Avainsana-arkisto: perussuomalaiset

Kirjoitin joskus aiemmin, etten ole kovin kiinnostunut maahanmuutosta ja kirjoittelen siitä siksi niin vähän. Nyt teen poikkeuksen. Vesa-Matti Saarakkala on ilmoituksensa mukaan tehnyt lakialoitteen, joka kriminalisoisi burkhan ja niqab- huivin käytön. Eduskunnan kirjaamoon asti tämä lakialoite ei ole ehtinyt, viimeisin Saarakkalan valtiopäivätoimi käsittelee Yleisradion ostamien sarjojen mainosten seksistisyyttä. Komeaa se on kun rehti perussuomalainen on huolissaan seksismistä eli sukupuolisesta syrjinnästä.

Mutta ne hunnut. Lakialoiteteksti löytyy Saarakkalan sivuilta. Lainsäädäntö on noin moraalis-eettisesti tietysti joskus vähän rajanvetoa: saako opettaja tutkia kakaroiden laukkuja (lasten harmilliset ihmisoikeudet vastaan rauhallinen kouluympäristö), saako kännissä ajaa ihmisten päälle autolla (ruumiillinen koskemattomuus vs. yksilönvapaudet) tai vaikkapa pitäisikö maahan perustaa Taideyliopisto (koulutukselliset edut vastaan yliopistojen omat intressit, ja paljon muuta).

Ja sitten lainsäädäntöä voi käyttää silkkaan vittuiluun. Tai hyvin harvoin täysin ääliömäiset lakiesitykset etenevät mihinkään (en usko lex Saarakkalankaan etenevän) mutta niiden käsittelyn ja tyrmäämisen aikana voi pitää pirunmoista meteliä ja lyödä omaa rumpuaan. Saarakkalan lakiesitys on siis tätä viimeisintä kategoriaa. Sen ainoa funktio on loukata ja viestittää Saarakkalan omille, että Saarakkala ei aio antautua Eurabian edessä ja aikoo taistella loppuun asti. Hyvä sinänsä.

Hesarissa Saarakkala perustelee kantaansa seuraavasti:

”Burka- ja niqab -huivien käyttökielto yleisellä paikalla on selkeä kannanotto valtiovallan taholta sen puolesta, että universaalien ihmisoikeuksien painoarvo asetetaan erityisryhmien traditioiden edelle”, Saarakkala sanoo. ”Se antaa vahvan signaalin siitä, etteivät vähemmistökulttuuriset erityistavat saa olla maamme perustuslain tai muiden lakien yläpuolella.”

Ihan noin järjellä ajateltuna oikeus pukeutua justiinsa kuten haluaa on kohtuullisen korkealla länsimaisen modernin oikeusvaltion prioriteeteissa. Huiviin pukeutumattomuus ei varsinaisesti ole universaali ihmisoikeus. En myöskään ihan äkkiä keksi millä tavalla muslimien huivin käyttö (tai sikhien turbaanin tai juutalaisten kipan tai opiskelijoiden haalareiden) olisi ylipäätään millään tavalla konfliktisessa suhteessa perustuslakiin, siis sen ylä- tai alapuolella. Minä pistin tänään farkut jalkaan koska huvitti. Alkuviikosta oli haalarit. Toissa viikolla frakki. Saarakkala avaa tätä perustelutekstissä:

Suomen perustuslain 6.4 §:ssä säädetään sukupuolten tasa-arvosta. Jokaisen yhtäläiset oikeudet, jotka mahdollistavat yksilölle itsensä toteuttamisen sukupuolesta riippumatta, ovat suomalaisen elämänmuodon perusta.

Niin, siis vapaus pistää suunnilleen mitä tahansa päälleen ilman että lainsäädäntö tulee väliin. Kuinka päättömältä kuulostaisi laki joka kieltäisi hameen käytön miehiltä? Tai rumat rintaliivit? Kravatit naisilta?

Perustuslain 7 § turvaa yksilön oikeuden henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, johon ei ole oikeutta puuttua ilman laissa säädettyä perustetta.

Ja nyt se peruste pitäisi sitten säätää?

Lisääntyneen maahanmuuton seurauksena perustuslain 6-7 §:ien turvaamat perusoikeudet ovat tulleet kiistetyksi eräiden kolmansista maista tulleiden väestöryhmien edustajien toimesta.

En oikein tiedä mitä Saarakkala tällä tarkoittaa. Tai tiedän tietysti, kyllähän minäkin lukea osaan. Että kun ne rättipäät ovat hulluja ja alistavat naisiaan ja pakottavat ne pukeutumaan säkkiin.

Näiden tahojen edustama uskonnolliskulttuurinen elämänkatsomus ei tunnusta sukupuolten välistä tasa-arvoa kuten suomalainen tapakulttuuri ja lainsäädäntö tekevät.

