Avainsana-arkisto: EVA

Hiljattain kuollut Max Jakobson oli hieno mies. Pitkän linjan diplomaatti, komean uran tehnyt suoraselkäinen mies jolla oli visio siitä, miltä Euroopan ja Suomen pitäisi Suomessa näyttää. Max Jakobson toimi myös elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtajana 1975-1984. Hän oli läpi luokka- puolue- ja kaikenlaisten jakolinjojen tunnustettu intellektuelli, jolla oli palleja esimerkiksi nimetä Stalin talvisodan syyksi 1979 järjestetyssä seminaarissa.

Nykyään elinkeinoelämän valtuuskuntaa kipparoi muuan Matti Apunen. Matti on tähän mennessä käyttänyt vaikutusvaltaansa riitelemällä blogistien kanssa, huolestumalla 5. luokan yhteiskuntaopin kirjojen laadusta ja nyt viimeisenä ottamalla jyrkän kannan lohjalaisten päiväkotien lomakäytäntöihin.

Matti Apunen on erittäin hyvä monumentti sille, mikä oikeistossa Suomessa on vikana. Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja käyttää vaikutusvaltaansa kirjoittelemalla aivan mitäsattuu juttuja hesarin pääkirjoituspalstalle. Miksei Matti vedä linjaa, ole mielipidejohtaja, argumentoi — kertakaikkiaan, miksei Matti ole niinkuin Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajan pitäisi olla?

Saattaisin epäillä Matin hengenlahjoja, mutta en usko että Matti on tyhmä. Matti on kuitenkin ammattijournalisti, Bilderberg- seminaariin kutsutttu yhteiskunnallinen vaikuttaja ja suomen vaikutusvaltaisimman lobbausorganisaation nokkamies. Miten tämä jätkä ei saa suustaan yhden yhtä talouspoliittista kantaa jonka kehtaisi painaa hesariin?

Varmasti yksinkertaisin selitys on, että Matti on vain törkeän laiska. Matti tietää että hesari painaa mitä tahansa häneltä nyt sattuu tulemaan, joten ruutia ei kannata käyttää mihinkään monimutkaiseen. Matti voisi käyttää vaikutusvaltaansa kehysneuvottelujen alla esimerkiksi hallituksen päätöksiin vaikuttamiseen tai niiden analysointiin, mutta sijaan Matti ajatteli että lohjalaiset päiväkotiäidit ovat parempi ja ajankohtaisempi maali.

Jotenkin karua on toki se, että tässä kohtaa Matti on täysin objektiivisesti ottaen väärässä. (1, 2)Ei siis niin että Matilla olisi mielipide josta voisi olla eri mieltä, vaan sillä tavalla että Matin faktat eivät pidä paikkaansa. Jos minä olisin elinkeinoelämän valtuuskunnan jäsen, kysyisin kyllä puheenjohtajan mandaatin perään. Jos Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja käyttää vuosi toisensa jälkeen vaikutusvaltaansa tyhjänpäiväiseen askarteluun ja ihan faktuaalisesti virheellisten väittämien esittämiseen hesarissa, voisin pikkuhiljaa ehdottaa puheenjohtajan vaihtamista, koska kompetenssi ei vaan selvästi riitä.

Niin pitkään kun Suomessa oikeistolainen yhteiskunta- ja talouspoliittinen keskustelu on Saul Schubakin, Matti Apusen ja Tuomas Enbusken käsissä, on maailmassa oikeasti virhe. Mistä saataisiin Matti Apusen tilalle Max Jakobsonin tapainen oikea yhteiskunnallinen keskustelija? Talouspoliittista dialogia ei oikein synny, jos toisen puolen luottopakki haluaa keskustella lohjalaisista päiväkodeista.

Matti Apunen, sinua harmittaa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja oli muiden aktiviteettiensa ohella lukenut yhteiskuntaopin kirjaa, joka oli kirjoitettu ideologisesti väärin. Matti-setä kirjoitti aiheesta hesariin kolumnin, koska aihe nyt vaan on tärkeä.

