluaikana
  3. Antaa erillisiä bonuspalkintoja ”tavoiteaikaa” nopeammasta opiskelusta
  4. Lisätä kaikenlaisten työelämäkurssien opetusta yliopistolla

Mun ymmärrykseni on ollut tähän asti, että ongelma ei ole siinä että yliopistolta valmistuisi niin kädettömiä ääliöitä että nämä eivät omasta työelämäymmärtämättömyydestään johtuen pääse töihin. Itseasiassa tilasto sanoo, että vuoden sisällä valmistumisesta työttöminä on 4,6 % kaikista valmistuneista. työnhaun, urasuunnittelun ja työelämätietouden lisääminen yliopistoihin vain jotta tämä 4,6 pinnaa saataisiin liikkeelle kuulostaa… hieman ylimitoitetulta toimelta.

Akavan huolena on siis ennenkaikkea saada opiskelijat vielä vähän nopeammin työmarkkinoille ettei eläkeikää tarvitsisi nostaa. Onneksi olkoon Ted Apter, perustulon kannalle siirtymisestä.

Mitä sanoo Akavan mopo? Nänänäääänääääännäää!

Blogikirjoittajalle on onnenkantamoinen jos valtamedia joskus huomaa omat kirjoitukset. Minulle kävi tämä onni tänään, kun Ylen A-stream teki minusta ja blogistani insertin Silminnäkijä- dokkariin kirjoitetusta kirjoituksesta. Kiitos kaikille jotka olette tätä lukeneet, tehkää niin jatkossakin.

Vähän tämänpäiväiseen asiaan liittyen: Akavan suuri päällikkö Sture Fjäder (kok.) kertoo, että alle 25-vuotiailta työttömiltä pitäisi evätä ”vastikkeeton” sosiaaliturva, jos hippi ei suostu töihin tai kouluun. Fjäder on hyvin, hyvin huolissaan:

Fjäderin mielestä on aivan liikaa, että pari tuhatta nuorta putoaa ulos yhteiskunnasta vuosittain.

– Silloin voi kysyä, onko Suomen yhteiskunta niin antelias, että sallii tämän. Meillä ei ole tähän varaa. Kun yhtäkkiä löytyy tällainen määrä syrjäytyneitä nuoria, niin täytyy kysyä, onko järjestelmä rakentanut tällaisia loukkuja, Fjäder pohtii.

 Nojuu. Sampo-Pankin pääekonomisti Lauri Uotilalla oli huomattavasti humoristisempi näkemys nuorisotyöttömyydestä:

Eivät ne niin kurjia ole ne toukokuun nuorisotyöttömät kuin perheelliset, kun paperitehdas lakkaa. Ei voi olla niin, että minun tuntemani nuorisopiiri Helsingissä on niin poikkeuksellista. Uotilan mukaan moni nuori saattaa vaikka opiskella, jos ei saa kesätöitä. Toinen vaihtoehto on, että faija antaa vähän paalua ja nuori lähtee Etelä-Amerikan-reissulle.

Faija antaa vähän paalua? ehe-ehe. Mutta. Akavahan on nimenomaan korkeasti koulutettujen ammattiliitto. Ja nyt siis AY-pomo ehdottaa ultralibertaristista tulokulmaa: nuorilta pitäisi poistaa sosiaalisia turvaverkkoja vielä entisestään, että ne saataisiin takaisin työelämän piiriin? Siis oikeesti? Potkitaan niitä vielä vähän päähän, niin ehkä ne sitten ymmärtää mennä töihin ja ottaa itseään niskasta kiinni? Vai voisiko olla, että huolella syrjäytyneet nuoret hoitaisivat fyrkkaa ns. epävirallisia teitä ja häviäisivät kokonaan yhteiskunnan kontrollista? Mitäs luulette, kannattaisko kokeilla? Ei minusta.

En mitenkään usko että sosiaaliturvan poistolla saataisiin nuoria aktivoitua takaisin työelämään. En kyllä myöskään luule että sosiaaliturvalla voidaan parantaa ihmisiä ja saada hulttioista yhteiskuntakelpoisia.

Tämänpäiväisessä haastattelussa Kokoomusnuorten ex-pj Wille Rydman kertoi, ettei voisi elää päivääkään yhteiskunnan varoilla. Mainitsematta jäi että eduskunta-avustajan duuni nyt rahoitetaan pelkästään yhteiskunnan rahoista, mutta Rydman tarkoitti varmaankin sosiaaliturvaa. Rydman myös julisti, että sosiaaliturva olisi otettava pois niiltä jotka kieltäytyvät työstä. En tiedä oikein yhtään sivistynyttä yhteiskuntaa jossa ei olisi jotain elementaarista sosiaaliapua yhteiskunnan huono-osaisimmille (oli syy tähän huono-osaisuuteen mikä tahansa) enkä todellakaan haluaisi että Suomi, pohjoismainen hyvinvointivaltio, olisi tätä ensimmäisenä kokeilemassa. Toimeentulotuki on todellakin viimeinen perälauta johon moni joutuu turvautumaan tahtomattaan, pienempi porukka

Fjäder sanoo, että ”alle 25-vuotiaan ei pitäisi saada vastikkeetonta sosiaaliturvaa, jos tämä ei suostu käymään töissä tai koulussa.” Fjäder siis ehdottaa että nuoren ei pitäisi saada sosiaaliturvaa, jos tämä ei suostu koulutukseen tai työhön. Fjäder on siis samaa mieltä Rydmanin kanssa, että tämä porukka kannattaisi suistaa ojaan ihan lopullisesti. Hiukka erikoista noin niinkuin solidaarisuuden ja AY-liikkeen näkökulmasta.

