Avainsana-arkisto: politiikka

Eilen keskustellun ajatuspaja Liberan sivuilta löytyi tänään mielenkiintoinen vieraskolumnisti. Aiemmin kirjoittaneet talousteoreetikot Pasi Matilainen, Björn Wahlroos, Thomas Taussi, Elina Lepomäki, Anne Brunila ja Vesa Kanniainen ovat saaneet seurakseen SDP:n entisen puoluesihteerin ja nykyisen kansanedustajan Mikael Jungnerin.

Ja voi pojat, kun Jungner kirjoittaa. Tekstin otsikkona on kuin kunnianosoituksena tasavallan kokoomuslaiselle tasavallan presidentille mainostoimisto Taivaan keksimä kaikkien aikojen paras vaalilause ”Vastakkainasettelujen aika on ohi.” Mippe todella tykittää — itseasiassa hän on saanut aikaan tekstin, josta kukaan ei voi olla eri mieltä. Koska siinä ei oikein sanota mitään. Esimkerkiksi näin:

Tällaisessa maailmassa kannattaa panostaa ketteryyteen ja pyrkiä kaikin tavoin edesauttamaan kansalaisten ja yhteisöjen luovuutta, oma-aloitteisuutta ja intohimoa. Yrittäjyydessä tämä ketteryys on vahvimmillaan, mutta mikään ei estä luomasta vastaavaa muihinkin yhteisöihin, virastoihin ja suuryrityksiin. Esimerkiksi Royal Ontario Museum Kanadassa on saavuttanut menestystä tuomalla vahvan vision, asiakasnäkökulman ja innovatiivisen tavan toimia perinteisen kuivakkaaseen museomaailmaan.

Voisiko kukaan olla eri mieltä siitä, että kansalaisten luovuutta, oma-aloitteisuutta ja intohimoa ei pitäisi edesauttaa? Tai että ROM:in ei pitäisi saavuttaa menestystä vahvan vision, asiakasnäkökulman ja innovatiivisen toimintatavan kautta? No ei tietenkään. En usko kenenkään olevan myös eri mieltä siitä että

Suomessa asuu reilusti yli viisi miljoonaa ihmistä. Näistä ihmisistä löytyy huikea potentiaali, jota hyödynnetään hämmentävän vähän.

Suomessa todella asuu yli viisi miljoonaa ihmistä. Näissä ihmisissä on varmasti huikea pontentiaali. Ja kuinka kukaan voisi koskaan olla sitä mieltä, että potentiaalia ei pitäisi käyttää vielä vähän enemmän hyväkseen?

Jungnerin ainoa varsinainen asia on kolumnin lopussa.

Konkreettista tekemistä isänmaan hyväksi löytyy mittaamattomasti. Siksi kannattaa keskittyä olennaiseen ja vähentää loputonta pohdiskelua oikeiston ja vasemmiston perinteisistä kiistakysymyksistä.

Konkreettista tekemistä isänmaan puolesta aivan varmasti löytyy mittaamattomasti. Tästäkään ei olla kukaan voine eri mieltä. Sen sijaan vastakkainasettelujen aika ei todellakaan ole ohi. Koko politiikka on vastakkainasetteluja. Vasemmiston ja oikeiston perinteisest kiistakysymykset ovat juurikin politiikan ydintä.

En tiedä kuinka demaritoverit kokevat Jungnerin ajatuksen siitä, että pitäisi keskittyä olennaiseen ja vähentää loputonta pohdiskelua oikeiston ja vasemmiston perinteisistä kisitakysymyksistä. Mitä on se olennainen? Eikö Jungnerin mielestä tarvita politiikkaa?

Kirjoitin viikko sitten Alexander Stubbista ja tämän näkemyksistä siitä, että lobbarit voisivat aivan hyvin korvata asiantuntijat. Tässä on nyt jotain samaa. Että politiikka voidaan korvata pragmaattisella yhteisten asioiden hoitamisella, missä ei tarvita mitään inhottavia vastakkainasetteluja. Olen aiemminkin sanonut että politiikassa sana on teko. Jos SDP:n kansanedustaja siis poliitikkona julkaisee libertaarin ajatuspajan kolumnisarjassa dadaistisen jutun ikäänkuin kädenojennuksena, niin vallankumous on todella syönyt lapsensa.

Samanlaista epäpuhetta on myös Himasen sininen kirja. Minua huolestuttaa lähinnä se, että samaan aikaan kun Jungner, Himanen ja Niinistö puhuvat vastakkainasettelun ajan loppumisesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta, jossain on samaan aikaan se joka nauraa matkalla pankkiin. Lepomäenkin julkilausuttuna tavoitteena on julkisen sektorin alasajo. Mikä olisikaan mukavampaa että tunnettu demari syöttää kaikille sillä aikaa vähän naminamia?

Kuten jotkut teistä tietävät, vietän jonkin verran aikaa Hommaforumilla. Miksi ihmeessä luen Hommaa? En itsekään oikein tiedä. Itseasiassa minä olen aivan helvetin pettynyt kyseiseen lautaan. Vaikka olen suunnilleen kaikesta eri mieltä homman ja hommalaisten eetoksen kanssa, odotin muutama vuosi sitten Hommaforumilta paljon. Oli siistiä nähdä miten ihmiset tekivät puoluetta, kirjoittivat puolueohjelmaa ja tekivät vanhoja juttuja uudella tavalla. Mutta, mutta. Jätkät pilas.

