Avainsana-arkisto: opintotuki

Olin mukana järjestämässä eilen tapahtunutta Näpit irti opintotuesta -mielenosoitusta. Se sujui spektaakkelimaisen hienosti. Haluaisin esittää lämpimimmän kiitokseni paitsi kaikille asiaan osallistuneille järjestäjille, firmoille ja tahoille, niin ennen kaikkea Helsingin kaupungin rakennusviraston Jouni Paasoselle ja Seppo Ilvoselle. Heidän avullaan selvittiin tiukoistakin tilanteista. Harvoin tulee kehuttua HKR:ää. Nyt siihen on aihetta.

Noin 6000 opiskelijaa siis marssi opintotuen säilyttämisen puolesta. Tapahtuma pääsi kaikkiin valtakunnallisiin tv-uutisiin ja isoihin lehtiin. No, kaikkiin paitsi hesariin. Hesari ei muistanut paperiversiossaan mainitakaan koko 6000 opiskelijan mielenosoituksesta sanallakaan. Ainoa, mitä Helsingin Sanomat julkaisi, oli lukiolainen Aino Kopran mielenosoitusta kritisoiva yleisönosastokirjoitus. On ehkä hiukan erikoista jos HS ei tosiaan noteeraa näin isoa mielenosoitusta edes liikeenteeseen liittyvänä pikku-uutisena. Mutta hei, Mitä Aino sanoi?

Kaik­ki ovat si­tä miel­tä, et­tä leik­kauk­sia on teh­tä­vä, kun­nes pois ote­taan jo­tain omaa. Juu­ri nuor­ten pi­täi­si ol­la täs­tä huo­lis­saan: kun Suo­mi elää ve­lak­si nyt, mei­dän su­ku­pol­vem­me mak­saa sii­tä kal­liis­ti tu­le­vai­suu­des­sa.

Kovasti tutun kuuloista tekstiä. Sinänsä tätä hysteeristä velkapelkoa on käsitelty jo väsymykseen asti. Valtion velan otto ei ole mitenkään erityisen kamalaa tai hirvittävää, valtioilla on aina velkaa (maailmassa ei liene yhtään velatonta valtiota) ja niin edelleen. Suurin osa ihmisistä ymmärtää kyllä että leikkauksien rinnastaminen toisiinsa on typerää. Jos vastakkain laitetaan esimerkiksi ympäristölle haitalliset tuet ja opintotuki, ihmiset todenäköisesti ovat sitä mieltä että opintotuki on parempaa. Jos vastakkain asetetaan sotaveteraanien vaipat ja opintotuki, mielipiteet hajonnevat.

Ai­kai­sem­min opis­ke­li­jat ovat tul­leet toi­meen huo­mat­ta­vas­ti vä­hem­mäl­lä ra­hal­la kuin ny­kyi­sin, jo­ten ra­han riit­tä­mi­nen opis­ke­luun on vain bud­je­toin­ti­ky­sy­mys.

Aino rakas, se johtuu siitä että ennemmuinoin syötiin käpyjä ja juotiin kurrimaitoa, ellei halla vienyt sitäkin. Sen jälkeen keksittiin raha, ja siitä eteenpäin alkoi Suomessakin hillityn inflaation kausi. Opintorahalla ei yksinkertaisesti elä, ja ihmiset joutuvat keksimään kuka mitäkin juttuja edes tullakseen toimeen.

Toi­nen ar­gu­ment­ti on opin­to­jen ve­ny­mi­nen työn­teon ta­kia. Oi­keas­ti on­gel­ma on se, et­tä ra­haa saa, kun ni­mi on jon­kin op­pi­lai­tok­sen lis­tal­la. Kel­lään ei siis ole mi­kään kii­re pois.

Rahaa saa jos opiskelee, senkin hemmoteltu nuija. Korkea-asteella pisterajat ovat kohtuullisen tiukkoja ja lukiossa taas opintoaikaa on de facto rajattu. Jos kirjoittaa hesariin yleisönosastokirjoituksia (julkaistiin ne sitten pääkirjoitussivulla tai C-osassa) kannattaa katsoa että faktat ovat kunnossa.

Pöy­ris­tyt­tä­vää on myös kou­lu­jen käy­tös, sil­lä ne ot­ti­vat po­liit­ti­ses­ti kan­taa sal­li­mal­la mie­len­osoi­tuk­ses­ta joh­tu­vat pois­sao­lot. Tä­män ta­kia mo­net var­mas­ti osal­lis­tui­vat vain saa­dak­seen va­paa­tun­nin.