Vaikka tarkoitus oli ruimia vassareita jotka olivat kirjoittaneet oppikirjan ihan väärin, Apunen tuli ilmeisen epähuomiossa tökkineeksi todella laajaa ongelmakenttää. Tahattomasti Apunen nimenomaan sanoi ääneen sen, mitä suomalaisessa poliittisessa diskurssissa ei ole ollut tapana sanoa: yhteiskunta on poliittinen rakennelma, ja yhteiskuntaoppi on poliittista. Halusimme tai emme. Sivumennen sanottuna niin on historia, äidinkieli ja maantietokin. Apusen mielestä ongelma on, että se ei ole hänen ideologiansa mukaista. Perinteisesti Suomessa on Apunenkin turvautunut vaihtoehdottomuuden verhoon: näin on pakko tehdä koska kilpailukyky, koska kestävyysvaje, emme voi muuta, koska markkinavoimat, meidän täytyy… Mutta nyt Matti kertoo yhteiskunnan olevan ideologiaa. Mahtavaa!

Älä itke Matti, yhteiskuntaopin opetus on paljon muutakin kuin pelkkä oppimateriaali. Itse muistan omat yhdeksännen luokan yhteiskuntaopin tunnit nykyisen opetusneuvoksen Kristiina Kaihari-Salmisen johdolla. Kristiinalla oli näkemystä, ja tuntien sisällöt saivat Saul Schubakin kuulostamaan myhäilevältä vanhalta hipiltä. Emme olleet Kristiinan kanssa silloin väleissä, nykytilanteesta en tiedä. Oppimateriaali kertoi kunnanvaltuuston tehtävistä, Kristiina vasemmistolaisuuden kirouksesta.

Mutta Matti, kirjoitat:

”Tämän hintana saattaa olla julkisten palveluiden heikkeneminen ja tulonsiirtojen pieneneminen. Olisitko sinä siihen valmis?”

Ihmettelen, millä eväillä yläkoululainen osaisi tässä kohtaa muuta kuin pelästyä uhkaavan oloista kysymystä.

Jos analogisesti lukisin hesarista vastaavan uhkauksen:

Suomalaisen hyvinvointivaltion käy huonosti, jos suomalaisten yritysten kilpailukyky ei parane.

Ihmettelen minä puolestani, millä eväillä kansalainen osaisi tässä kohtaa muuta kuin pelästyä uhkaavan oloista kysymystä. Toinen on toki oppikirja ja toinen sanomalehti, mutta uhkaavan oloisia kysymyksiä yhtä kaikki. Ja jälkimmäinen ei varsinaisesti ole edes kysymys, vaan uhkaavan oloinen uhkaus.

Matti, sinusta olisi tullut loistava opettaja. Jatkat:

Kirja toistaa suosittua mantraa 1990-luvun lamasta ja leikkauksista. ”Vaikka lamasta päästiin eroon, hyvinvointivaltiota ei palautettu ennalleen. Julkiset palvelut ja tulonsiirrot jäivät alennetulle tasolle.”

Vilkaistaanpa Tilastokeskuksen ylläpitämää kansantalouden tilinpitoa.

Jos vuoden 1975 indeksiluku on 100, vuonna 1995 tulonsiirtojen taso oli noin 300, nyt 400. Sama pätee sosiaalipalveluihin: laman jälkeen indeksiluku oli noin 250, nyt lähes 400. Bruttokansantuotteen indeksi on nyt tasolla 200. Hyvinvointivaltion menot ovat siis kasvaneet selvästi tuottoja ripeämmin.

Ja näinhän se on. Joku voisi tehdä tästä päätelmän että hyvinvointipalveluita ei todellakaan palautettu ennalleen, jos entistä suurempi joukko asuu ja elää tulonsiirtojen varassa. Itseasiassa asumisen hinta on noussut melkein samassa suhteessa. Tulonsiirrot siis kulkevat ihmisten kautta asunnonomistajille, mutta hei, tässä ei ole mitään ongelmaa koska se on markkinataloutta.

Tietty vaikutus saattaa olla myös eläkeläisten määrän kasvulla, joka luonnollisesti kasvaa kaiken aikaa. Apunenkin on kulmakarvojaan mutristaen useasti varoittanut huoltosuhteen heikkenemisestä. Kunnon opettajan tavoin Matti kuitenkin vähän puijaa [1] [2]: Bruttokansantuote on noussut vuoden 1975 tasosta (3 824 euroa) huikaisevaan 35 150 euroon  vuonna 2011. En tiedä mistä Apunen on tuon indeksin taikonut, mutta BKT on Apusen seurantajaksolla lähes kymmenkertaistunut. 

”Hyvinvointivaltion karsiminen 1990-luvulla johtui muun muassa siitä, että verotusta laskettiin jatkuvasti”, kirja toteaa.

Eiköhän hyvinvointivaltion karsiminen johtunut ensi sijassa siitä, että lamassa tuotanto romahti. Verotusta taas kevennettiin samasta syystä kuin sydänkohtauspotilasta jysäytetään defibrillaattorilla.