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta kaikki mielipiteet eivät todellakaan ole samanarvoisia. Itseasiassa iso osa mielipiteistä on aivan järjettömän tyhmiä. Kansalaiskeskustelun velvollisuus on seuloa mielipiteiden merestä hyviä juttuja ja promota niitä sekä pilkata ja nauraa vähäarvoisemmille ajatuksille. Mutta se edellyttää laajaa pohjaa ja paljon erilaisia ihmisiä. Demokratia ja kansanedustuslaitos on yksi tapa ratkaista tämä ongelma.

Hommaforumin ongelma on juuri Hommaforum. Hommaforumilla on niin kovin vähän poliittista keskustelua. Sama ongelma on yleisesti kaikissa foorumeissa joissa samanmieliset ja tietty prosenttiosuus totaalisia sekopäitä kokoontuu: keskustelu redusoituu selkääntaputteluksi ja niille vittuiluksi, jotka ovat asiasta eri mieltä. Lopuksi keskustelusta ei ole jäljellä mitään, on vain ennakkoluuloinen, omalakinen porukka jonka kanssa kukaan ulkopuolinen ei viitsi keskustella ja joka sitten keskustelee itsensä kanssa ironisesti siitä, milloin kukkahattusuvaitsevaisto haluaa rakentaa Rautatientorille moskeijan.

Minuahan sinänsä tämä ei haittaa, mutta politiikan foorumeita on Suomessa niukanlaisesti; olisi mukavaa ihan keskustella politiikasta. Myös niiden kanssa jotka ovat asioista eri mieltä. Mutta keskustelu sisältää elimellisesti dialogin käsitteen. Ongelmia tulee myös siitä, että Hommaforum ajaa maahanmuuttokritiikkiä nurkkaan ja polarisoi keskustelua. Epäkohdista keskustelunkin voi  turhan helposti kuitata ”hommalaisten mölinänä” vaikka kyseessä olisi ihan oikea asia. Hyvät ajatukset jäävät Hommalle, koska niitä ei kukaan sieltä nouki ja tämä taas on sitten vihervasemmistostalinistisen median syy. Talvella valitin facebookissa Homman kurjuudesta ja yksi vanha lukiokaverini (joka sitä siis osaltaan pyörittää) huokaisi, että pelkästään homman moderoimisessa edes lailliseksi on jo kova homma. Niinpä.

Joulun alla Jemenissä siepattu ja sittemmin vapautettu pariskunta toimii hyvänä esimerkkinä tästä keskustelukulttuurin puutteesta. Aktiiviupseeri ja hänen reservinupseeripuolisonsa siepattiin. Tarinan yksityiskohdista ei varmaan koskaan saada täyttä selvyyttä, eikä kukaan julkistanut keissistä juuri mitään tietoja. Hommalla alkoi joulun alla spekulointi:

homma2

”Itse veikkaan kotimaisia käännynnäisiä tai sitten muslimimamua. Tuskimpa tuonne kukaan muu haluaa lähteä. Suomalaisuus ei kyllä nykypäivänä sano uutisessa oikeastaan yhtään mitään muuta kuin sen, että on notkunut Suomessa riittävän kauan, osaa kieltä kohtuullisen huonosti ja ei ole rötöstellyt liian pahasti viime aikoina.

Yhteisymmärrys kappattujen arabiudesta saavutettiin nopeasti.

Ja mikäs siinä, jos resursseja ja sotavoimia riittää hakemaan kollot takaisin. Mutta pitäisi myös määritellä ne "omat", joita haetaan. Voi esimerkiksi pohtia sitäkin, onko ilmiselvästi arabimaailmaa palvova ihminen meikäläisiä, van vain vahingossa suomalaisen kehoon syntynyt henkinen arabi, joka nyt saa vastata valinnoistaan.

Ja mikäs siinä, jos resursseja ja sotavoimia riittää hakemaan kollot takaisin. Mutta pitäisi myös määritellä ne ”omat”, joita haetaan. Voi esimerkiksi pohtia sitäkin, onko ilmiselvästi arabimaailmaa palvova ihminen meikäläisiä, van vain vahingossa suomalaisen kehoon syntynyt henkinen arabi, joka nyt saa vastata valinnoistaan.

Joku oli jo nähnyt kuvankin ja oli täysin varma siitä että kyseessä on arabi.

IL:ssä oli voimakkaasti pikselöiyty kuva tästä matkustelemaan lähteneestä neropatista, ja joko hän on kotoisin Lähi-Idästä, tai sitten kyseessä on larppaaja. Niin tai näin, parempi että omaiset maksavat mitä maksavat, jos hekään haluavat tapausta takaisin, ja nyt ei ollut kyse viranomaisen maksamisesta.

IL:ssä oli voimakkaasti pikselöiyty kuva tästä matkustelemaan lähteneestä neropatista, ja joko hän on kotoisin Lähi-Idästä, tai sitten kyseessä on larppaaja. Niin tai näin, parempi että omaiset maksavat mitä maksavat, jos hekään haluavat tapausta takaisin, ja nyt ei ollut kyse viranomaisen maksamisesta.