No tämä on kyllä kamalaa. En tiedä paljonko tilaisuudesa oli lukiolaisia, mutta sinällään tilaisuuteen osallistujien motiiveilla ei ole väliä. Jos joku nyt on todellakin valmis tönöttämään maaliskuisessa tuulessa monta tuntia pihalla niin hyppytunti lienee ansaittu. Jos taas kyseessä on hengen palo mielenosoitukseen niin porukka olisi mennyt sinne joka tapauksessa.

Ve­toan päät­tä­jiin: äl­kää aja­tel­ko seu­raa­vien vaa­lien ää­ni­sal­doa vaan Suo­men pa­ras­ta. Vai­kei­ta­kin pää­tök­siä on pak­ko teh­dä.

Vetoan päättäjiin: menkää kotiinne, täällä ei ole mitään nähtävää. Tai on, oikeastaan. Käy nimittäin ilmi että kirjoittaja on itseasiassa Suomen kovatuloisin lukiolainen. 300 000 euron pääomatulot vuodessa eivät ole 18-vuotiaalle abiturientille mitenkään huonosti. Keskimäärin suomalainen tienaa vuodessa kymmeneksen tästä.

Aino on ilmeisesti palkkiojärjestelmiä rakentavan yhtiön Alexander- konsernin omistajan Yrjö Kopran tytär. Yrjökään ei ole jäänyt maallisesta hyvästä vallan paitsi: vuonna 2006 Yrjön omaisuus oli 2,5 miljoonaa euroa. Nykyään enemmän, mutta verottaja ei enää julkaise varallisuustietoja.

En väitä etteikö rikkaat ihmiset voisi kommentoida maailman epäkohtia, mutta 300 000 euroa vuodessa tienaava lukiolainen rutisemassa siitä miten eläminen opintotuella on ainoastaan budjetointikysymys on kyllä hiukkasen karskia. On varmasti, budjetit on vaan vähän erilaisia.

Mutta mielenosoitus onnistui osaltaan tehtävässä: opintotukea ei lopetettu, indeksiin se sidotaan ja lainapainotteisuus ja muut peikot torjuttiin. Kiitti jengi!

No, kaatamalla opintotukeen lisää fyrkkaa, noin yksinkertaisesti. Tämä pitää opiskelijat pois taksin ratista ja mäkin kassalta ohjaten heidät opintojen pariin. Muuta mekanismia ei oikein ole.

Opiskelijan, kuten ihmistenkin, täytyy syödä. Opiskelijat (vastoin yleistä odotusta) ovat myös oppivaisia ja osaavat suunnitella talouttaan. Ja mitä enemmän opintotuen ehtoja kiristetään, sitä enemmän opiskelijat käyvät töissä (koska kaupasta ei saa opiskelijahintaista ruokaa) ja tämän seurauksena — yllättävää kyllä — opiskelevat pidempään. Tämä ei varsinaisesti ole rakettitiedettä vaan fakta. Tämä taas aiheuttaa opiskelijoiden välillä eriarvoisuutta, koska kotoaan fyrkkaa saava on paremmassa asemassa kuin mäkin tiskiltä elantonsa raapiva. Jotenkin kuvittelisin taloustieteen professorinkin huomaavan näitä kausalisaatioita.

Opintotuella on yritetty vaikuttaa työuriin jo pitkään. Ei onnistu. Opintolainaan rakennettiin kannustimia. Vain pari tuhatta opiskelijaa käyttää tätä kohtuullisen generöösiä kannustinta. Todennäköisesti tämä porukka myös valmistuisi oli kannustinta tai ei, mutta tämä on mutuilua.

Opintotukea on väsymiseen asti jankattu erilaisissa työryhmissä. Rakenteellista kehittämistä on miettinyt jatkuvasti vuodesta 2009 ainakin kolme työryhmää (1, 2, 3). Tulokset ovat olleet aina laihoja, koska työryhmiltä vaaditaan kustannusneutraaliutta. Eli siis konvehteja pitäisi tulla vaikka käytössä olisi samaa skeidaa kuin tähänkin asti. Luotan työryhmissä kampaviinereitä syövien ihmisten osaamiseen sen verran, että jos olisi olemassa keino keksiä tyhjästä parempia rakenteellisia ratkaisuja tämä porukka (noin 40 kovan linjan sosiaali- ja koulutuspolitiikan osaajaa) olisivat vastauksen jo keksineet. Ja eivät ole. Mutta työuria pitäisi vielä näillä vehkeillä pidentää. Ei onnistu.