On vaikea sanoa keitä Saarakkala tarkoittaa tässä tahoilla. Suomeen on muuttanut kaikenlaista porukkaa läheltä ja kaukaa. Itselleni on joksus ollut hiukan vaikea hahmottaa perussuomalaista tapakulttuuria ja uskonnolliskulttuurista tasa-arvoa. Enkä usko että kaikki minun temppuni, mielipiteeni tai kirjoitukseni taas miellyttävät perussuomalaisia.

Kyselin parilta muslimituttavalta minkälaiset ihmiset pitävät burkhaa tai niqabia ja miksi. Sorto ja misogynia eivät esiintyneet syinä. Eikä pakottaminen.

Kun tämä on sitä huonointa mahdollista maahanmuuttokriittisyyttä käytännössä. Lakialoite ei tähtää minkään ongelman ratkaisuun ja se on absurdin hankala toteuttaa käytännössä. Lisäksi se on pelkkää vittuilua niille ihmisille, jotka haluavat käyttää burkhaa tai niqabia. Vittuilulla on harvoin saavutettu mitään, ja varsinkin kansanedustajien valtiopäivätoimissa vittuilun pitäisi olla sivuseikka.

Saattaa olla että Saarakkala on vilpitön ja ratkaisemassa jotain ongelmaa. Tasa-arvoa? Kotiväkivaltaa? Suffragettiaa? Vaikea sanoa. Kun varsinkin lainsäädäntötyössä olisi hyvä, jos ongelman pystyy ensin verbalisoimaan. Onko siis ongelmana Saarakkalan oletus siitä, että musliminaiset burkhien alla ovat alistettuja robotteja? Onko olemassa evidenssiä, joka tukee tätä näkemystä?

lkeämielisimmät meistä ehkä muistavat muutaman vuoden takaisen uimahallicaustin, jossa jopa mestari Halla-aho hermostui kovasti siitä, että Jakomäen uimahallissa oli varattu musliminaisten emansipaation nimissä varten iltapäivä viikosta vain naisille.  Mekanismi näissä molemmissa asioissa on sama. Toista perussuomalaiset vastusti, toista kannatti. Aikamoista.

Minä en ole kirjoittanut ensimmäistäkään artikkelia maahanmuuttopolitiikasta. Tähän on moniakin syitä, joista suurimpana on se että minua ei maahanmuuttoasiat merkittävämmin kiinnosta. Asia on minulle kohtuullisen vähämerkityksellinen enkä jaksa ottaa siitä selvää niin paljoa, että voisin kirjoittaa mitään perusteltua. Ihmisillä (varsinkin poliittisesti orientoituneilla) on usein joku erityinen kiinnostuksen kohteensa. Minulla on media sekä työ- ja koulutuspolitiikka. Jos haluatte lukea maahanmuutosta, lukekaa tätä. Muita syitä ovat tietysti Hommafoorumin lukemisharrastukseni ja haluttomuus osallistua siihen jankkaamiseen mihin maahanmuuttokeskustelu lähes poikkeuksetta menee.

Mutta menköön nyt yksi juttu tästäkin. Timo Soini oli BBC:n Hard Talkissa. Koko haastattelua en ole nähnyt mutta tuo pala kiertää netissä. Timolta kysytään pahoja ja Timo vastaa ehkä vähän tyhmästi. Vieras kieli ja tiukka haastattelija ovat myrkkyä: Soini ei pääse sutkauttelemaan eikä messuamaan vaan joutuu keskittymään substanssiin. No, katsokaa itse ja päätelkää.

Kysymykset puolueen rasistisuudesta ovat aivan aiheellisia (vrt. Hakkarainen, Halla-aho, Hirvisaari, EerolaPyysalo). Sen jälkeen keskustelu seurasi jo tutuksi tulleita latuja pienillä uusilla twisteillä. RKP:n Carl Haglund syytti Timo Soinia Suomen häpäisemisestä. Syytös on itsessään täysin absurdi. Oppositiojohtaja telkkarihaastattelussa nolaa korkeintaan itsensä, ja Timolle on annettava propsit vieraalla kielellä annetusta TV-haastattelusta.

”Haas­tat­te­lus­sa Soi­ni ei hä­päi­se vain omaa puo­luet­taan vaan va­hin­goit­taa myös ko­ko Suo­men mai­net­ta pu­heil­laan yh­des­sä maail­man kun­nioi­tet­ta­vim­mis­ta me­diois­ta. Vir­ne naa­mal­la hän vä­hät­te­lee hy­vin va­ka­vaa on­gel­maa”, puo­lus­tus­mi­nis­te­ri Hag­lund sa­noo tie­dot­tees­sa vii­ta­ten ra­sis­miin.

No, toden totta, vaikea sanoa kun ei ole nähnyt koko ohjelmaa. Soinilla on kuitenkin ainakin tuossa kolmen minuutin klipissä niin sanotusti hymy pyllyssä. En sitten tiedä miten Haglund ajattelee soinin häpäisevän juuri Suomen. Jos esimerkiksi minä puhun kummallisia telkkarissa, kukaan tuskin jaksaa yleistää sitä Suomen häpäisemiseen. Soini loukkaantui näistä väitöksistä — että Perussuomalaiset nyt voisivatkaan olla rasistinen puolue.