Tämän lisäksi raikas salaliittoteoria ”sieppauksesta” saapui myös ilahduttamaan joulun odotusta.

ekö että vihervasemmistolaista monikulttuurisontaa levittävä lehdistö kertoo että kaksi suomalaista siepattiin. Haluamatta kuulostaa tylyltä, on pakko todeta että juuri mikään mitä vihervasemmistolehdistö kertoo terrorista, terrorismin torjunnasta tai arabiväkivallasta ei ole paikkaansapitävää. Lähes kaikki uutiset ovat enemmän tai vähemmän valhetta yhdistettynä al quaida sympatiseeraajien kykyyn levittää ja suvaita terroristisia pyrkimyksiä kun ne ovat sopusoinnussa poliittisten toimittajien omien mielipiteiden kanssa.  Mitä tapahtui ja mitä väitetään tapahtuneen? Kaksi suomalaista ei ole enää tavoitettavissa. Mikä todistaa että he eivät tietoisesti olleet etsimässä al quaidaa kontaktin saadakseen? Terroristiverkosto ei ole mikään katuosoitteiden perusteella löydettävä. On siis hyvin mahdollista että henkilöt ovat itse halunneet tai suorastaan lavastaneen kaappauksen. Näin toivotaan että tilanne olisi kotipuolesssa selitettävissä ja äkilliseen rahapulaan löytyisi ulkopuolinen maksaja. Aina on mahdollista että joutuu terroristin kaappaamaksi. Mutta Jemenissä opiskeleva pari ei ole tällainen satunnainen uhri vaan tarkoituksellisen valinnan tehnyt.  Terrori on lehtien avustuksella toteutettua väkivaltamanipulointia. Al quaida on tässä mestari. Voi olla myös niin että maan turvallisuusjoukot ovat kyllästyneet itsemurhapommeja viljeleviin ulkomaisiin terroristeihin eli kielenopiskelijoihin ja iskeneet ennenkuin nämä ehtivät. Al quaidan kanssa kaikki on mahdollista..

sekö että vihervasemmistolaista monikulttuurisontaa levittävä lehdistö kertoo että kaksi suomalaista siepattiin. Haluamatta kuulostaa tylyltä, on pakko todeta että juuri mikään mitä vihervasemmistolehdistö kertoo terrorista, terrorismin torjunnasta tai arabiväkivallasta ei ole paikkaansapitävää. Lähes kaikki uutiset ovat enemmän tai vähemmän valhetta yhdistettynä al quaida sympatiseeraajien kykyyn levittää ja suvaita terroristisia pyrkimyksiä kun ne ovat sopusoinnussa poliittisten toimittajien omien mielipiteiden kanssa.
Mitä tapahtui ja mitä väitetään tapahtuneen?
Kaksi suomalaista ei ole enää tavoitettavissa. Mikä todistaa että he eivät tietoisesti olleet etsimässä al quaidaa kontaktin saadakseen? Terroristiverkosto ei ole mikään katuosoitteiden perusteella löydettävä. On siis hyvin mahdollista että henkilöt ovat itse halunneet tai suorastaan lavastaneen kaappauksen. Näin toivotaan että tilanne olisi kotipuolesssa selitettävissä ja äkilliseen rahapulaan löytyisi ulkopuolinen maksaja. Aina on mahdollista että joutuu terroristin kaappaamaksi. Mutta Jemenissä opiskeleva pari ei ole tällainen satunnainen uhri vaan tarkoituksellisen valinnan tehnyt.
Terrori on lehtien avustuksella toteutettua väkivaltamanipulointia. Al quaida on tässä mestari. Voi olla myös niin että maan turvallisuusjoukot ovat kyllästyneet itsemurhapommeja viljeleviin ulkomaisiin terroristeihin eli kielenopiskelijoihin ja iskeneet ennenkuin nämä ehtivät. Al quaidan kanssa kaikki on mahdollista..

Ketju oli pitkään hiljaa, kunnes toukokuun alussa todellakin kävi ilmi että kaapatut ovat intin kapiainen ja Nesteen dirika — ja täysin umpisuomalaisia molemmat. Harvoin ihmiset itse kirjoittavat olevansa väärässä, en minäkään. Itseasiassa nimimerkki Emo tiivistää kaiken sen mitä tässä yritän sanoa:

Ihan typerää taas alkaa ripotella tuhkaa itsensä ja muitten päälle... yrittäkää nyt oppia että itsensä päälle ei pidä paskantaa...siihen löytyy vapaaehtoisia ulkopuoleltakin. Itse asiasta sanon että erittäin mielenkiintoinen juonenkäänne, mitä äsken kuulin.

Ihan typerää taas alkaa ripotella tuhkaa itsensä ja muitten päälle… yrittäkää nyt oppia että itsensä päälle ei pidä paskantaa…siihen löytyy vapaaehtoisia ulkopuoleltakin. Itse asiasta sanon että erittäin mielenkiintoinen juonenkäänne, mitä äsken kuulin.

