Avainsana-arkisto: fjäder

Minä olen liiton mies. Paitsi ulkoisen olemukseni, myös tittelini puolesta. Olenhan työpaikkani varaluottamusmies. Olen siis AY-liikkeen uskollinen soturi. Nyt minä alan kuulostaa jumiin menneeltä Hallla-aholta, mutta taas tänäänkin AY-liike silti vitutti.

Ja niin minä mieleni pahoitin, kun AY-liike kailotti taas olevansa kuin VR: ihana idea, täysin 70-luvulle jämähtänyt toteutus, täysin suojattu ja riippumaton ulkopuolisilta vaikutteilta ja tekijöiltä sekä kaikenlaiselle kritiikille yliolkainen tai aggressiivinen.

Se mikä tänään harmitti oikein erityisesti, oli tämä. SAK on siis vetänyt herneet nenään Eezy-nimisestä laskutuspalvelusta.

Minäkin, liiton mies, käytän Eezy-laskutuspalvelua. Se on kätevä pienten keikkojen ja töiden laskuttamiseen. Yrityksen perustaminen on nimittäin pirunmoinen vesakko ja aiheuttaa välittömän ponnahduksen ulos yhteiskunnan turvaverkoista. Ihan jo yrityksen infran pystyynpolkaiseminen muutaman sadan laskutuksen takia olisi täysin posketonta.

Työttömyyskassat ovat siis ammattiyhdistysliiton kyljessä oleva eräänlainen vakuutus työttömyyden varalle. Ne maksavat ansiosidonnaista päivärahaa. Rahat tähän tulevat paitsi jäsenmaksuista, myös siitä palkkanauhan TyEL -ennakkoperinnästä. Sinun ja minunkin, kuuluit liittoon tai et.

Saadakseen työttömyyskassasta rahaa pitää täyttää ns. työssäoloehto, eli olla töissä. Ansiosidonnainen on nimensä mukaan sidoksissa omaan ansiotasoon. Jos tienaat enemmän, saat enemmän. Työssä pitää olla 34 viikkoa 28 kuukauden aikana. Tähän asti selvää. Nyt tuleekin homman catch: SAK on antanut tulkintamääräyksen, että Eezyyn tehty työ ei kerrytä tätä ehtoa. Eli vaikka olet tehnyt duunia niin Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön mukaan Eezyyn tehdyt työt ei kerrytä työssäoloehtoa. Tämä on ongelmallista paristakin syystä. Ensinnäkin ihan jo lain mukaan SAK:lla ei pitäisi olla tähän mitään jo lain mukaankaan sanomista:

Työttömyyskassa –– –– ei myöskään saa olla sellaisessa yhteydessä muunlaista toimintaa harjoittavaan yhdistykseen, järjestöön tai muuhun yhteenliittymään, jossa kassan itsenäisyys tulisi rajoitetuksi.”

(Työttömyyskassalaki 24.8.1984/603)

Eli ihan lain mukaan SAK:lla ei pitäisi olla mitään sanomista työttömyyskassojen tulkintoihin. Toki työmarkkinoista ja niihin liittyvistä asioista päättää ensin työmarkkinajärjestöt ja sitten maan hallitus, mutta yhtä kaikki.

Sitten on tämä SAK:n esittämä syy; työajan valvontaongelmat. SAK:n maailma ilmeisesti lähtee siitä 70-lukuisesta idyllistä jossa tehtaan pillin soidessa vuoro vaihtui ja patruuna katsoi että kaikki leimasivat aamusella kellokortit. Sitten sorvattiin veturinpyöriä kunnes pilli soi taas, mentiin kotiin ja lähdettiin työväenyhdistyksen laulukuoron harjoituksiin. Oli helppoa mitata työaikaa.

Nyt on, rakas kulta SAK, vähän toinen aika maailmassa. Joillain aloilla on ihan relevanttia käyttää tehdyn työn mittaamiseen työpaikalla vietettyä aikaa. Itse en kuitenkaan pysty näkemään tätä kysymystä työajan mittaamisesta oman työpanokseni suhteen mitenkään mielekkäänä. Minä ilmoitan jo nyt, liiton miehenä ja palkkatöissä ollessani, omat työtuntini itse työaikakirjanpitoon. Voisin tietysti valehdella sinne ihan mitä sattuu lööperiä, mutta SAK hei: täällä työelämässä on parhaimmillaan luottamusta tällaisissa jutuissa. Ei verenhimoisia porvareita syömässä halstrattua kuuttia. Ihan liiton miehenä tämän sanon, mutta nyt SAK oikeesti pää pois perseestä.

Eezyn suhteen tilanne on tietysti teknisestikin helppo: aikalailla kaikilla aloilla on tietyt kohtuullisen selkeät  palkat ja palkkakuitista voi ihan hyvin tarkastaa vastaako ilmoitetut tuntimäärät ja laskutushinta toisiaan.