No, homma meni taas persujen puolesta todella älyttömäksi. Persujen vakiovastaus kaikenlaisiin rasismisyytöksiin tuntuu olevan RKP:n jakaman Axel Olof Freudenthal- mitalin kritisointi. Koska perussuomalaisen tulkinnan mukaan vuonna 1911 kuollut Freudenthal oli rasisti, Jussi Niinistö julistaa Simon Elon jalanjäljissä:

Puheenjohtaja Haglundilta voidaan myös hyvin kysyä Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtajan Simon Elon tavoin RKP:n vuosittain puoluepäiviensä yhteydessä jakaman Axel Olof Freudenthal -mitalin perään. Miksi muuten media ei ole tähän käsittämättömyyteen puuttunut?

Freudenthal oli nimittäin suomenruotsalainen rasisti, joka piti suomenkielisiä suomalaisia rodullisesti alempiarvoisina. Kuinka voi olla mahdollista, että vielä tämän päivän Suomessa jokin puolue jakaa korkeimpana kunnianosoituksenaan tunnetulle rasistille omistettua mitalia?

Syitä saattaa olla toki useita. Yksi on se, että mitalia ei ole jaettu sitten vuoden 2007. Toinen saattaa olla, että jopa iltapäivälehden toimittaja pystyy ymmärtämään että mitalia ei jaeta rasistisista ansioista ja että ylipäätään mitalin, yli sata vuotta sitten kuolleen siuntiolaisen maanvijelijän ja rasisimin kytkeminen toisiinsa on vähän hankalaa.

Ja mitä sitten tapahtui? Timo Soini mököttää.  Hän on pöyristynyt näistä syytöksistä että perussuomalaiset olisivat rasistisia. No. Sikäli kun persut eivät ole otsikoissa jostain käsittämättömistä sisäisistä kähinöistä tai muista asiaan kuuluvista rikoksista,  niin en keksi ihan äkkiä toista eduskuntaryhmää joista useammallakin on tuomio viharikoksesta. Kyllä tämän jälkeen on edeleen aiheellista kysyä: Onko perussuomalaiset rasistinen puolue? Timohan on vakuuttanut että ei ole. Onhan puolueella maahanmuuttajataustainen kaupunginvaltuutettukin Helsingissä.

Timppahan on periaatteessa oikeassa. Ei perussuomalaiset ole rasistinen puolue, perussuomalaisissa on vain rasistisia henkilöitä.  Pitäisikö tälle tehdä jotain? Timo Soini on kuitenkin toistaiseksi puolueensa rautakansleri, mutta vaikutusvalta murenee kaiken aikaa. Persuissa on kaksi fraktiota (kaikki puolueet voidaan toki jakaa mielivaltaiseen määrään eri porukoita) mutta nyt pinnalla ovat mielestäni halla-aholaiset ja smp:läiset.

Jännäksi menee. En tiedä onko Timo rehellinen, uskoooko Timo oikeasti, että samaan aikaan voi johtaa puoluetta jonka johtohenkilöt ovat tuomittuja rasismista, mutta samaan aikaan väittää että puolue ei ole rasistinen.

Harvoin sitä tulee näin usein blogia päivitettyä. Toveri Hannu Oskala epäili facebookin puolella että olisin tahallisesti väärinymmärtänyt Perussuomalaiset rp:n varapuheenjohtaja Juho Eerolaa. Eerola siis kertoi seuraavasti:Image

Okei, voi olla että Eerola kehotti natseja tulemaan kirjajulkkareihin ilman väkivalta-aikeita. Näin hän itse sanoikin iltapäivällä. Mutta iltaan mennessä olikin jo päästy uuteen nousuun: 

Image

 

Nyt mennään aivan kuunatsiosastolle. Järjestäjät puukottamassa itseään mainostempun takia? Nyt piippaa oikein kunnolla. Haluaisin tässä kohtaa muistuttaa hommafoorumista ponnistaneelle varapuheenjohtaja Eerolalle mitä hommamoderaattori Junakohtaus sanoi aivan eilistä tapahtumaa käsitelleen ketjun alussa: ImageMelkein haluaisin tietää mitä Timo Soinin mielessä tällä hetkellä menee. Tuntuu että Perussuomalaiset tarvitsisivat johtohahmoilleen jonkun reaalimaailman moderaattorin. Koska nyt ollaan ihan oikeesti jo vähän turhan kiertoradalla.

 

Kun jyväskyläläisessä kirjastossa lyödään kirjanjulkkareissa puukolla ihmistä, seuraa monenlaisia kysymyksiä. Minä esimerkiksi ensimmäisenä mietin ettei kenellekään tutulleni ole käynyt huonosti. Sen jälkeen mietin miten poliittinen terrori on pikkuhiljaa tullut Suomeen. Kävipä mielessäni että mitä voisin itse tehdä asialle.