Minkäänlainen itsereflektio on turhaa. Muut kyllä hoitavat sen. Emo on täysin oikeassa, mutta ongelmana on juurikin se että… no, muut sitten tosiaan hoitavat sen. Ja nimenomaan niin, että näiden pölhöjen salaliittoteorioiden tahmainen jälki jää sitten Hommaforumista mieleen. No, salaliittoteoriat eivät todellakaan jääneet tähän. Seuraavaksi Hommalla analysoitiin Atte Kalevan tieteellinen kompetenssi ja väitöskirjan metodi sekä Leila Kalevan uskonnollinen suuntautuminen:

Hyvin outo tapaus. Milleköhän oppiaineelle herra yliluutnatti oli tekemässä väitöskirjan valmistelutyötä? Ei vaikuta ihan kulttuuriantropogian peruskauralta. Jo kysymyksenasettelu on ihmeellinen: "Miten ihmisestä tulee terroristi?" Ihmisestä tulee Jemenissä ensin islamisti ja sitten hän valitsee sodankäyntimuodokseen esim. terrorismin. Tämän verran tietää, vaikka ei ole käynyt lähelläkään Jemeniä. Miten Luti uskoi hoitavansa haastattelut tieteellisesti pätevällä metodilla, Jemenin kaltaisessa maassa? Luti oli selittänyt, ettei ota riskejä, vaikka jo meno Jemeniin oli emäriski valkonaamalta, jonka pieni lapsikin tunnistaa heti ulkomaalaiseksi vääräuskoiseksi. Onko Lutin arabian taito jo niin hyvä, ettei hänelle kelvannut yhtään vähäisempi ympäristö "arabian opiskeluun", vaan piti valita se paras paikka, missä puhutaan "puhtainta arabiaa". Esim. Saudeissa ei siis olisi oppinut kyllin hyväksi arabian taitajaksi. Ihailtavaa perfektionismia! Lehtikuvissa herätti outoa kuumotusta vaimon asu. Vaimo oli edelleen pukeutuneena oikeauskoiseen hiukset peittävään mustaan kauhtanaan, vapauttamisensa jälkeenkin ja myös lentokoneen ovella lähdössä Wieniin? Oliko se jokin statementti vai oliko kauhtana vaan jotenkin unohtunut päälle? Pukeutuminen ei yleensä ole naisille mikään yhdentekevä juttu. Onko pariskunta kenties kääntynyt oikeaan uskoon? Radiosta kuului tänään pätkä ohjelmasta, missä Luti innostuneeseen sävyyn puhui siitä, miten Osma Bin Ladenin haave maallisten arabihallitusten kaatamisesta on nyt toteutumassa "arabikevään" avulla. Mikä on lutin tausta?

Hyvin outo tapaus. Milleköhän oppiaineelle herra yliluutnatti oli tekemässä väitöskirjan valmistelutyötä? Ei vaikuta ihan kulttuuriantropogian peruskauralta. Jo kysymyksenasettelu on ihmeellinen: ”Miten ihmisestä tulee terroristi?” Ihmisestä tulee Jemenissä ensin islamisti ja sitten hän valitsee sodankäyntimuodokseen esim. terrorismin. Tämän verran tietää, vaikka ei ole käynyt lähelläkään Jemeniä. Miten Luti uskoi hoitavansa haastattelut tieteellisesti pätevällä metodilla, Jemenin kaltaisessa maassa? Luti oli selittänyt, ettei ota riskejä, vaikka jo meno Jemeniin oli emäriski valkonaamalta, jonka pieni lapsikin tunnistaa heti ulkomaalaiseksi vääräuskoiseksi.
Onko Lutin arabian taito jo niin hyvä, ettei hänelle kelvannut yhtään vähäisempi ympäristö ”arabian opiskeluun”, vaan piti valita se paras paikka, missä puhutaan ”puhtainta arabiaa”. Esim. Saudeissa ei siis olisi oppinut kyllin hyväksi arabian taitajaksi. Ihailtavaa perfektionismia!
Lehtikuvissa herätti outoa kuumotusta vaimon asu. Vaimo oli edelleen pukeutuneena oikeauskoiseen hiukset peittävään mustaan kauhtanaan, vapauttamisensa jälkeenkin ja myös lentokoneen ovella lähdössä Wieniin? Oliko se jokin statementti vai oliko kauhtana vaan jotenkin unohtunut päälle? Pukeutuminen ei yleensä ole naisille mikään yhdentekevä juttu. Onko pariskunta kenties kääntynyt oikeaan uskoon? Radiosta kuului tänään pätkä ohjelmasta, missä Luti innostuneeseen sävyyn puhui siitä, miten Osma Bin Ladenin haave maallisten arabihallitusten kaatamisesta on nyt toteutumassa ”arabikevään” avulla. Mikä on lutin tausta?