Suomessa opiskelijat valmistuvat myöhemmin kuin Saksasa ja Engalnnissa (koska Suomessa mennään peruskouluun 7-vuotiaana eikä 4-vuotiaana, koska Suomessa mennään armeijaan ja koska Suomessa opiskellaan maisterintutkinto eikä pelkkää kandia). Yllättävää (not) on, että Suomessa päästään oman alan töihin (pdf) kiinni silti paljon aiemmin kuin näissä maissa. Myöhäinen opintojen aloitusaika ei ole ongelma eikä sitä ratkaista estämällä opiskelijoiden työntekoa, vaan toimivammalla ja joustavammalla valintajärjestelmällä ja kohdentamalla aloituspaikkoja niille aloille joilla on työvoimapulaa.

Opintotuki on osa perusturvaa. Se ei ole työkalu jolla voidaan säädellä ihmisten opintoaikoja. Kun opintotuen ehdot ovat yksinkertaiset ja selkeät opiskelijat pystyvät myös käyttämään sitä tarkoituksenmukaisesti. Opintotuessahan on jo nyt tiukka maksimikesto (55 kuukautta) josta ei juuri poiketa. Jos tämän päälle aletaan vielä askarrella muunlaisia päällekkäisiä ja osittain ristiriitaisia rajoittimia saadaan systeemi joka ei palvele juuri ketään ja joka ohjaa ihmisiä toimimaan erikoisesti.

Kaikkien tukikuukausien käyttö vidien vuoden tavoiteaikana edellyttäisi 11 tukikuukauden käyttöä vuodessa, ja 55 pisteen suorittamista vuosittain. Tämä tietysti edellyttäisi että opiskelijoita opetetaan kesällä. Ja se taas edellyttää että opettajien kesälomaa leikataan. Voi olla vaikeaa.

Kaikki opiskelijathan eivät nosta koko 55 kuukauden pottia. Esimerkiksi Aalto-yliopiston opiskelijoista vain 45 prosenttia käytti koko potin. Loput käyttivät vähemmän ja 18 prosenttia valmistuneista käytti alle 25 tukikuukautta. Mitä luulette —  jos opintotuki kohdistuu näin erikoisesti onko ohjausvaikutus kokonaisvaltainen, vai kohdistuuko se niihin jotka eivät saa muuta tukea opintoihinsa kuin opintotuen?

Ja kyllä opintotukea voi kiristää ja uudistaa fiksustikin. Esimerkiksi minimikertymän nostaminen 4,8 pisteestä viiteen pisteeseen oli fiksua. Helpottaa laskemista. Tukikuukausia kuluttamattomasta kesän asumislisämahdollisuudesta luopuminen vähentää eriarvoisuutta tällaisten poikkeuksen tuntevien ja muiden opiskelijoiden välillä. Ja niin edelleen. Tällaisilla pikkupaikoilla voidaan virtaviivaistaa systeemiä, mutta kokonaisvaltaisten ”kannustimien” rakentamiseen niistä ei ole.

 

 

Tässä pitkin syksyä on tuimailmeisiä miehiä siirtynyt EK:n leipiin puhumaan matalalla äänellä  kilpailukyvystä, kestävyysvajeesta ja innovaatiotaloudesta. Tästä tämän syksyn hullutuksesta on nyt sitten ottaneet ilon irti kaikki. Varsinkin Akava.

Akava on siis se taisteleva ammattiyhdistys, joka ehti jo vaatia pomonsa Sture Fjäderin (kok.) suulla sosiaaliturvan lopettamista syrjäytymisvaarassa olevilta nuorilta, että nämä lopettaisivat syrjäytymisen. Koska ilmeisesti Akavan maailmassa sosiaalisen turvaverkon (ja nyt puhutaan siis ihan perustason viimekätisistä sosiaalipalveluista) lopettaminen aiheuttaa nuorten syrjäytymisen lopettamisen. En tiedä kyllä miten.

Keskustelua on nyt käyty siitä, pitäisikö opintotukea uudistaa ja millä tavalla. Vaihtoehtoina ovat olleet pääasiassa erilaiset lainamuodot tai valmistumisverot. Opintotukeen otti kantaa myös työryhmä. Se äkisti loppuraportinkin. Harvoin on työryhmä ollut noin ristiriitainen. Osallistuneista tahoista 17 jätti erimielisyyden ilmaisun raporttiin (pdf). Tästä työryhmästä ja siitä vielä vähän lisää myöhemmin.