Suomessa on kuitenkin onneksi minua terävämpiäkin ihmisiä jotka keskittyvät kysymään ajankohtaisia kysymyksiä. Otetaan nyt vaikka eurooppaministeri Alexander Stubb. Heti sen jälkeen kun ihmistä oli lyöty kirjanjulkistamistilaisuudessa puukolla, Alexander kysyi sen tärkeimmän kysymyksen:

Image

Ei ole Alexissa mennyt mannermainen koulutus hukkaan. Minä en olisi osannut kytkeä jyväskyläläistä puukostusta näin elegantisti eurooppalaiseen viitekehykseen. Itseasiassa minä jäin jumiin siihen, että ihmistä lyötiin puukolla poliittisista syistä. Alex ei ole kuitenkaan yksin mietteidensä kanssa. Jo Hommafoorumilla käydään läpi samoja kysymyksiä:

Image

Kyllä kyllä. Jokseenkin karua on että Olli Immonen osasi edes kritisoida ja pahoitella tapahtunutta. Alex Stubb ei. Hommafoorumia kannattaa lukea tietysti jo sen parodia-arvon takia. Tai tätä mieltä olin ennen eilistä. Nyt sekin näyttäytyy lähinnä kuumottavalta.

Mutta takaisin Alexander Stubbin kysymykseen! Minun järkeni ei riitä vastaamaan Alexin peräänkuuluttamassa eurooppalaisessa kontekstissa. Mutta kun poliitikko ei tiedä niin virkamies vastaa – ainakin Suomen osalta. (pdf) Sisäministeriö kertoo että

Äärivasemmistolainen radikaaliliikehdintä on Suomessa vähäistä. Merkittävintä toimintaa ilmenee anarkismin viitekehyksessä. Muita äärivasemmistolaisiin ideologioihin pohjautuvia radikaalia toimintaa harjoittavia ryhmiä Suomessa ei ole havaittu. Suomessa ei myöskään ole tällä hetkellä huomionarvoista radikaaleihin vaihtoehtoliikkeisiin liittyvää ekstremismiä

Hör du, Alex, Suomessa ei ole varsinaisesti äärivasemmistolaista terrorismia. Joku kummallinen anarkistiporukka poltti junien liikenteenohjauspömpelin toissa vuonna. Mutta Suomessa on poliittista terrorismia. Mainittakoon nyt esimerkiksi Kansallisen vastarintaliikkeen kaasuisku Gay Pride– kulkueeseen. Josta sisäministeri Päivi Räsänen (kd) siloitteli pohdiskelemalla, että kyseessä saattaa olla myös vastareaktio eliitin voimakkaalle liberalismille. Tai taannoinen Dan Koivulaaksoon kohdistunut kaasuisku.

Kun näitä on. Minä en ollenkaan epäile että Alex Stubb symppaisi natseja tai vähättelisi tilannetta. Minua huolestuttaa kaksi seikkaa.

  • Keskitymme riitelemään siitä kummat on pahempia: vasemmisto- vai oikeistoterroristit. 

Että mutsis oli. Teidän faija kaasutti juutalaisia. Teidän faija  lähetti 25 miljoonaa ihmistä Siperiaan. Teidän faija polttaa autoja. Ja niin edelleen. En ole varma onko edes aatehistoriallisesti mielekästä lähteä lajittelemaan terrorismia juuri oikeisto- vasemmistoakselille. Kun näiden ihmisten ja ryhmien aatteet tuntuvat menevän tähän suuntaan. Suomessa ei ole tällä hetkellä vasemmistoterrorismia mutta sellaista saattaa tulla. Itse en tunnista Takku.netin sekopäissä pisaraakaan vasemmistolaisuutta. Ja voi olla että jossain on jokin ISKTR joka kieltäytyy olemasta kansallinen tai kansallismielinen. Aivan sama, terrorismi on terrorismia. Kenenkään ei pidä hyväksyä väkivaltaa. Tällä hetkellä oikeistoterrori on ongelma. Se pitää hoitaa. Sitten kun ongelmana on vasemmistoterrori niin samalla tavalla siihen pitää puuttua.

  • Poliittiset liikkeet voidaan niputtaa ääriryhmä- tittelin alle ja kuitata poliittinen terrorismi keskinäiseksi välienselvittelyksi

Suojelupoliisihan ehti jo ottamaan kantaa ja selittämään koko homman ääriliikkeiden väliseksi kahakaksi. Siis selvennyksenä: vasemmistonuorten aktiivit olivat kirjoittaneet kirjan jota olivat markkinointikiertueella promoamassa. Tämä on täysin normaalia, sanoisinko jopa  tylsää toimintaa. Ei varsinaisesti äärimmäistä liikehdintää tuo kirjojen myyminen mainoskiertueineen. Sitten on se toinen porukka joka tulee kirjajulkkareihin ja alkaa lyömään ihmisiä puukolla, mikä nyt jo täyttää tällaisen ääriliikehdinnän löysän määritelmän. Tai entäpä sitten edellä mainittu Setan kulkue? Oliko siinäkin kyse ääriliikkeiden välisestä yhteenotosta? Näille kaikille on yhteistä rauhanomaisen kansalaisaktivismin kimppuun hyökkääminen, ja se ei ole ääriliikkeiden välienselvittelyä vaan se on poliittista terrorismia. Se pitää ottaa vakavasti.