Ja niin edelleen. Tällä hetkellä keskustelua herättää se, kuka maksaa 500 000 euron kulut. (Suunnilleen samaan hintaan oltaisiin muuten päästy jos pariskunta olisi ajanut omaa syytään pahan autokolarin). Samanlainen keskustelun kehitys tapahtuu poikkeuksetta kaikissa mielenkiintoa herättävissä, politiikkaan tai maahanmuuttoon liittyvissä tapahtumissa. Jyväksylän kirjastopuukotusta Hommafoorumilla ensin arvioitiin  false flag- operaatioksi. Iskun paljastuttua äärioikeiston puukotukseksi keskustelua herätti lähinnä se, oliko puukotetulla järjestyksenvalvojakorttia ja mitä poliisi aikoi tälle tehdä. Breivikin kohdalla meno meni Hommalla niin kertakaikkisen pahasti yli, että koko lauta pistettiin päiväksi kiinni.

Miksi sitten keskustelu Hommafoorumissa on mahdotonta? Sama ilmiö toimii itseasiassa kaikilla edes heikosti polarisoituvilla keskustelupalstoilla. Hopeisessa omenassa ei Microsoftin tuotteita hyvällä katsota, Puuveneharrastajien sivustolla lasikuituveneet saavat täystyrmäyksen. Suomi 24:ssä kaikki saa täystyrmäyksen, mutta se on oma juttunsa. Takkulla luontevasti vain anarko-ihmiset on hyvien puolella.

Voisiko tälle tehdä jotain? Perusuomalaisethan ovat jo ehdottaneet nimettömän nettikirjoittelun kieltämistä. Koko idea on tietysti täysin päätön ja mahdoton toteuttaa. Mutta jotain tarvitsisi tehdä. Otakantaa- palvelu oli hyvä esimerkki hankkeesta, jonka määrätietoiset mouhot pilasivat. Poliittinen foorumi tukkeutui pakkoruotsijankuttamisesta josta kaikki saivat kyllikseen.

Me tarvitsisimme uuden homman. Parempaa keskustelua. Vähemmän salaliittoteorioita ja enemmän dialogia. Erimielisyyttä ilman vittuilua. Jollain tapaa saman horisontin josta puhua. Olisiko tämä nyt aivan liikaa vaadittu?

No, kaatamalla opintotukeen lisää fyrkkaa, noin yksinkertaisesti. Tämä pitää opiskelijat pois taksin ratista ja mäkin kassalta ohjaten heidät opintojen pariin. Muuta mekanismia ei oikein ole.

Opiskelijan, kuten ihmistenkin, täytyy syödä. Opiskelijat (vastoin yleistä odotusta) ovat myös oppivaisia ja osaavat suunnitella talouttaan. Ja mitä enemmän opintotuen ehtoja kiristetään, sitä enemmän opiskelijat käyvät töissä (koska kaupasta ei saa opiskelijahintaista ruokaa) ja tämän seurauksena — yllättävää kyllä — opiskelevat pidempään. Tämä ei varsinaisesti ole rakettitiedettä vaan fakta. Tämä taas aiheuttaa opiskelijoiden välillä eriarvoisuutta, koska kotoaan fyrkkaa saava on paremmassa asemassa kuin mäkin tiskiltä elantonsa raapiva. Jotenkin kuvittelisin taloustieteen professorinkin huomaavan näitä kausalisaatioita.

Opintotuella on yritetty vaikuttaa työuriin jo pitkään. Ei onnistu. Opintolainaan rakennettiin kannustimia. Vain pari tuhatta opiskelijaa käyttää tätä kohtuullisen generöösiä kannustinta. Todennäköisesti tämä porukka myös valmistuisi oli kannustinta tai ei, mutta tämä on mutuilua.

Opintotukea on väsymiseen asti jankattu erilaisissa työryhmissä. Rakenteellista kehittämistä on miettinyt jatkuvasti vuodesta 2009 ainakin kolme työryhmää (1, 2, 3). Tulokset ovat olleet aina laihoja, koska työryhmiltä vaaditaan kustannusneutraaliutta. Eli siis konvehteja pitäisi tulla vaikka käytössä olisi samaa skeidaa kuin tähänkin asti. Luotan työryhmissä kampaviinereitä syövien ihmisten osaamiseen sen verran, että jos olisi olemassa keino keksiä tyhjästä parempia rakenteellisia ratkaisuja tämä porukka (noin 40 kovan linjan sosiaali- ja koulutuspolitiikan osaajaa) olisivat vastauksen jo keksineet. Ja eivät ole. Mutta työuria pitäisi vielä näillä vehkeillä pidentää. Ei onnistu.

Suomessa opiskelijat valmistuvat myöhemmin kuin Saksasa ja Engalnnissa (koska Suomessa mennään peruskouluun 7-vuotiaana eikä 4-vuotiaana, koska Suomessa mennään armeijaan ja koska Suomessa opiskellaan maisterintutkinto eikä pelkkää kandia). Yllättävää (not) on, että Suomessa päästään oman alan töihin (pdf) kiinni silti paljon aiemmin kuin näissä maissa. Myöhäinen opintojen aloitusaika ei ole ongelma eikä sitä ratkaista estämällä opiskelijoiden työntekoa, vaan toimivammalla ja joustavammalla valintajärjestelmällä ja kohdentamalla aloituspaikkoja niille aloille joilla on työvoimapulaa.