Nyt Apunen menee taas välttämättömyyksien taakse piiloon. Sydänpotilasta voidaan deffata jos sydänkohtaus ilmenee kammiovärinänä. Asystolea taas ei voi. Jaakko Kiander esittää vaihtoehtoisen (pdf) tulkinnan. Lama johtui hänen mielestään finanssipolitiikan tolkuttomasta kiristämisestä ja sen aiheuttamista tuhoista. Valuutan arvon vakiintuminen ja tilanteen selkiytyminen (ja tietysti pankeille maksetut kymmenet miljardit) korjasivat sitten laman. Vienti lähti vetämään, koska kyseessä oli paikallinen lama. Veronhelpotusten merkitys on vähintäänkin kyseenalainen. Toki ymmärrän, että EVA:n puheenjohtajan mielestä näin oli pakko tehdä.

Kunpa näkisi vielä oppikirjan, joka kertoisi, että kasvun merkitys ei ole neljännessä hampurilaisessa vaan valinnanvapaudessa. Kasvun merkitys on paremmissa terveyspalveluissa ja kehittyneemmässä teknologiassa: siinä, että ihmisillä on enemmän vaihtoehtoja kotona, koulussa ja töissä.

Kasvu samastetaan kiireeseen ja huonoon elämänlaatuun. Ei ihme, jos degrowthin kaltainen vastuuttomuus tuntuu nuorista tämän jälkeen asialliselta vaihtoehdolta.

Kunpa näkisin vielä elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtajan, joka viitsisi  hesarin kolumnissaan edes teeskennellä sivistynyttä ihmistä.En tiedä miten kasvun merkitys ja libertaarinen valinnanvapaus ovat sidoksissa toisiinsa. Saatte kertoa. Degrowth- liike on yksi tapa ottaa kantaa maailman talouteen. Tämän sivuuttaminen ”vastuuttomana ideologiana” alleviivaa Apusen ongelmaa: Ongelma ei ole että oppikirja on ideologinen, ongelma on se että se ei ole hänen ideologiansa mukainen.

Forum 9 esittelee yhteiskunnallisen vaikuttamisen tapoja, kuten ostoboikotteja ja mielenosoituksia. Lobbaamiseen suhtaudutaan asiaankuuluvalla viileydellä: ”Lobbausta harrastavat myös teollisuuden edustajat tai yrittäjät, jotka yrittävät vaikuttaa poliitikkoihin luodakseen yrityksille parempia toimintamahdollisuuksia.”

Tämä on käsittääkseni juurikin lobbaamisen ydintä. En ymmärrä mikä tässä Apusta hiertää. Mielenosoitusten ja boikottien vastuuttomuuden toki ymmärrän. 

”Globalisaatio ei ole vielä toistaiseksi toteutunut reilulla tavalla. Siitä ovat hyötyneet ennen kaikkea teollistuneet maat.”

Tylpän lauseen raameihin ei mahdu se, että esimerkiksi kiinalaisten vauraus on kymmenkertaistunut ja intialaiset elävät nykyisin 22 vuotta pidempään kuin minun syntyessäni. Forum 9 myöntää, että absoluuttinen köyhyys on globalisaation ansiosta vähentynyt. Toteamus on kuitenkin hiukan innoton.

En tiedä minkälaisesta innostuneesta naminamista Matti Apusen (s. 1960) kansalaistaidon kirjat olivat tehdyt. Toteamus siitä että globalisaatio ei ole toistaiseksi toteutunut reilulla tavalla on kyllä peräisin tästä (pdf) Valtionvarainministeriön hippien töherryksestä. VM:n Kansantalous- ja rahoitusmarkkinaosastokin on Apusta vastaan. Voi maailma, miten oletkaan  epäreilu!

 ”EU:n vapaista sisämarkkinoista ei ole ollut kuluttajille pelkkää iloa. Kilpailun kiristyminen on vaikeuttanut suomalaisyritysten asemaa.”

Ajatus on tahaton päästö Kekkosen ajalta, kaipausta aikaan, jolloin kirottu ulkomainen kilpailu ei sotkenut suunnitelmia ja lauantain saunavuoroja.

No niinpä, sanopa Matti muuta! Ennen oli kunnollista. EU:n sisämarkkinoiden integroituminen on ollut kyllä muun muassa hesarin taloustoimituksen hipinretaleiden murheissa: [1], [2]. Jopa omat antavat Apuselle puukkoa: EVA:n raportissa EU:n integraatiosta käsitellään yhtesiten sisämarkkinoiden ongelmia. Puheenjohtajalle tuolla tavalla tekevät! Siat!