Työryhmälle annettiin tehtäväksi miettiä kustannusneutraaleja tapoja uudistaa opintotukea. Akava veti homman nextille levelille ja antoi tiedotteen:

Opintotukijärjestelmästä on tehtävä toimivampi: järjestelmän on tuettava päätoimista opiskelua ja kannustettava valmistumaan nopeammin.

No siis: jos halutaan että järjestelmä tukee päätoimista opiskelua (=että ei käydä töissä) niin sitten seuraava kohta Akavan tiedotteessa on hiukkasen huvittava:

Työn tekeminen opiskelujen ohessa edistää työllistymistä valmistumisen jälkeen koulutusta vastaavaan työhön, joten opiskeluaikaiset työtulorajat pitää poistaa.

Eli Ted Apter on löytänyt jonkinlaisen Schrödingerin opintotuen, joka tukee töissäkäymistä ja täysipäiväistä opiskelua yhtäaikaisesti. Tämä on mahdollista käsittääkseni kahdella tavalla: joko lisätään opiskelijoiden työkuormaa (eli siis valveillaolotunteja vuorokauteen) tai sitten muokataan opiskelua uudelleen. Ja ammattiyhdistys määrittelemässä opiskelua ja sen tapoja ei ole mielestäni kovin hyvä asia.

Herrankiesus. Akava haluaa siis yhtäaikaisesti

  1. saada opiskelijat valmistumaan nopeammin
  2. tukea opiskelijoiden työssäkäyntiä opiskeluaikana.

Opintotuen määrän on jatkossa oltava selkeämmin sidoksissa opintojen edistymiseen kuin nykyisin. Opintotuen pitää rakentua niin, että se palkitsee tavoiteaikaa nopeammasta opiskelusta. – Opiskelijan pitää saada taloudelliset kannustimet nopeammasta valmistumisesta joko opiskelun aikana tai viimeistään heti valmistumisen jälkeen, sanoo Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja Ted Apter. Työn tekeminen opiskelujen ohessa edistää työllistymistä valmistumisen jälkeen koulutusta vastaavaan työhön, joten opiskeluaikaiset työtulorajat pitää poistaa.

Herrankiesus. Akava haluaa siis yhtäaikaisesti

  1. saada opiskelijat valmistumaan nopeammin
  2. tukea opiskelijoiden työssäkäyntiä opiskeluaikana
  3. Antaa erillisiä bonuspalkintoja ”tavoiteaikaa” nopeammasta opiskelusta

Näistä voi valita mun mielestä yhden kolmesta, mutta muuten nää on jo keskenään ristiriidassa. Varsinkin kun opintotuki on todellakin sosiaalinen etuus, ei opiskelupalkinto. Nykyisessä opintotuessakin on jo ”kannustin” (vähän samalla tavalla kuin kirvelevä tippuri on kannustin käyttää kondomia): jos ei opiskele, sitä ei saa. Luulisi Sture Fjäderin tarkan markan kokoomuslaisena ymmärtävän, että tällainen vastuuton rahanjako on tyhmää. Opintotuesta (joka on siis osa suomalaista sosiaaliturvaa) voidaan toki rakentaa kannustinperustainen (eli että se olisi palkinto opiskelusta) mutta sitten pitäisi koko sosiaaliturvajärjestelmää muokata karskisti perusteista lähtien uudestaan. Koska kuten Akavakin totesi, järjestelmä on byrokraattinen ja tuet ovat linkittyneet toisiinsa. Sata-komiteassahan tätä yritettiin korjata, mutta SAK ja AKAVA kieltäytyivät leikkimästä muiden kanssa, koska eläkeikää olisi pitänyt nostaa. Ja se ei käy. Se ei kertakaikkiaan käy.

Pitäisikö työttömyysturva muuttaa kannustavaksi? Eli nopeammin töitä saaville annetaan ”käyttämättä jäänyt” laskettaisiin käteisenä tilille? Pitäisikö yleinen asumislisä muuttaa kannustinpohjaiseksi? Mitä nopeammin pääset pois sosiaalisen asuntotuotannon piiristä, sitä enemmän massia kilahtaa tilille? Ennenkaikkea: Mihin ihminen joka käy töissä ja tienaa sellaista palkkaa että se vaikuttaa tulorajojen kautta opintotukeen, tarvitsee ylipäätään opintotukea? Tulorajat ovat toki minunkin mielestäni liian ahtaat ja olen niitä karvaasti kironnut tukia takaisinmaksellessani, mutta ymmärrän kyllä mekanismin tässä taustalla.