Kyse lienee kuitenkin siitä, että SAK ei kertakaikkiaan pysty ymmärtämään tilannetta jossa ihminen ei ole  yrittäjä mutta ei tehdastyöläinenkään. 70-luvullahan asia oli helppo. Joko tai. Työläinen tai porvari. Mutta maailma muuttuu, ja vaikka onkin  kivaa että meillä on 70-luvun työelämän ulkomuseo, aina silloin tällöin on hiukan rasittavaa että tämä savupiipuilla seisova jättiläinen on vain ja ainoastaan tiellä työelämästä puhuttaessa ja siihen vaikutettaessa.

Toki esimerkiksi kokoomuslainen AY-johtaja Sture Fjäder ehti jo ehdottamaan Akavan nimissä, että syrjäytymisvaarassa olevilta nuorilta pitäisi ottaa se vähäkin sosiaaliturva pois. Näin nuoret lopettaisivat syrjäytymisensä ja menisivät töihin. Näin siis AY-liike 2012. Hävettää olla osa Akavaa, mutta minkäs tälle kokoomuslaiselle työväen airueelle nyt voi.

On kiva nähdä miten edes Akava lähtee nuorten vihaisten libertaarien matkaan kohti sääntelyn ja hyvinvointivaltion purkamista. Eiku.

Blogikirjoittajalle on onnenkantamoinen jos valtamedia joskus huomaa omat kirjoitukset. Minulle kävi tämä onni tänään, kun Ylen A-stream teki minusta ja blogistani insertin Silminnäkijä- dokkariin kirjoitetusta kirjoituksesta. Kiitos kaikille jotka olette tätä lukeneet, tehkää niin jatkossakin.

Vähän tämänpäiväiseen asiaan liittyen: Akavan suuri päällikkö Sture Fjäder (kok.) kertoo, että alle 25-vuotiailta työttömiltä pitäisi evätä ”vastikkeeton” sosiaaliturva, jos hippi ei suostu töihin tai kouluun. Fjäder on hyvin, hyvin huolissaan:

Fjäderin mielestä on aivan liikaa, että pari tuhatta nuorta putoaa ulos yhteiskunnasta vuosittain.

– Silloin voi kysyä, onko Suomen yhteiskunta niin antelias, että sallii tämän. Meillä ei ole tähän varaa. Kun yhtäkkiä löytyy tällainen määrä syrjäytyneitä nuoria, niin täytyy kysyä, onko järjestelmä rakentanut tällaisia loukkuja, Fjäder pohtii.

 Nojuu. Sampo-Pankin pääekonomisti Lauri Uotilalla oli huomattavasti humoristisempi näkemys nuorisotyöttömyydestä:

Eivät ne niin kurjia ole ne toukokuun nuorisotyöttömät kuin perheelliset, kun paperitehdas lakkaa. Ei voi olla niin, että minun tuntemani nuorisopiiri Helsingissä on niin poikkeuksellista. Uotilan mukaan moni nuori saattaa vaikka opiskella, jos ei saa kesätöitä. Toinen vaihtoehto on, että faija antaa vähän paalua ja nuori lähtee Etelä-Amerikan-reissulle.

Faija antaa vähän paalua? ehe-ehe. Mutta. Akavahan on nimenomaan korkeasti koulutettujen ammattiliitto. Ja nyt siis AY-pomo ehdottaa ultralibertaristista tulokulmaa: nuorilta pitäisi poistaa sosiaalisia turvaverkkoja vielä entisestään, että ne saataisiin takaisin työelämän piiriin? Siis oikeesti? Potkitaan niitä vielä vähän päähän, niin ehkä ne sitten ymmärtää mennä töihin ja ottaa itseään niskasta kiinni? Vai voisiko olla, että huolella syrjäytyneet nuoret hoitaisivat fyrkkaa ns. epävirallisia teitä ja häviäisivät kokonaan yhteiskunnan kontrollista? Mitäs luulette, kannattaisko kokeilla? Ei minusta.

En mitenkään usko että sosiaaliturvan poistolla saataisiin nuoria aktivoitua takaisin työelämään. En kyllä myöskään luule että sosiaaliturvalla voidaan parantaa ihmisiä ja saada hulttioista yhteiskuntakelpoisia.

Tämänpäiväisessä haastattelussa Kokoomusnuorten ex-pj Wille Rydman kertoi, ettei voisi elää päivääkään yhteiskunnan varoilla. Mainitsematta jäi että eduskunta-avustajan duuni nyt rahoitetaan pelkästään yhteiskunnan rahoista, mutta Rydman tarkoitti varmaankin sosiaaliturvaa. Rydman myös julisti, että sosiaaliturva olisi otettava pois niiltä jotka kieltäytyvät työstä. En tiedä oikein yhtään sivistynyttä yhteiskuntaa jossa ei olisi jotain elementaarista sosiaaliapua yhteiskunnan huono-osaisimmille (oli syy tähän huono-osaisuuteen mikä tahansa) enkä todellakaan haluaisi että Suomi, pohjoismainen hyvinvointivaltio, olisi tätä ensimmäisenä kokeilemassa. Toimeentulotuki on todellakin viimeinen perälauta johon moni joutuu turvautumaan tahtomattaan, pienempi porukka

Fjäder sanoo, että ”alle 25-vuotiaan ei pitäisi saada vastikkeetonta sosiaaliturvaa, jos tämä ei suostu käymään töissä tai koulussa.” Fjäder siis ehdottaa että nuoren ei pitäisi saada sosiaaliturvaa, jos tämä ei suostu koulutukseen tai työhön. Fjäder on siis samaa mieltä Rydmanin kanssa, että tämä porukka kannattaisi suistaa ojaan ihan lopullisesti. Hiukka erikoista noin niinkuin solidaarisuuden ja AY-liikkeen näkökulmasta.