Lopuksi vielä muutamia yhteiskuntaopin irtototuuksia, jotka ovat vilpittömyydessään viihdyttäviä.

”Hyvinvointivaltiossa pyritään siihen, että ihmiset voivat hyvin.”

”Kun presidentti lausuu mielipiteensä jostain asiasta, sitä kunnioitetaan.”

”YLE:n tehtävänä ei ole tuottaa voittoa, vaan tarjota kansalaisille tasapuolisesti tietoa, kulttuuria ja viihdettä.”

 

Kuvaavaa on ehkä, että löytäessään poilittisesti latautumattomia tosilauseita, elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja pitää näitä vilpittömän viihdyttävinä irtototuuksina. Mutta Matti, muistan toki miten suutuit sille leopardi-mitälie- bloggaajalle ja käyttäydyit telkkarissa huonosti. Syynä oli se, että tämä nainen oli sinutellut presidenttiä blogitekstissään. Ennen oli kunnollista, Kekkosen ajoilla ei naiset sinutelleet presidenttiä. Voi aikoja, voi tapoja. Mennään matti saunaan, juodaan nelosolutta ja puhutaan asiat kuntoon!

Jostain syystä Hesarin pääkirjoitussivu on ehtymätön aarreaitta kaikenlaiselle kummalliselle. Niinkuin nyt vaikka tänään. Matti Apunen on huolissaan siitä, kuka puolustaisi bisnestä. Jo ingressi on raflaava:

Suomalaisessa keskusteluilmapiirissä kukaan poliitikko ei tohtisi asettua avoimesti liike-elämän puolelle.

Apunen jatkaa:

Markkinatalous on pimeyden valtakunta ja vaurastuminen ahneutta. Jos julkisesta keskustelusta pitäisi jotain päätellä, liiketoimintaan ryhtyvät vain sielultaan vammautuneet ihmiset. Samaan aikaan on selvää, että toiveet uusista työpaikoista ovat näiden ihmisten varassa.

 

Poliitikot huutavat uusia työpaikkoja, mutta kuka heistä puolustaisi avoimesti bisnestä?

Esimerkiksi sellaiset ihmiset kuin Jutta Urpilainen ja Lasse Männistö, Jyrki Katainen tai Jyri Häkämies. Nämä ovat siis esimerkkejä tämän päivän uutisvirrasta. Tämän yhden ainoan päivän. Sama päivä, jolloin Apunen kyynelehtii Hesarissa, koska kukaan poliitikko ei puolusta bisnestä. Paitsi pääministeri, valtiovarainministeri ja elinkeinoministeri, mutta kukaan poliitikko ei puolusta bisnestä. Huutavat vain työpaikkoja.

Apusella on ihan jo virkansa puoleta pitkälle edennyt Linkolasyndrooma. Jutut siis pysyvät samoina jos vain joku muistaa kysyä (ja usein kysymättäkin), riippumatta vuodenajasta, päivästä tai vallitsevasta maailmantilanteesta.

Apunen on siis ihan faktuaalisesti väärässä. Leikitään kuitenkin hetki että EVA:n valtuuskunnan puheenjotaja olisi oikeassa, ja mennään eteenpäin. Käy nimittäin ilmi, että Apunen ajattelee laatikon ulkopuolella ja puhuukin jostain syystä Iso-Britannian talouspolitiikasta.

Cameronin mukaan Britannian kansalliseen keskusteluun on ryöminyt ”vaarallisia puheita siitä, että vaurauden luominen on jotenkin epäyhteisöllistä”. Hänen mielestään brittien on taisteltava kaikin keinoin näitä käsityksiä vastaan: ”Ei vain siksi, että se haittaa taloutta; ei vain siksi, että tarvitsemme kasvua ja työpaikkoja, vaan siksi, että se on väärin koko yhteiskunnalle.

Tuttu hahmohan tässäkin kummittelee taustalla. Britannian Kekkonen, Margaret Thatcher. Tiesittekö muuten, että ennen poliittista uraansa Thatcher keksi pehmiksen? Oikeesti. Minä en tiennyt. Thatcher tai pehmis ei kuitenkaan ole tässä kontekstissa mielenkiintoista.

Tämä thatcheristinen näkemys rikastumisen kaikkia siunaavasta vaikutuksesta on myös ihan suoraan virheellinen, vaikkei sinänsä kuulukaan jutun fokukseen. Oletteko muuten huomanneet, että jos haluaa talouspuheeseensa kultareunuksen, kannattaa vaihtaa sanan raha tilalle vauraus?