Sitten on vielä yhtenä asiana nämä poliittiset kytkennät. On vaikea sanoa mihin suuntaan FDL, Patriootit, sisulaiset ja  muut. Perussuomalaiset ehtivät jo ottamaan asiaan kantaa varapuheenjohtajansa Juho Eerolan suulla.

Image
Saattaa tietysti olla että tässä on jokin metatason ironiahorisonttivääristymä käynnissä, mutta jos Mussolini-sympatioistaan ja suomensisulaisuudestaan tunnettu puolueen varapuheenjohtaja on oikeasti pahoillaan siitä että tilaisuuteen hyökänneet jantterit ei päässeet perille asti julkkaritilaisuuteen, niin… no nyt ainakin tiedetään missä Perussuomalaiset seisovat.

Vapaamuurareiden takia ihmisten päälle ajava Urjalan kunnanvaltuuston puheenjohtaja (ps.) on yksi asia, mutta jos puolueen varapuheenjohtaja antaa neuvoja miten poliittista väkivaltaa toteutetaan, niin ollan kyllä syvässä suossa. Ja se suo ei ole vasemmistopuolue ilman sosialismia, vaan sieltä kentän kolkommalta laidalta.

Omakuva

Kuva Heikki Tuuli

Tässä kuvassa olen minä, sellaisena kuin te minut näette. Tässä kuvassa olen minä- siis ylipainoinen, väsynyt epäsiistipartainen mies jolla on toinen silmä hiukan eri korkeudella tukka karkaamassa. Minulla on naamallani juuri se hymynkare joka tulee aina kun olen hiukan epävarmassa tilanteessa enkä oikein tiedä mitä pitäisi sanoa tai mitä tapahtuu.

Tätä kuvaa voi myös zoomata häiritsevän paljon sisäänpäin niin, että oikeassa poskessani oleva pieni finni on pizzan kokoinen, rintakarvat täyttävät koko ruudun tai mitä nyt haluaakaan epämiellyttävän läheltä katsoa.

Tämä on minun ehdokaskuvani. Sen on ottanut ammattivalokuvaaaja. Sen pitäisi kertoa luotettavuudestani, välittömyydestäni ja siitä että minua kannattaa äänestää. Ja kyllä se kertookin. Ammattimiehen työ on ammattimiehen työtä tässäkin asiassa. Kuva on erinomainen. Se on mainoskuva, kertakäyttötuote jonka ainoana tehtävänä on sinkauttaa minut Espoon kaupunginvaltuustoon.

Sunnuntaina netissä lähti leviämään per-looks– sivusto. Kyseessä on joko ihminen tai robotti, joka scouttaa Perussuomalaisten ehdokassivuja ja postaa kuvia tuonne. Jostain syystä sivusto tuomittiin ensin ihmisiä halventavana ja sen jälkeen koko helvetti pääsi irti. Reijo Tossavainen sekoili uuden suomen täyteen, Helena Eronen koki kuvat halvennukseksi ja koko suomalaisella nettiyhteisöllä on asiasta mielipide. Niin on minullakin. Tuo saitti on nimittäin hienointa mitä olen netissä kutakuinkin koskaan kohdannut. Se toimii niin monella tasolla niin täydellisen oikein. Selitän.

Ehdokaskuvat ovat melko geneerisiä. Ne näyttävät kaikki samalta, koska niiden tarkoitus on antaa mahdollisimman mairitteleva kuva ehdokkaasta. Se on mainoskuvien genre. Ideana on siis myydä. Ja mainoskuvakin voi olla taidetta, mutta se ei kuulu tähän. Mutta per-looks leikittelee nimenomaan tällä- nuo kuvat eivät ole mainoksia. Niissä on ihan joka ainoassa järjettömän voimakas tarina. Ne kertovat kohteestaan henkilökohtaisella tasolla paljon. Kuvissa on mukana rekvisiittaa, erilaisia taustoja, jopa täysin erilaisia tilanteita kuten inttikuva, lehtikuva.

Kuvattavat ovat päästäneet kuvaajan todella joskus jopa epämiellyttävän lähelle. Ne ovat intiimejä. Ihmiset todella avautuvat niissä. Ihmiset kertovat kuvien kautta mikä heille on tärkeää, mistä he välittävät, miltä heistä tuntuu. Ihmiset ovat siinä uhmakkaasti sellaisia kuin me ihmiset nyt olemme: läskejä, laihoja, kierosilmäisiä, nättejä, hymyileväisiä, hapsutukkaisia ja vakavia. Tätä me olemme.

