Ollaanpa kerrankin positiivisia. Helsingissä oli joku tehnyt puistoon laittoman kasvimaan, josta Rakennusvirasto suuttui vallan helvetisti ja teki rikosilmoituksen poliisille. Koska puistoihin nyt ei vaan saa tehdä kasvimaita. Kauppahallissa kiellettiin kala- ja liharavintolan yhteinen anniskelualue, koska lain mukaan vain yksi ravintola voi hoitaa anniskelua. Kansanedustaja suivaantui ravintolapäivästä, koska ruuan tarjoileminen omakustanteisesti on harmaata taloutta. Valtiovarainministeriö pimittää Kreikkaa koskevia julkisuuslain mukaan julkisia asiakirjoja, vaikka korkein hallinto-oikeus on ne määrännyt julkiseksi.
No eihän tässä ole mitään hyvää? Ei ole ei — kaikki esimerkit kertovat siitä miten ankeuttajat tekevät Helsingistä ikävän. Mutta ne ovat uutisia. Se tarkoittaa että niissä on jonkun mielestä joku asia, joka tekee ne niin poikkeuksellisiksi että niiden julkituomiseen kannattaa käyttää aikaa. Tehdäänpä ajatusharjoitus: olisiko 80-luvulla ollut uutinen se, että valtiovarainministeriö ei anna dokumenttejaan julki? Olisiko ollut uutinen, että hankalat anniskelulait estävät kahden ravintolan yhteisen anniskelutilan? Tai olisiko 80-luvulla ollut uutinen se, että kansanedustajan mielestä ravintolapäivä on veronkiertoa vai se, että joukko ihmisiä järjestää spontaaneja ravintoloita? Se olisi varmasti ollut lähinnä todella omituinen teekkariläppä.
Ystävät: tähän on kuitenkin tultu. Ollaan päästy tilanteeseen, jossa politiikka (jota kaikki edellä olevat esimerkit ovat pohjimmiltaan) on tuotu julki. Kaupunkia suunnitellaan verkkoon kytketyssä internetissä, Valtiovarainministeriötä painostetaan antamaan julki ihan kaikki dokumentointi kreikan diileistä, maailmanpyörän saa pystyttää Katajanokan rantaan, 151 658 suomalaista vaikuttaa lainsäädäntöön sukupuolineutraalista avioliitosta ja Jouko Skinnari suomii hyväveliverkostojen vaikeuttavan vientiä. Tätä ei olisi 80-luvulla tehty. Tämä on muutos ja me teemme sitä.
Tähän ei kuitenkaan saa tyytyä. Nyt valta pitää riistää ankeuttajilta. Meidän täytyy siirtyä kysymään miksi ei sen sijaan että kysyisimme aina miksi pitäisi. Miksi ei kahden ravintolan pitäisi saada pitää anniskelualuetta? Miksi ei juhannuksena voisi pitää juhannustansseja Tervasaaressa? Miksi ei ravintolasta voisi myydä kaljapulloa mukaan? Miksi ei tehtäisi Helsinkiin lisää umpikortteleita? Miksi ei tehtäisi Helsingistä ihan kokonaan esteetöntä?
Ja tämä, tämä on oikeasti tärkeää. Kaltaisilleni latteliberaaleille tämä tehdään vaan- henki näyttäytyy helposti skumppahuuruiselta ravintoloiden ja viinanjuonnin vapauttamiselta. On se varmasti sitäkin, mutta tämä asenne pitää saada siirrettyä ennenkaikkea Kallion hipsterireservaatista niihin kaikista näköalattomimpiin lähiöihin. Vallilan vapputanssit on tietysti hauska juttu, mutta miten saataisiin aikaan Jakomäen juhlaviikot, sissipuutarhoja Mellunmäkeen, asukaslähtöistä kaupunkisuunnitelua Kivikkoon? Tehdään vaan- henki ei saa olla paksusankaisten kalliolaisten oma juttu. Vailla parempaa tietoa väitän, että yksi syy sosiaaliseen eriytyvyyteen on tunne kyvyttömyydestä vaikuttaa omaan elämään. En ole niin naiivi että kuvittelisin yhden sissipuutarhan tai lattetykin parantavan kenenkään elämänlaatua. Mutta miksi ei? Miksi ei ainakin pyrittäisi siihen, että ihmisten omia juttuja tuettaisiin, hyviä ideoita kokeiltaisiin, kuntavaalien aktivointitoimenpiteitä suunnattaisiinkin vanhainkotien sijasta ammattikouluihin ja lukioihin?
Ja tärkeää on säilyttää tämä eetos siitä että kaikki asiat kuuluvat kaikille. Ei siksi että on kivaa juoda ravintolasta ostettua pienpanimo-olutta Torkkelinmäen puistossa (mikä on toki kivaa), vaan siksi että vaakasuorassa vesisateessa ja marraskuun loskassakin tämän (tai tuon, koska olen espoolainen) kaupungin pitää kuulua meille kaikille, ei ankeuttajille.
Ettei aina kysyttäisi miksi pitäisi.
saloniemi 