Mielenkiintoista on, miksi EVA:n valtuuskunnan puheenjohtaja kirjoittaa vuonna 2012 apologiaa Thatcherin vuonna 1990 päättyneestä valtakaudesta, miksi hän tekee sen kököillä argumenteilla ja medianhallinnallisesti huonosti. Apunen jatkaa tykitystään:

Tämä [Francois Hollanden finanssikritiikki] on tietysti populistista roskaa, joka on Euroopassa näinä aikoina valitettavan suosittua. ”Finanssimaailma” koostuu pääasiassa yksittäisistä ihmisistä ja yrityksistä säästöineen, velkoineen ja sijoituksineen.

 

Epäluulo, kiukku ja pankkiireille esitetyt käyttäytymisvaatimukset ovat viime vuosien valossa ymmärrettäviä, mutta ne eivät saa levitä koko yritystoiminnan vastaiseksi kulttuuriksi. Elinkeinoelämää on seurattava kriittisesti, mutta sitä ei pidä demonisoida.

Niin. Tuota. Mistähän tässä nyt aloittaisi. Apunen kertoo finanssialan koostuvan ihmisistä ja yrityksistä. Yritys se on tietysti pankkikin, mutta kyllä tämä viimeaikainen eurooppalainen talouskriisi on ennenkaikkea pankkien tekosia.Yksittäinen ihminen säästöineen, velkoineen ja sijoituksineen ei paljon Euroopan taloutta heiluttele.

Finanssikritiikki on Euroopassa näinä aikoina suosittua, koska huonolla finanssipolitiikalla pystytään tuhrimaan kokolailla kaikkien elämä ja ihmiset ovat siitä huolissaan. Noin niinku yksinkertaistettuna.

Apunen ei tajua, että ihmiset ymmärtävät vallan mainiosti. Törkeän räikeiden sikailuiden (Finnair, Fortum, VR, anyone?) ja huonon hallintokulttuurin sekä päivä päivältä epätoivoisemmaksi käyvän Kreikan (eli saksalaisten pankkien) tukemisen kuittaaminen ymmärrettäviksi käytösvaatimuksiksi, jotka eivät saa levitä koko yritystoiminnan vastaiseksi kulttuuriksi loukkaa ihmisten, niin yrittäjien kuin palkansaajienkin, oikeus- ja huumoritajua. Apunen sortuu suorastaan itäänpäin käpertyvään päähäntaputtelukulttuuriin näillä vaatimuksillaan.

Ihmiset ymmärtävät itseasiassa oikein todella hyvin. Suomen 320 682 yrityksen ja melkein yhtä monen yrittäjän leimaaminen yritystoiminnan vastaiseksi kansanliikkeeksi on EVA:n puheenjohtajalta ihan suoraan omiin jalkoihin ampumista. Kuten alkupäästä käy ilmi, medialla tai ihmisillä ei ole vaikeuksia erottaa yrittämistä ja bisnestä toisistaan.

Matti Apunen käyttää termejä yritystoiminta, bisnes, finanssimaailma, elinkeinoelämä ja liiketoiminta täysin sujuvasti toistensa synonyymeina. Jos minä olisin Apunen niin ihan EVA:n valtuuskunnan puheenjohtajana haluaisin nimenomaan lisää finanssikritiikkiä ja oikeudenmukaisempaa finanssipolitiikkaa.

Kirjoituksen loppupää on melko mielenkiinnotonta uusliberalistista hötöä. Se huipentuu jutussa olleeseen nostoon:

Markkinataloudessa valta on ja sen on oltava kuluttajilla.

Sehän nyt on viime aikoina tosiaan nähty, kun voitot on yksityisiä ja tappiot yhteisiä. Minun tonnin visalaskuni on minun ongelmani, minun 30 000 000 euron visalaskuni olisi ihan kaikkien ongelma, noin niinkuin kärjistetysti.

Apunen kertoo vielä mielipiteensä blogeista, kaiken päälle.

Voisitteko kuvitella, että Suomen pääministeri kirjoittaisi blogin tai puheen, joka alkaisi sanoilla ”olen korvia myöten täynnä tätä yritysvastaista ylenkatsetta”?

En minäkään.

Enkä minä. Siksi että yritysvastainen ylenkatse on tässä maassa marginaalinen ongelma, jos sosiaalidemokraattinen valtiovarainministeri lupaa verohelpotuksia kasvuyritysinvestointeihin.