Tuskin on pöly ehtinyt laskeutua edellisen valtuuston Guggenheim- päätöksen päälle, kun uutta alkaa olla jo putkessa. Suhtauduin edelliseen G-miesten operaatioon penseästi. Miksi tätä nyt taas? Mikä on muuttunut? Muutama asia.
Ensinnäkin toxic assetiksi muodostunut Janne Gallen-Kallela Sirén on saatu siirrettyä syrjään. Originelleista tv-lausunnoistaan tuttu hahmo oli ylimielisyydessään ja markkinahenkisyydessään hyvin nopeasti pelkkää haitallista painolastia Guggenheim- hankkeelle.
Toiseksi valtuusto on vaihtunut. Edellinen valtuusto pätti Guggenheimin hylkäämisestä lähes viime töikseen. Uudessa valtuustossa voimasuhteet ovat muuttuneet. Mihin suuntaan, sitä ei tiedetä. Ja tätä lähdettiin selvittämään.
Kolmanneksi on muuttunut viestintä. Vai onko? Yksi syy Guggenheimin epäonnistumiseen oli huono viestintä, joka sai hankkeen kuulostamaan salamyhkäiseltä kähminnältä johon liittyi mysteerisiä säätiöitä, kosmisia liikemiehiä ja transatlanttinen hyväveliverkosto.
Viestintää ajateltiin oikein parantaa, palkattiin oikein viestintätoimiston, Miltton. Miltton on kovan luokan viestintätoimija, eikä varmasti halvimmasta päästä. Viestintä onkin mennyt hienosti: Yle otsikoi Guggenheimia pusketaan uudestaan helsinkiin, Hesari puolestaan että Guggenheim yrittää haudasta. Molempien lehtien viesti on sama: mystinen Taho lobbaa Guggenheimia taas Helsinkiin. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen pääsi jäätteenmäkimäisiin sfääreihin tässä kuolemattomassa one-linerissaan:
– En käyttäisi sanaa lobbaaminen. Olen tavannut erään viestintätoimiston toimitusjohtajan, jonka kanssa olen keskustellut hankkeesta.
Koko viestintäkakku kuorrutettiin vielä rahoitusepäselvyyksillä siitä kuka Milttonin palkan maksaa. En tiedä oliko ihan tällainen osaaminen Richard Armstrongin mielessä, kun hän on käynyt syöttämässä helsinkiläisiä kuntapäättäjiä ja lobbaamassa museotaan.
On tietysti aina katkeransuloista nähdä, miten jotkut ei kertakaikkiaan opi virheistään. Että jos kähmintä ja viestintä oli loppuviimein se, joka Guggenheimin viime kerralla kaatoi, niin ehkä tökerö lobbaus ja huono medianhallinta tällä kertaa siivittävätkin hankkeen voittoon.
Tai miten olisi, mitä jos ei kokeiltaisi tätä lobbaamista ja suhmurointia? Kun se meni niin hienosti viime kerralla. Miten olisi ideatyöpajoja, kansalaiskeskustelua, aloitteen pitämistä, kunnanvaltuutettujen kuuntelemista, positiivista viestintää, taidepöhinän luomista, ihmisten mukaanottamista, facebook-ryhmiä, nettimeemejä ja vaikka mitä?
Että ei aina pönöpönö- setiä, sikalan worscmarkia, matalalla äänellä kuiskattuja salaisuuksia ja telkkarissa kiusaantunutta kaupunginjohtajaa. Kun näitä on jo kokeiltu.
saloniemi 