Avainsana-arkisto: helsinki

Ollaanpa kerrankin positiivisia. Helsingissä oli joku tehnyt puistoon laittoman kasvimaan, josta Rakennusvirasto suuttui vallan helvetisti ja teki rikosilmoituksen poliisille. Koska puistoihin nyt ei vaan saa tehdä kasvimaita. Kauppahallissa kiellettiin kala- ja liharavintolan yhteinen anniskelualue, koska lain mukaan vain yksi ravintola voi hoitaa anniskelua. Kansanedustaja suivaantui ravintolapäivästä, koska ruuan tarjoileminen omakustanteisesti on harmaata taloutta. Valtiovarainministeriö pimittää Kreikkaa koskevia julkisuuslain mukaan julkisia asiakirjoja, vaikka korkein hallinto-oikeus on ne määrännyt julkiseksi.

No eihän tässä ole mitään hyvää? Ei ole ei — kaikki esimerkit kertovat siitä miten ankeuttajat tekevät Helsingistä ikävän. Mutta ne ovat uutisia. Se tarkoittaa että niissä on jonkun mielestä joku asia, joka tekee ne niin poikkeuksellisiksi että niiden julkituomiseen kannattaa käyttää aikaa. Tehdäänpä ajatusharjoitus: olisiko 80-luvulla ollut uutinen se, että valtiovarainministeriö ei anna dokumenttejaan julki? Olisiko ollut uutinen, että hankalat anniskelulait estävät kahden ravintolan yhteisen anniskelutilan? Tai olisiko 80-luvulla ollut uutinen se, että kansanedustajan mielestä ravintolapäivä on veronkiertoa vai se, että joukko ihmisiä järjestää spontaaneja ravintoloita? Se olisi varmasti ollut lähinnä todella omituinen teekkariläppä.

Ystävät: tähän on kuitenkin tultu. Ollaan päästy tilanteeseen, jossa politiikka (jota kaikki edellä olevat esimerkit ovat pohjimmiltaan) on tuotu julki. Kaupunkia suunnitellaan verkkoon kytketyssä internetissä, Valtiovarainministeriötä painostetaan antamaan julki ihan kaikki dokumentointi kreikan diileistä, maailmanpyörän saa pystyttää Katajanokan rantaan, 151 658 suomalaista vaikuttaa lainsäädäntöön sukupuolineutraalista avioliitosta ja Jouko Skinnari suomii hyväveliverkostojen vaikeuttavan vientiä. Tätä ei olisi 80-luvulla tehty. Tämä on muutos ja me teemme sitä.

Tähän ei kuitenkaan saa tyytyä. Nyt valta pitää riistää ankeuttajilta. Meidän täytyy siirtyä kysymään miksi ei sen sijaan että kysyisimme aina miksi pitäisiMiksi ei kahden ravintolan pitäisi saada pitää anniskelualuetta? Miksi ei juhannuksena voisi pitää juhannustansseja Tervasaaressa? Miksi ei ravintolasta voisi myydä kaljapulloa mukaan? Miksi ei tehtäisi Helsinkiin lisää umpikortteleita? Miksi ei tehtäisi Helsingistä ihan kokonaan esteetöntä?

Ja tämä, tämä on oikeasti tärkeää. Kaltaisilleni latteliberaaleille tämä tehdään vaan- henki näyttäytyy helposti skumppahuuruiselta ravintoloiden ja viinanjuonnin vapauttamiselta. On se varmasti sitäkin, mutta tämä asenne pitää saada siirrettyä ennenkaikkea Kallion hipsterireservaatista niihin kaikista näköalattomimpiin lähiöihin. Vallilan vapputanssit on tietysti hauska juttu, mutta miten saataisiin aikaan Jakomäen juhlaviikot, sissipuutarhoja Mellunmäkeen, asukaslähtöistä kaupunkisuunnitelua Kivikkoon? Tehdään vaan- henki ei saa olla paksusankaisten kalliolaisten oma juttu. Vailla parempaa tietoa väitän, että yksi syy sosiaaliseen eriytyvyyteen on tunne kyvyttömyydestä vaikuttaa omaan elämään. En ole niin naiivi että kuvittelisin yhden sissipuutarhan tai lattetykin parantavan kenenkään elämänlaatua. Mutta miksi ei? Miksi ei ainakin pyrittäisi siihen, että ihmisten omia juttuja tuettaisiin, hyviä ideoita kokeiltaisiin, kuntavaalien aktivointitoimenpiteitä suunnattaisiinkin vanhainkotien sijasta ammattikouluihin ja lukioihin?