Fjäder ei huomaa että tämä harmaa massa tosiaan häviää ihan totaalisesti- ei rekisteröidy työnhakijoiksi (eli ei saa työttömyyskorvausta) tai hae koulutusta tai yhtään mitään. En tiedä hakeeko tämä porukka toimeentulotukea ja tilastoidaanko heidät sitten siellä. Syrjäytyminen on kallista ja sosiaalisesti väärin. Ei tosin sillä tavalla kuin Fjäder esittää: nämä tilastolliset dropparit eivät hae tukia koska eivät siihen pysty. Sitä vastaan pitää taistella mutta en ole ihan varma onko tämä laitaoikeistolainen tapa se kaikista tehokkain.

Lex Soininvaara on toinen tapa lähestyä tätä ongelmaa. Soininvaaran kanssa lailla ei juuri ole tekemistä, mutta yhtäkaikki. Siis- nykyisellään työstä ja koulutuksesta kieltäytyvää nuorta niistetään paitsi karensseilla, myös leikkamalla jopa 40% toimeentulotuesta. En oikein tiedä voiko tätä enempää mitenkään järkevästi enää leikata, niin että sosiaaliturvan funktio olisi vielä olemassa.

Koska usein valitetaan että maailman vääryyksien jeremiadi ei kiinnosta ja pitäisi olla toimenpiteitä, niin annetaan nyt toimenpide-ehdotuksiakin. Kertokaa onko nää hyviä vai huonoja?

Ennaltaehkäisy
Kun nyt tiedetään kuinka paljon syrjäytyneiden hoito maksaa, voitaisiin miettiä miten näitä syrjäytymisiä voidaan ennaltaehkäistä. Vtv on julkaissut vuonna 2007 raportin aiheesta. Hallituksen politiikkaohjelmassa on paljon hienoja sanoja tästä. Kulttuurin merkitystä painotetaan. Tämä on hienoa. Kulttuurin suhteen ongelma on, että se tuppaa osumaan niitten perheitten hyväksi joilla menee muutenkin hyvin. Hannu Oskala on tästä kirjoittanut paljon.

Tämä on tietysti hankalaa jos nuorisotaloja suljetaan ja bänditiloja vähennetään ja vaikka mitä. Ongelma on raha. Syrjäytyneisyys ja nuorisotyöttömyys maksaa mutta ennenkaikkea valtiolle. Sen ennaltaehkäisy taas on ennenkaikkea kuntien homma. Mieti siinä sitten miksi kuntia ei juuri kiinnosta.

Mä olen Soininvaaran ja muiden kanssa kyllä samaa mieltä siitä, että varsinkin nuorisotyöttömyys on ihan oikea ongelma. Silminnäkijän Viljami on siinä mielessä poikkeus että kaverilla on asiat aika hyvin ja elämä ainakin jotenkuten hallinnassa. Tällaisiin idealistisiin vaihtoehtoihmisiin on turha kohdentaa mitään toimenpiteitä, koska ne nyt vaan ei kertakaikkiaan pure. Jos kaveri on kertakaikkiaan päättänyt pysyä palkkatyön ulkopuolella, niin ei sitä voi väkisellä töihin viedä. Suurin osa tästä jengistä vaan ei ole Viljamin kaltaisia oman ideologiansa mukaan eläviä hippejä vaan ihan oikeasti aloittelevia nuorisorikollisia tai ajelehtijoita. Näille pitäis tehdä jotain.

Periytyvä köyhyys on toinen ongelma. Se se on pirullista köyhyyttä se. Tähän oikeastaan ainoa lääke on koulutus. Tai jos joku tietää paremman niin sanokaa.

Seuraava megalomaaninen korjauskohde olisi työmarkkinoilla. Työmarkkinoille pitäisi luoda väyliä, joilla nuoret ihmiset pääsisivät töihin. Enkä nyt tarkoita mitään joutavanpäiväisiä tai nöyryyttäviä ketjutettuja harjoitteluja, vaan ihan oikeaa työtä ihan oikealla palkalla. Vaikka vähän kerrallaan. Antin esimerkit silminnäkijässä olivat kuvaavia: minkäänlaista työtä ei kannata ottaa vastaan, koska siitä seuraa hirvittävää selvittelyä ja menetettyjä tuloja. Voisiko nämä työllistymisloukut purkaa? Esimerkiksi perustulolla? Tai jollain muulla vähän yksinkertaisemmalla systeemillä?

Sitten on tietty perussetit tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta, sosiaalisen segregaation pysäyttmäisestä ja ennenkaikkea siitä, että työmarkkinatkin ottaisivat vähän vastuuta tästä kakusta.