Opintotuki kuuluu kaikille opiskelijoille, mutta opiskelu ei suinkaan ole kaikilla aloilla samanlaista. Itse en välittäisi joutua lääkärille joka on mennyt läpi lääkiksen mahdollisimman nopeasti euronkuvat silmissä vain saadakseen bonarit nopeasta valmistumisesta. Joillain aloilla opiskelu on kovin strukturoitua eikä nopea valmistuminen ole mahdollista. Toisilla aloilla taas voi tehdä Rydmanit ja paukuttaa maisteritutkinnon parissa vuodessa.

Huomattavaa kuitenkin on, että opiskelujen mediaaniaika on vuosi-pari korkeampi kuin tutkintojen ohjeellinen suoritusaika. Jostain syystä opintojen suorittamiseen menee siis enemmän aikaa kuin matalaääniset miehet ovat laskeneet. En tiedä; saattaa olla että kyse on opintojen järjestelyistä korkeakouluissa, saattaa olla että kyse on töissäkäynnistä työn ohella. En usko että kyseessä on laiskojen opiskelijoiden kertakaikkinen niskurointi systeemiä vastaan. Opiskeluun nyt vain menee enemmän aikaa kuin 12 000 tuntia (300 op * 40h).

Lisäksi työurien pidentäminen edellyttää, että opintojen työelämälähtöisyyttä kehitetään ja harjoittelua lisätään. Jokaiseen tutkintoon pitää kuulua työnhaun, urasuunnittelun ja työelämätietouden opetusta. Opintojen suorittamisen on oltava sujuvaa ja kitkatekijät opiskelupaikan saamisessa on poistettava.

Herrankiesus. Akava haluaa siis yhtäaikaisesti

  1. saada opiskelijat valmistumaan nopeammin
  2. tukea opiskelijoiden työssäkäyntiä opiskeluaikana
  3. Antaa erillisiä bonuspalkintoja ”tavoiteaikaa” nopeammasta opiskelusta
  4. Lisätä kaikenlaisten työelämäkurssien opetusta yliopistolla

Mun ymmärrykseni on ollut tähän asti, että ongelma ei ole siinä että yliopistolta valmistuisi niin kädettömiä ääliöitä että nämä eivät omasta työelämäymmärtämättömyydestään johtuen pääse töihin. Itseasiassa tilasto sanoo, että vuoden sisällä valmistumisesta työttöminä on 4,6 % kaikista valmistuneista. työnhaun, urasuunnittelun ja työelämätietouden lisääminen yliopistoihin vain jotta tämä 4,6 pinnaa saataisiin liikkeelle kuulostaa… hieman ylimitoitetulta toimelta.

Akavan huolena on siis ennenkaikkea saada opiskelijat vielä vähän nopeammin työmarkkinoille ettei eläkeikää tarvitsisi nostaa. Onneksi olkoon Ted Apter, perustulon kannalle siirtymisestä.

Mitä sanoo Akavan mopo? Nänänäääänääääännäää!

G-miehiä on monenlaisia. On Guggenheimiin erikoistuneita G-miehiä, on elokuvasankareita ja sitten on opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.)

Minulla on erikoislaatuinen suhde opetusministeriin. Emme ole tavanneet kertaakan, mutta Gustafssonin töräykset ovat tulleet tutuiksi monelta rintamalta. Esimerkiksi taideyliopistosta Jukka kertoi, että siihen ei ole varaa. Myöhemmin opetusministeriä käskettiin olemaan ajattelematta itse ja rahat löytyivätkin. Gustafsson usutettiin myöhemmin ruotsinkielisten hakukiintiöiden kimppuun, ja taas tuli korjaus seuraavana päivänä. Taideyliopistohankkeessa olin itse mukana, gustavssonin lausuntoja ruotsinkielisten asemasta päiviteltiin porukalla SYL:n tapaamisessa. Sitten on tietysti ammattikorkeakoulujen rakenteellinen uudistaminen ja tietysti tuntijakoläimä, johon kenenkään arvostelukyvyllisen ei tohtisi koskevan, paitsi jos on pakko.

Lyhyesti sanottuna, Gustafsson ei varmasti ole järin suosittu mies. Eikä hänen tarvitse olla. Hän on demareiden remonttireiska, joka ei varmasti ole opetusministerinä koko kautta.