Ja tärkeää on säilyttää tämä eetos siitä että kaikki asiat kuuluvat kaikille. Ei siksi että on kivaa juoda ravintolasta ostettua pienpanimo-olutta Torkkelinmäen puistossa (mikä on toki kivaa), vaan siksi että vaakasuorassa vesisateessa ja marraskuun loskassakin tämän (tai tuon, koska olen espoolainen) kaupungin pitää kuulua meille kaikille, ei ankeuttajille.

Ettei aina kysyttäisi miksi pitäisi. 

Mainokset

Suoraan kysymykseen suora vastaus- suhteettomuuden takia. Politiikka näyttäytyy ihmisille täysin irrationaalisena ja suhteettomana. Otan esimerkin:

Perussuomalainen Harri Lehtimäki vaatii, että pyöräilijöitä on verotettava. Lehtimäen perustelut ja laskelmat ovat tietenkin juuri niin aukottomat kuin Uuden Suomen blogeista nyt vaan voi löytyä:

Jos polkupyöräilevä ruokakunta laitettaisiin verolle, YLE-maksun tapaan, se toisi Helsinginkin kassaan vuositasolla satoja miljoonia euroja. Voitaisiin ajatella, että autoton ruokakunta olisi se mittari, jolla helposti saataisiin verot kerättyä, autothan ovat jo rekisterissä, joten sellaisia ruokakuntia, joissa on yksikin rekisterissä oleva ja katsastettu auto, ei verotettaisi.

Voitaneen olettaa että Helsingin väestöstä 80% on polkupyörä ainakin kellarissa, siis rapiat 350 000 ihmistä. Helsingissä on 270 000 autoa, joten jo tällä matematiikalla tarvittava (oletetaan) 150 miljoonan euron verotulo olisi noin 1900 euroa polkupyörää kohti.

Lehtimäen perusteet ovat tietysti yhtä vakuuttavat:

Yhden polkupyörän hinnalla saisi Maliin kymmeniä kaivoja, Nepalissa sadat lapset voisivat jatkaa koulunkäyntiään tuon turhakkeen hinnalla. Lisäksi polkupyöräilijät käyttäytyvät aggressiivisesti erityisesti jalankulkijoita ja muita hitaammin liikkuvia kohtaan. Haitat ovat suuremmat, kuin hyödyt.

Mitä tähän voi enää lisätä? Totta kai näin on. Yhden asunnon hinnalla poraisi Malin pelkäksi reiäksi ja jos tuo Lehtimäen kaavailema kahden tonnin haittavero lätkäistäisiin autolle, sillä rahalla koko Kaakkois-Aasia menisi kouluun. En vain näe logiikkaa miten nämä pyöräilyrahat sitten siirtyisivät Maliin, mutta yhtä kaikki.

On fakta että pyörätiet maksavat kaikista vähiten (100 000 euroa per kilometri) ja moottoritiet eniten, karkeasti 150 000 000 euroa kilometriltä. Olen myös täysin vakuuttunut että nämä perustelut eivät uppoa Lehtimäkeen, koska kysymyksessä ei ole objektiivinen tarkastelu pyöräilyn kustannuksista vaan mielipide. Ja Timo Soinin mukaanhan kaikkien mielipiteet on arvokkaita. Otso Kivekkään tarina taas osoittaa että näin ei ole.

Ja juuri tämän takia minua risoo poliittisessa keskustelussa kaikista eniten suhteellisuudentajun täydellinen puuttuminen. Tämä koskee paitsi yksittäisiä ihmisiä, myös mitä suurimmassa määrin poliitikkoja. En tarkoita siis pelkkiä ammattipoliitikkoja, vaan kaikkia niitä (meitä?) jotka yhteisten asioiden ympärillä häärimme. Tämä tarttuu sitten kaikkeen politiikkaa seuraaviin, ja saamme kuulla miten pakolaispolitiikan hinta (Lehtimäen arvaus 25000000000 €) vie suomen tuhoon. Kokonaissumma turvapaikanhakijoiden vastaanottoon on muuten noin 100 000 000€, joka on saman verran kuin peltojen metsittämisen tuki.