Opintotuki on osa perusturvaa. Se ei ole työkalu jolla voidaan säädellä ihmisten opintoaikoja. Kun opintotuen ehdot ovat yksinkertaiset ja selkeät opiskelijat pystyvät myös käyttämään sitä tarkoituksenmukaisesti. Opintotuessahan on jo nyt tiukka maksimikesto (55 kuukautta) josta ei juuri poiketa. Jos tämän päälle aletaan vielä askarrella muunlaisia päällekkäisiä ja osittain ristiriitaisia rajoittimia saadaan systeemi joka ei palvele juuri ketään ja joka ohjaa ihmisiä toimimaan erikoisesti.

Kaikkien tukikuukausien käyttö vidien vuoden tavoiteaikana edellyttäisi 11 tukikuukauden käyttöä vuodessa, ja 55 pisteen suorittamista vuosittain. Tämä tietysti edellyttäisi että opiskelijoita opetetaan kesällä. Ja se taas edellyttää että opettajien kesälomaa leikataan. Voi olla vaikeaa.

Kaikki opiskelijathan eivät nosta koko 55 kuukauden pottia. Esimerkiksi Aalto-yliopiston opiskelijoista vain 45 prosenttia käytti koko potin. Loput käyttivät vähemmän ja 18 prosenttia valmistuneista käytti alle 25 tukikuukautta. Mitä luulette —  jos opintotuki kohdistuu näin erikoisesti onko ohjausvaikutus kokonaisvaltainen, vai kohdistuuko se niihin jotka eivät saa muuta tukea opintoihinsa kuin opintotuen?

Ja kyllä opintotukea voi kiristää ja uudistaa fiksustikin. Esimerkiksi minimikertymän nostaminen 4,8 pisteestä viiteen pisteeseen oli fiksua. Helpottaa laskemista. Tukikuukausia kuluttamattomasta kesän asumislisämahdollisuudesta luopuminen vähentää eriarvoisuutta tällaisten poikkeuksen tuntevien ja muiden opiskelijoiden välillä. Ja niin edelleen. Tällaisilla pikkupaikoilla voidaan virtaviivaistaa systeemiä, mutta kokonaisvaltaisten ”kannustimien” rakentamiseen niistä ei ole.

 

 

Tuleennuin Anne Holmlundin ylimielisistä kommenteista niin paljon, että ajattelin tehdä asialle jotain. Kyse on siis eilisessä blogipostauksessa käsitellystä sukupuolineutraalista avioliittolaista. Näin some- aikana mieltään voi ilmaista myös seisomatta räntäsateessa blagaadin kanssa. Toki sekin on joskus paikallaan.

Mutta:

Jos koet asian itsellesi tärkeäksi, lähetä lakivaliokunnan puheenjohtajalle Anne Holmlundille sähköpostia jossa kerrot, että kannatat lakia sukupuolineutraalista avioliitosta. Voit lähettää sen Annen työsähköpostiin (anne.holmlund@eduskunta.fi) tai käyttää Annen verkkosivuilla olevaa palautelomaketta.

Yhteydenottojen on syytä olla asiallisia ja lyhyitä. Alla on valmis pohja jos et keksi mitä runoilla.

”Arvoisa Anne Holmlund,

Toivon, että lakiavaliokunnan puheenjohtajana otatte käsittelyyn lakialoitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Tasa-arvoinen avioliittolaki on ihmisoikeuskysymys ja sen kohtalo on hallitusneuvotteluissa sovittu ratkaistavan lakialoitteen pohjalta.

Nyt on siis toiminnan aika!

Ystävällisesti,
N.N.”

EDIT: Anne on ottanut verkkosivuiltaan pois yhteydenottolomakkeen. Työsähköposti siis tavoittaa.

Blogini yksivuotissynttäreitä on vietetty perinteisin menoin — paavi erosi, Olkiluoto kolmonen on taas lykkääntynyt ja homoliittolaki on jumissa. Ajattelin aluksi kirjoittaa laajemmaltikin elämästä ja ihmisistä ja kaikesta mielenkiintoisesta. Tämän takia hätkähdin kun jossain Höblän kolumnissa luonnehdittiin minua poliittiseksi bloggariksi. No, näinhän se tietysti on. Lähes kaikki postaukset käsittelevät jollain tapaa politiikkaa. Ja mikäs siinä, sehän on herkullinen ja ehtymätön aihekenttä. Kakan ohella, tietysti.

No, tänään kaksi karakteripoliitikkoa ottivat mielenkiintoisesti kantaa ilmiöön nimeltä politikointi. Politikoinnille ei ole oikein minkäänlaista määritelmää. Wiktionary määrittää sen yksinkertaisesti politiikan puhumiseksi eli tekemiseksi.
Tasa-arvoinen avioliittolakiesitys makaa siis eduskunnassa eikä mene eteenpäin. Lakivaliokunnan puheenjohtajalla Anne Holmlundilla (kok.) on valta esitellä asia lakivaliokunnalle, mutta hän ei sitä tee. Tästä turhautuneena Ville Niinistö kertoi  Kokoomuksen panttaavan lakialoitetta. No, lakialoite on Holmlundin kaapissa aivan varmasti vain sitä varten että Kokoomuksessa on riski isoon hajaannukseen puolueen konservatiivi- ja liberaalisiiven välillä.