Mieleen tulee lähinnä Jouko Lehtolan valokuvat. Young heroes- sarjassa Lehtola pääsee samalla tavalla kuvaamaan ihmistä paljaalta: sellaisina kuin me nuoret miehet joskus olimme. Vihaisina, päättäväisinä, nauravaisina, rakastuneina ja tolkuttomassa kännissä. Uhmakkaina, hellinä ja kavereiden kanssa.

Lehtolalla ja persujen kuvagallerialla on sama hyve: kuva ei koskaan ivaa, naura tai osoittele. Nämä kuvat ovat oikeasti myötätuntoisia!

Kuvat on ehditty jo kolmasti kieltämään kutakuinkin kaikkien poliittisten liikkeiden taholta ivaavina, loukkaavina ja muuten vaan epäsopivina. En ymmärrä miksi. Jos näitä vertaa muihin lookseihin: kuten kok-looksiin tai vih-looksiin, niin persut vie aivan satanolla kuvajournalismissa muita. Tämä galleria on taideteos, joka toivottavasti muistetaan vielä vaalien jälkeenkin. Syytä olisi. Nimittäin taideteoksena tämä painii todellakin Esko Männikön tai Jouko Lehtolan kanssa.

Kok-lookseista muistetaan lähinnä kokoomuslaisten luontevasti olalla roikkuvat pikkutakit.

Minun ikäisilleni poliittisille broilereille (joihin minä kuulun vain osittain) yksi selvistä urapoluista kulkee seuraavasti:

  • Ylioppilaskunta- tai poliittisen nuorisojärjestön aktiivius, myöhemmin puheenjohtajuus
  • Kuntapoliiittinen aktiivisuus, lautakunta- varaedustaja- ja myöhemmin ehkäpä valtuustopaikka
  • Samaan aikaan kansanedustajan avustaja
  • Kansanedustaja

Tämä noin niinkuin pelkistettynä. Kansanedustajan avustajan duuni on kuulemma varsinaista suolakaivoksilla työskentelyä: pitkiä päiviä huonolla palkalla, jatkuvassa hälytysvalmiudessa olemista, poliittista juonittelua, kaikki mahdolliset hommat kahvinkeitosta lakialoitetekstien kirjoittamiseen, kansanedustajan sähköpostin ja aikataulujen hoitoa ja niin edelleen. Vastapalloon saa aika hyvän käsityksen poliittisen päätöksentekojärjestelmän raadollisuudesta ja vankan tuntemuksen siitä miten asioita oikeasti hoidetaan. Vinkkinä: se mitä salissa äänestetään on seremoniaa, hommat on taputeltu siihen mennessä jo siloisiksi.

Perussuomalaiset ovat kuitenkin ravistelleet tätäkin pakkaa. Kansanedustajien avustajia on palkattu, no, selkeästi toisilla kriteereillä. Muistanette kansanedustaja Juho Eerolan avustajan Ulla Pysalon joka liittyi vahingossa natsipuolueeseen, ja nyt viimeisimpänä James Hirvisaaren avustajan Helena Erosen joka ehdotti pakollisia hihamerkkejä ulkomaalaisille. Teksti hävisi Uuden Suomen blogipalvelusta äkäseen, mutta screenshotin löytää täältä 1,2. Mikä kerran on nettiin mennyt, sitä ei internetti unohda. Hähä!

Selvää tietysti on, että Erosen juttu oli ironiaa. Ei huumoria koska ketään ei naurattanut, mutta voisin kuvitella ettei edes perussuomalainen voisi ehdottaa mitään tällaista tosissaan –  vaikka tuo Pyysalon natsipuolueeseen liittyminen tuoreessa muistissa onkin. On vaikea aavistella mikä oli Erosen tekstin funktio, se oli lähinnä jotain vaikeasti avautuvaa hävyttömyyttä. Kuin Seppo Lehtoa ilman kirosanoja.

Erosen jutussa on kuitenkin mielenkiintoinen metapointti, ja se on politiikan kieli. Kansanedustajan avustaja on poliittinen toimija ja  politiikassa on tietty puheen rekisteri, jota ihmisten odotetaan noudattavan. Suuressa salissa ei saa sanoa toisen valehtelevan vaikka se olisi ilmiselvää. Vittuilu on kielletty (Lipponen, Pekkarinen ja hiusten alle meno) ja puhe osoitetaan aina puhemiehelle. Politiikkaa syytetään syystä kuivakkaaksi ja vaikeasti avautuvaksi. Ja sitä se onkin.

Se on kuivakkaa ja vaikeasti avautuvaa sen takia, että näin päästään ihmisten välisessä kommunikaatiossa edes jonkinlaiseen tarkkuuteen. Wiion lain mukaan viestintä epäonnistuu aina paitsi vahingossa, ja tätä noin yleensä on syytä lainsäädäntötyössä välttää. Ironia on tyylilaji jota minäkin käytän usein, mutta olen muutaman kompastumisen jälkeen oppinut että ihmiset lähtökohtaisesti olettavat ex cathedra puhuvan ihmisen olevan tosissaan, eivät ironisia. Jussi Halla-aho totesi myös ironian käytön viestinnässä ongelmalliseksi ja lopetti tämän johdosta facebookin käytön.