Sossupummien hyysääminen (eli suoran toimeentulotuen kustannukset) verovaroilla maksaa melkein

600 000 000€. Suhteutetaan tämä maataloustukeen joka on noin 2000000000 euroa. Siis 2 miljardia euroa. Ja suhteutetaan tämä vielä valtion budjettiin (noin 50 000 000 000 euroa). Siinä teille mittasuhteita mikä on paljon ja mikä on vähän. Asioita pitää aina verrata toisiinsa: 150 000 euroa Finnair- johtajan stay-bonuksena on aivan käsittämättömän paljon. Sillä hinnalla sais reilun kilometrin pyörätietä. Minne laitetaan?

Helsingin kaupunki vei kuitenkin suhteettomuuden täysin uusille kertaluokille. Ei suinkaan rahan suhteen, vaan sen suhteen mikä on tärkeää. Helsinki on julkistautunut vuoden 2012 world design capitaliksi. Tämä nimitys on aiheuttanut uskomattomia käsitteellisiä spasmeja ympäri kaupunkia: HOK-elanto repäisi ja jakoi kaikille Alepan myyjille WDC-rintanapit, Helsingin yliopisto julisti kuulopuheen mukaan opetuksen olevan disainia. tai jotain muuta yhtä kornia. Ja sitten Helsingin sosiaalivirasto tilasi tämän:

Sinänsähän kyseessä on ihan normaali rahan kusettaminen julkishallinnolta. Näitä on nähty ja tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Mutta miten luottamushenkilöt reagoivat tähän? Videoon, jossa siis kerrotaan työtä vailla oleville kuntalaisille, että ilman verkkoprofiilia olet mr. nobody?

Paavo Voutilainen on riemuissaan. Vappu Taipale on kaikenkaikkiaan riemuissaan. ja kertoo että totta kai sosiaalinen on designia. Sara Paavolainen on innostunut koska me voitettiin se.Risto Rautavan mielestä tämä konkretisoi sen, mitä disain käytännössä on. Ja täsmennetään nyt, että kyse on hankkeesta, jonka

Painopiste on kuntalaisten e-asioinnin ja e-työnhaun edistämisessä. Hanke tulee Sosiaalivirastossa setettua tavoitetta ehkäistä kuntalaisten digitaalista syrjäytymistä ja edistää heidän osallisuutta yhteiskunnassa. Hanke pyrkii kehittämään modulaarisen kolutusformaatin, joka tuotteistetaan Helsingin kaupungin ja Sosiaaliviraston palveluverkkoihin.

Palvelut viedään myös kaupunkitilaan ja julkisiin tiloihin, sekä sosiaalisen median, avoimen internetin ja mobiiliteknologian sovelluksiin. Hanke tuottaa mediariippumattoman, ikonipohjaisen käyttöliittymän eli e-palvelunavigaattorin.

Lisäksi kaupunkilaiset voiva edistää työllisyyttään luomalla itselleen nettipresenssin My e-Design -koulutusformaatin avulla.

Eli käytännössä joku on myynyt Sosiaalivirastolle muotoilun nimellä Facebookin ja Linkedin-systeemin, mutta totta kai ikonipohjaisena. Helsingin kaupungin tietojärjestelmäsekoilut on tietysti legendaarisia, mutta tämä alkaa olla jo raivostuttavaa. Se osoittaa ensinnäkin että a) näillä sedillä ja tädeillä ei ole pienintä aavistusta siitä mistä he puhuvat ja mitä heille myytiin sekä b) heitä ei kiinnosta palvelujen sisältö vaan niiden muoto. Ihmiset haluavat sosiaaliviraston jossa asiointi on ihmisarvoista ja josta saa etuuspäätökset nopeasti, josta saa tukea arjen asioihin ja tarpeen vaatiessa kipeitäkin sosiaalisia interventioita. Ei mediariippumattomia, ikonipohjaisia käyttöliittymiä. Tai ei ainakaan tätä.

Tämän takia politiikkaan on jopa minun aina välillä suhtautua. Kun ihmisillä ei meinaa pysyä pieninkään suhteellisuudentaju päässä.