Tästä on saatu esimerkkejä puoluekokouksessa, jossa kenttä on äänestänyt pariinkin kertaan johdon esityksiä nurin. Taru Tujunen on varmasti komentanut rivit suoriksi. Venettä ei saa nyt keikuttaa — mitä suurimmassa määrin liberaali- ja konservatiivijakolinjaa vahvistava lakialoite saa jäädä valiokuntaan makaamaan.

Lasse Männistö syytti Ville Niinistöä tasa-arvoiseen avioliittolakiin liittyvästä politikoinnista. En oikein tiedä mitä Lasse yritti sanoa, minä kovasti toivon että poliitikot politikoivat. Kuvittelen heidän saavan siitä palkkaa. Ymmärrän Lassen aidon harmistuksen siitä että hänen aloittamansa aloite junnaa. Poliitikon syyttäminen politikoinnista kertoo kuitenkin ehkä hieman siitä miten Kokoomus hahmottaa politiikkaa. Kokoomus nimenomaan manageroi ja etsii parhaita ratkaisuja, ja politiikka ei kuulu tähän.

Politikointi (siis politiikan tekeminen) on jotain vähän kummallista ja likaista. Synttärien kunniaksi asiaan vain löyhästi liittyvä kuva:

Paavo Arhinmäkikin otti mielenkiintoisesti kantaa politikointiin. Paavo nimitti Minna Sirnön Taiteen edistämiskeskuksen johtajaksi. Taiteen edistämiskeskuksen johtajan virka ei ole virallisesti poliittinen virka, mutta yllättäen sopivin hakija oli toveri Vasemmistoliitosta. Hakijoita oli koko liuta.Muutamia tuttuja, mutta Minna Sirnö on ainoa aktiivivassari joka pisti silmään, saatan toki erehtyä. Paavo Arhinmäki kertoi Facebookissa tuoreeltaan:

Ketään ei pidä valita tehtäviin pelkästään papereilla, oli kysymys jäsenkirjasta tai tutkinnosta. Pitää olla osaaminen ja selkeä näkemys tehtävän hoidosta ja kehittämisestä.

Ja sitten sunnuntain höblässä (vastauksena kysymykseen onko hänen tarkoituksensa sementoida vasemmiston vaikutusvaltaa kulttuurielämässä)

– On vaikea löytää taideasiantuntijoita oikealta

Niin kysynpä vaan, että halutaanko tähän epäpoliittiseen virkaan poliittinen ihminen vai ei? Kun tämä on taas sitä huonoa politikointia, siis poliittisia lehmänkauppoja. En epäile Sirnön pätevyyttä toimia tehtävässä, mutta että ainoa vassari? ja koska on vaikea löytää taideasiantuntijoita oikealta? Paavo, mitä helvettiä?

Ensinnäkin, ei ole pakko. Asiantuntijoiksi voi valita ihmisiä ilman puoluekirjaa. Ja minäkin tunnen monta ihmistä jotka ovat vallan hiton päteviä taide- ja kulttuurihallinnon asiantuntijoita ja oikeistomielisiä. Mä en itseasiassa tiedä edes minkä takia taidehallinnossa pitäisi olla puoluekirjaa. Tai miksi Taidekeskuksen johtoon pitäisi valita joku muu kuin ihminen, joka on ennenkaikkea hyvä johtamaan organisaatiota. Kun sitä se tekee. Ei se politikoi. Ja jos se on tolkuissaan se tuntee kyllä kenttänsä toimijat ja hoitaa ne poliittiset kontaktit mitkä se tarvitsee.

Toiseksi, miettikääs tätä. Fiktiiviseen Ala-kettulan kuntaan valitaan tekniseen lautakuntaan jäseniä. Kunnassa isännät on aina tehneet näitä hommia ja naiset on olleet sot- ja opetuslautakunnissa. Näin on nähkääs aina ollut. Joku saa valtavan idean että jos säädettäisiin sillai että 40% pitää aina olla toista sukupuolta. Ja vaikka kukaan ei ole koskaan estänyt naisia hakemasta tekniseen lautakuntaan, niin ei niitä koskaan ole sinne eksynyt. Koska on ollut vaikea löytää teknisen puolen  kuntapäätöksenteon asiantuntijoita naisista.

Kunnes sitten tulee laki joka muuttaa kuviota. Ja niitä naisia joita oli niin vaikea löytää, onkin yhtäkkiä noin puolet lautakunnasta. Ja Ala-Kettulan tiet, viemäriputket ja yleiskaava näyttää samalta kuin ennenkin.

Ymmärrän että sukupuoli ja puoluekirja eivät ole rinnastettavia asioita, mutta ikuisilla luonnonlaeilla (on vaikea löytää taideasiantuntijoita oikealta) on tapana olla epätosia ja muuttua itseään toteuttaviksi.

Ja jos tehdään poliittinen virkanimitys niin pitää olla palleja myöntää se.

Hannu Oskala kuvasi hykerryttävästi kuntapolitiikan päättämisen vaikeutta ja sitä mitä usein seuraa kun ristiriitaiset intressit pyritään yhdistämään hankkeessa, jonka sisällöstä periaatteessa ei kenelläkään ole erimielisyyttä.