Perussuomalaiset ovat onnistuneet mestarillisesti ironian käytössä kansansuosion kasvattamisessa. Se on äärettömän vaarallista uhkapeliä joka voi äkkiä ampua takaisin mutta katsokaa nyt: kun tätä Erosen tekstiä käsitellään julkisesti, ensimmäinen kommentti on yleensä ettekste tajuu et se oli hei huumorii.

No ei tajuta. Politiikassa ei ole huumoria. Lainsäädäntö, normitus ja polittiinen toiminta ylipäätään vaikuttaa meidän kaikkien elämään niin paljon, etten halua että joku tekee sitä läpällä ja kännissä. Haluan yksiselitteisesti tietää missä mennään ja mietä ihmiset ajattelevat. Se on jo tarpeeksi vaikeaa ilman, että vastaajan viestiä täytyy alkaa erottelemaan ironian alta.

Saattaa olla myös että tämä ei ole mitenkään harkitsematonta tai kännissä ja läpällä- osastoa. Ironia on tyylikeino joka toimii salakavalasti. Viestin vastaanottaja voi dekoodatessaan ironiaa sijoittaa paljon omia ajatuksiaan ja näkemyksiään viestiin. Näin saadaan jokaiselle jotakin: samasta, ironisesta viestistä voi perussuomalainen varavaltuutettu nähdä hyvän idean, perussuomalainen perusjäsen piilotetun viestin kukkahattusuvaitsevaiston loukkaantumisherkkyydestä, toinen taas piikin vähemmistövaltuutetun suuntaan, kolmas esimerkin Naton vaikutuksesta Suomeen ja niin edelleen.

Epäilen, että kyse on kahdesta asiasta. Ensimmäinen on Perussuomalaisten ja heidän koneistonsa kokemattomuus. Demagogia ei toimi samalla tavalla protestiliikkeessä ja parlamenttipuolueessa. Toinen on aivan tietoinen, kaksitoiminen sumutus: täällä minäkin ihmettelen Erosen kyvyttömyyttä sen sijaan, että ihmettelisin Perussuomalaisten politiikkaa. Ja juuri näin varmasti Perussuomalaisten puoluetoimisto haluaakin ihmisten tekevän: kiinnittävän huomionsa kummalliseen viestintään substanssin sijaan.

Sanat ja sanominen on jo teko, puhetoimitus. Ei ole aivan merkityksetöntä mitä kansanedustajat tai heidän avustajansa puhuvat- vaikka sitten ironisesti. Ironialla siis aivan tahallisesti sotketaan poliittista viestiä. Perussuomalaisten toistuvat, ironiset ulostulot luovat oman mielenkiintoisen pohjavireensä heidän harjoittamaansa politiikkaan. Missä on raja? Saadaanko jo ensi hallituskaudella ironista lainsäädäntöä?

EDIT: James Hirvisaari kirjoitti aikalailla samat jutut:

Kuten jokainen normaaliälyllä varustettu ihmisyksilö ymmärtää, Helenan teksti on täyttä pakinaa ja satiiria, jossa hyväntahtoisesti ja hauskasti ruoditaan yhteiskunnassa vallitsevaa hysteeristä ilmapiiriä.

Hirvisaaren teorian mukaan juuri mädännäistynyt lehdistö yrittää suunnata tällä kohulla huomion pois Perussuomalaisten politiikasta. Näköjään me elämme jotenkin todella postmodernisti eri ulottuvuuksissa, minun mielestäni juuri Perussuomalaiset on tässä se aktiivinen toimija, ei lehdistö.

Kävin tänään (no, eilen) ensimmäisessä suunnitellussa indoktrinointitapaamisessa uuden puolueeni kanssa. Molemmat vaikuttivat varovaisen kiinnostuneilta ja menemme varmasti ulos toistekin. Kyseessä oli siis Helsingin Vihreiden järjestämä uusien ilta. Kaikenlaista porukkaa sinne mahtuikin. Usean eri ihmissegmentin läsnäolo on hyvä merkki. Yhden asian liikkeet on aina jollain tavalla pelottavia, vaikka tarkoitus olisi miten hyvä. Lupasin yrittää avata sitä miksi minun puolueekseni valikoitui juuri vihreät. Tästä postauksesta tulee aika jytky. Sori. 

Valehtelisin jos väittäisin mitenkään vertailleeni objektiivisesti puolueita. En tietenkään. Ensinnäkin koska minulla on työni puolesta melko hyvä käsitys siitä mitä eri puolueet ajavat ja miten toimivat, sekä toisekseen koska puolueen valinta on ennenkaikkea fiiliskysmys. Ei järkiratkaisu. Kaikki jotka muuta sanotte- te olette väärässä.

Mutta vertaillaan vähän puolueita. Otetaan vaikka niinkin muodikas asia kuin arvot. Näinä aikoina kaikilla ja kaikella pitää olla arvoja. 