Fjäder ei huomaa että tämä harmaa massa tosiaan häviää ihan totaalisesti- ei rekisteröidy työnhakijoiksi (eli ei saa työttömyyskorvausta) tai hae koulutusta tai yhtään mitään. En tiedä hakeeko tämä porukka toimeentulotukea ja tilastoidaanko heidät sitten siellä. Syrjäytyminen on kallista ja sosiaalisesti väärin. Ei tosin sillä tavalla kuin Fjäder esittää: nämä tilastolliset dropparit eivät hae tukia koska eivät siihen pysty. Sitä vastaan pitää taistella mutta en ole ihan varma onko tämä laitaoikeistolainen tapa se kaikista tehokkain.

Lex Soininvaara on toinen tapa lähestyä tätä ongelmaa. Soininvaaran kanssa lailla ei juuri ole tekemistä, mutta yhtäkaikki. Siis- nykyisellään työstä ja koulutuksesta kieltäytyvää nuorta niistetään paitsi karensseilla, myös leikkamalla jopa 40% toimeentulotuesta. En oikein tiedä voiko tätä enempää mitenkään järkevästi enää leikata, niin että sosiaaliturvan funktio olisi vielä olemassa.

Koska usein valitetaan että maailman vääryyksien jeremiadi ei kiinnosta ja pitäisi olla toimenpiteitä, niin annetaan nyt toimenpide-ehdotuksiakin. Kertokaa onko nää hyviä vai huonoja?

Ennaltaehkäisy
Kun nyt tiedetään kuinka paljon syrjäytyneiden hoito maksaa, voitaisiin miettiä miten näitä syrjäytymisiä voidaan ennaltaehkäistä. Vtv on julkaissut vuonna 2007 raportin aiheesta. Hallituksen politiikkaohjelmassa on paljon hienoja sanoja tästä. Kulttuurin merkitystä painotetaan. Tämä on hienoa. Kulttuurin suhteen ongelma on, että se tuppaa osumaan niitten perheitten hyväksi joilla menee muutenkin hyvin. Hannu Oskala on tästä kirjoittanut paljon.

Tämä on tietysti hankalaa jos nuorisotaloja suljetaan ja bänditiloja vähennetään ja vaikka mitä. Ongelma on raha. Syrjäytyneisyys ja nuorisotyöttömyys maksaa mutta ennenkaikkea valtiolle. Sen ennaltaehkäisy taas on ennenkaikkea kuntien homma. Mieti siinä sitten miksi kuntia ei juuri kiinnosta.

Mä olen Soininvaaran ja muiden kanssa kyllä samaa mieltä siitä, että varsinkin nuorisotyöttömyys on ihan oikea ongelma. Silminnäkijän Viljami on siinä mielessä poikkeus että kaverilla on asiat aika hyvin ja elämä ainakin jotenkuten hallinnassa. Tällaisiin idealistisiin vaihtoehtoihmisiin on turha kohdentaa mitään toimenpiteitä, koska ne nyt vaan ei kertakaikkiaan pure. Jos kaveri on kertakaikkiaan päättänyt pysyä palkkatyön ulkopuolella, niin ei sitä voi väkisellä töihin viedä. Suurin osa tästä jengistä vaan ei ole Viljamin kaltaisia oman ideologiansa mukaan eläviä hippejä vaan ihan oikeasti aloittelevia nuorisorikollisia tai ajelehtijoita. Näille pitäis tehdä jotain.

Periytyvä köyhyys on toinen ongelma. Se se on pirullista köyhyyttä se. Tähän oikeastaan ainoa lääke on koulutus. Tai jos joku tietää paremman niin sanokaa.

Seuraava megalomaaninen korjauskohde olisi työmarkkinoilla. Työmarkkinoille pitäisi luoda väyliä, joilla nuoret ihmiset pääsisivät töihin. Enkä nyt tarkoita mitään joutavanpäiväisiä tai nöyryyttäviä ketjutettuja harjoitteluja, vaan ihan oikeaa työtä ihan oikealla palkalla. Vaikka vähän kerrallaan. Antin esimerkit silminnäkijässä olivat kuvaavia: minkäänlaista työtä ei kannata ottaa vastaan, koska siitä seuraa hirvittävää selvittelyä ja menetettyjä tuloja. Voisiko nämä työllistymisloukut purkaa? Esimerkiksi perustulolla? Tai jollain muulla vähän yksinkertaisemmalla systeemillä?

Sitten on tietty perussetit tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta, sosiaalisen segregaation pysäyttmäisestä ja ennenkaikkea siitä, että työmarkkinatkin ottaisivat vähän vastuuta tästä kakusta.