Mutta nyt Gustafsson antoi kyllä erikoisimman lausuntonsa kuunaan. Hän kertoi haluavansa opiskelijat pois hanttihommista. Ylipäätään demariministeri joka linjaa työstä selvästi ilman SAK:n lupaa on jo käsiteanomalia, mutta katsotaan nyt mitä Gustafsson sanoi. Ja siis sillä caveatilla, että Gustafsson mun ymmärtääkseni puhuu korkea-asteen opinnoista. Voi hyvin tietysti puhua ammattikouluistakin.

Opetusministeri Jukka Gustafsson näkisi opiskelijoiden töissä mieluummin matalammin koulutettuja, jotta opiskelijat voisivat käyttää aikansa opiskeluun. Ministeri haluaisi kehittää opintotukea siten, että se kannustaisi opiskelijoita opiskelemaan ja valmistumaan.

Kukaan ei varmasti ole eri mieltä siitä että opintotukea pitäisi kehittää. Kyllä pitäisi ja tällä hetkellä opintotuki ei riitä elämiseen. Opiskelijat tekevät opintojensa alkuvaiheessa ”hanttihommia” ja siirtyvät niistä pikkuhiljaa oman alansa töihin siten, että loppupäästään 60% opiskelijoista on johto- tai asiantuntijatehtävissä. 

En oikein tiedä minkälaisia olisivat oman alan työt joita assyrologin tai suomenkielen opiskelijan pitäisi löytää. Vaikea sanoa, yleensä kaikissa töissä työmarkkinat rakentuvat työ- ja opiskelu-uran mukana, pikkuhiljaa. Näin minullekin. Ennen olin vartija, nykyään teen musiikkihommia ja akateemista pätkätyötä, tosin ilman varsinaista akateemista taustaa.

Suuri virhe tässä on kuitenkin ajatus jumalisesta järjestyksestä, jossa akateemiset tekevät pomomiesten hommia, ammattikorkeakoululaiset pikkunilkin hommia ja kouluttamattomat sitten paskaduunit. Ei voi hyväksyä. 

Toinen kysymys on pitkät opiskeluajat. Saattaa olla että ihmiset silkkaa vittumaisuuttaan jumittavat yliopistolla pitkään, mutta voisiko olla- suokaa nyt anteeksi tällainen epäortodoksinen ajatus- että yliopistojen käytännöissä olisi vähän kehitettävääkin? Tai koko systeemissä, siinä että ihmisten työssäkäyntiä opiskelujen ohella pidetään jotenkin tolkuttoman pahana juttuna, ja tästä rankaistaan sitten yliopistoja? Sen sijaan että kehitettäisiin systeemejä joissa työssäkäynti opintojen ohella olisi ihan jees juttu? Voisin kuvitella, että 23-vuotiaan, päivääkään mitään työtä tekemättömän VTM:n (pääaine suomen historia, pitkä sivuaine kansainvälinen politiikka) työmarkkina-arvo on aika lähellä ns. haastavasti työllistettävää. 

– Opiskelijat tekevät paljon senkaltaista työtä, siivoustöissä ja kaupan kassoilla; niissä pärjää vähän vähemmälläkin koulutuksella. On ihmisiä, jotka eivät ole eri syistä hakeutuneet ammatilliseen koulutukseen, Gustafsson sanoo Ylen Ajantasan haastattelussa.

No niin pärjää, se on selvä. Harvassa työpaikassa se pärjääminen ylipäätään vaan on koulutuksesta kiinni. Gustafssonilla on joku fiksaatio siitä että koulutus on vain instrumentti jolla määritellään ihmisen osaamis- ja tulotaso yhteiskunnan rattaissa. 

Pointti tässä on kuitenkin opintotuen suhde työssäkäyntiin. On ihan totta että opintotuki mahdollistaa epäreilun palkkakilpailun ja jouston jota noita työpaikkoja täysipäiväisesti täyttävillä ei ole. Tämän varaan työmarkkinat on sitten rakentuneetkin ja on selvää että esimerkiksi palveluala pysähtyisi jos opiskelijat ei olisi töissä. Ratkaisu tähän olisi perustulo jossa tämä palkkakilpailuväline annettaisiinkin kaikille. Gustafsson otti kantaa siis perustulon puolesta, vaikka ei sitä itse ilmeisesti ymmärräkään. 

Tälle artikkelille tulee varmasti jatko jossain vaiheessa, tämä on hirveän laaja ja mielenkiintoinen aihe.