Aloitetaan sitten vihreistä. Vihreys on vastuuta tulevaisuudesta, luonnon kunnioitamista sosialista oikeidenmukaisuutta, sivistystä, globaalia vastuuta, monikulttuurisuutta, feminismiä ja osallistumista. Ja hyvää elämää. Herran pieksut, tulipa valittua hyvä porukka. Että oikein hyvää elämää. Siistii!

Entäs kokkarit? Vapaus, mahdollisuuksien tasa-arvo, sivistys, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen. Vähemmän kuin vihreillä, vihreät on edelleen määrällisesti arvokkaampi puolue. Mutta huomaako joku eroja? Nooo, jonkin verran. Ei sillai haitaksi asti. 

Mutta demarit lyö potin rikki. Arvoja ei sivuilta löydy ja hakumoottori tuuttaa pelkästään jo ennenkin ongelmia aiheuttanutta ideapankkia, mutta löytyi sieltä sentään työ, oikeudenmukaisuus, heikoista huolehtiminen sekä rauha ja solidaarisuus. Åke. Hyviä nekin.

Katsotaan vielä villinä korttina perussuomalaisten tilanne. Kansan asialla, kansanvallan puolesta, suomalaisuus on voima, arvopohjaista politiikkaa. Tää menee jo sketsiviihteeksi. Perussuomalainen arvo on siis arvopohjainen politiikka. Ei oikeesti. Laitetaan nyt vielä ihan suora lainaus että päästään pahansuovassa naureskelussa eteenpäin. Siis ihan suora lainaus.

 Perussuomalaiset haluavat puolustaa suomalaisten omaa kansansuvereniteettia, joka merkitsee sitä, että vain ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa oman, muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikuinen ja rajoittamaton oikeus päättää aina vapaasti ja itsenäisesti kaikista omista asioistaan.

Tajuutsä? Ei tartte tulla minkään EU:n tai YK:n tai ICAO:n tai Shengenin tai EIT:n  tänne huutelemaan. Ikuinen ja rajoittamaton oikeus, juu nou? Tis is Erilliskansakunta. 

Varmaan nyt kaikki huomataan että arvoissa on pientä varianssia, mutta ihan kaikki näistä arvoista on ihan helvetin tärkeitä kaikille puolueille. Ainakaan niitten negaatiota ei oikein pystyttäis hyväksymään. 

Itse olen lähtenyt lähestymään puolueita sen sijaan tarkastelemalla niille ideologisia kysymyksiä. Tämä on sikäli epäreilu tarkastelu että isoilla puolueilla on varaa huomattavasti suurempaan ideologisuuteen kuin pienillä, mutta väitän että tämä tarkastelu tuottaa mielenkiintoisempia tuloksia. Ennen kaikkea jos katsotaan konkreettisia asiakysymyksiä, ei pakostakin yksinkertaistavia x-y- avaruuksia.  

Keskustalle palveluiden ja kuntalaisten vaikuttamisen turvaaminen on ideologinen kysymys. En tiedä miten palveluiden vaikuttamiskanavat turvataan, mutta en toisaalta ole kepulainen. Demareille arvatenkin työ, vaikka näitä ei ole mihinkään kirjattu. Esa Suominen arvioi myös toisen asteen koulutuksen olevan sekä demareille että kokoomukselle ideologinen kysymys. 

Vihreille ydinvoima on selkeästi ideologinen kysymys- niin pitkälle että puolue melkein tappoi sillä itsensä yhdistäessään sen Vanhasen II sirkukseen. Tästäkin on opittu ja ydinvoimakysymys pyrittäneen neutraloimaan, ja hyvä niin. 

Jos jaksoitte lukea tänne asti niin nyt seuraa se tämän postauksen ajatus. Mitä vähemmän puolueella on ideologisia keskeiskysymyksiä sitä helpompi ja ketterämpi sen on toimia. Se ei hirtä itseään dogmaattisiin absoluuttisiin linjoihin vaan pystyy toimimaan joustavasti. Huonona puolena on sitten tietynlainen linjakkuuden puute joka voi sekin olla fataalia. Mutta katsokaa nyt Perussuomalaisia- puolue on tehty pelkästä ideologiasta ja ei sen takia voi liikkua milliäkään. Hähä. 

Minä yritin miettiä onko minulla jotain absoluuttisia poliittisia ideologioita enkä oikein keksinyt. Minulle on aivan sama käytetäänkö tasaveroa vai progressiota, kunhan tulos on ihmisten hyvinvointia lisäävä. Maksuton koulutus ei myöskään ole ideologia- se vain tuottaa kokonaisuutta tarkastellen parempia tuloksia kuin lukukausimaksut. Perustulo on sama homma. Tai eläkeikä. 

On toki tietty määrä absoluutteja, kuten ihmisoikeudet ja oikeudenmukaisuus sekä näistä johdettu harmaa alue: tasa-arvoinen avioliittolaki, naisten äänioikeus ja sen sellaiset pikkujutut. Tai ehkä minä sittenkin olen pikkuisen ideologinen. Kuka tietää?