Politiikka on itseasiassa mystinen juttu: koittakaahan määritellä se muutamalla lauseella. Ja jos haluatte aivonne todella juntturaan niin demokratian määrittely se vasta hankalaa onkin. Varsinkin kun näitä kahta vertaa keskenään ja sitten miettii toimivatko samat periaatteet sekä kunta- että valtakuntatasolla? Ei ole helppoa. Siitä huolimatta intuitiivisesti kyllä kaikki osaamme käyttää näitä termejä ja toimia niiden luomassa todellisuudessa.

On kuiten sana jolle suomen kielessä ei ole hyvää käännöstä, nimittäin policy. Se on jotain menettelytavan, politiikan ja toimintaohjeiden väliltä. Hyvin käyttökelpoinen sana jolla saa uskottavuutta muuten.

Puolueet toimivat useiden politiikkapapereiden (joka siis tarkoittaa policyä) varassa saavuttaakseen… niin mitä? Älkää kuvitelko että minulla olisi sen parempia vastauksia, sanonpahan vain että on puolueita joilla on historiallisesti tietty taustaintressi: SDP ja Vasemmistoliitto (tässä yhteydessä) ovat työväenliikkeen ja AY-liikkeen ovat kimpassa, Keskusta ja aluepolitiikka ovat symbioosissa, Kokoomuksella ja liike-elämällä on löyhä suhde. Vihreillä luontoliike ja luonnonsuojelu joissain määrin, Perussuomalaisilla ja kristillisdemokraateilla tämä yhteys on huomattavasti epäselvempi.

Tämä lista on varmasti tulkinnanvarainen ja sitä saa kritisoida, mutta pointtina on yksi yli muiden: Ruotsalainen kansanpuolue.

Ruotsalainen kansanpuolue ei ole varsinaisesti puolue vaan etujärjestö. On vaikea sanoa kenelle- puolueen kannatus on ollut tasaisessa laskussa vuosikymmeniä. Syy saattaa olla että ihmiset eivät enää hahmota äidinkieltään poliittisesti kovin merkityksellisenä tekijänä. Tässä kohtaa toivon että pistätte sivuun kaikki jutut Freuentahlista, kielipolitiikan kauheuksista ja suomenruotsalaisen pääoman pahuudesta. Palataan niihinkin joskus.

Ruotsalainen kansanpuolue siis toimii äärettömän rationaalisesti. Se on määritellyt itselleen tietyn tavoitteen eli ruotsinkielisyyden turvaamisen, ja tämän periaatteen ulkopuolella kaikki on kaupan. Puolueella ei ole varsinaista tarkastimääriteltyä ideologiaa vaan policy. Kaikista kauneimmin tämä tuli esiin tänään, Kun Stefan Wallin joutui myöntämään käyttäneensä poliittista ohjausta Dragsvikin varuskunnan säilyttämiseen.

Työtapaturma asiassa on että Wallin jostain syystä härkäpäisesti kielsi ensin näin tehneensä. Minä en osaa pitää Wallinin ja RKP:n eturyhmäpolitiikkaa erityisen tuomittavana (vaikka valehtelu onkin rumaa) ja politiikassa kotiinpäinvetäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. En tiedä pitäisikö RKP:lle sitten asettaa sen korkeampia moraalisia standardeja kuin vaikkapa Kepulle valtion virastojen alueellistamisessa. Joku moraali olisi tietysti hyvä molemmille.

Ruotsalainen kansanpuolue toimii itseasiassa valtakunnantasolla samalla tavalla kuin muut puolueet toimivat kuntatasolla, noin kärjistetysti. Tästä paradigmasta käsiteltynä RKP ei toimi mitenkään paheksuttavasti. Asia tulee toiseksi jos oletetaan, että eduskunnan pitäisi edustaa kansaa ja toteuttaa kansan tahtoa, mutta kaikki tiedämme tämän hölynpölyksi joten tästä ei tarvitse välittää.

Kun puhutaan tästä nimenomaisesta varuskuntakysymyksestä on syytä muistaa että puolustuspolitiikka on politiikkaa muiden kysymysten ohella eikä muodosta minkäänlaista poikkeamaa: kyllä siihen poliitikot saavat puuttua. Wallin on ihan oikeassa että poliitikkojen jopa pitää puuttua poliittisiin kysymyksiin. Toisaalta: huomaan pientä ristiriitaa näissä kahdessa lainauksessa, molemmat Stefan Wallinilta:

[Puolustusvoimain komentaja Ari] Puheloinen itse totesi, että tämä kysymys on poliittinen, millä tavalla hallitusohjelma on tulkittavissa. Tältä osin pääesikunta halusi poliittista ohjausta ja myöskin sai, Wallin sanoi perjantaina Ylelle. [lähde]

ja vain päivää aiemmin:

Wallin kehottaa hallituspuolueita suhtautumaan eteen tuleviin menovähennyksiin ja veronkorotuksiin ilman ehdottomia asenteita.

Wallin korostaa, että toimenpiteitä ei pidä etukäteen sulkea pois. Ideologiset silmälasit tulee nyt Wallinin mukaan laittaa sivuun.

Eli pitääkö niitä ideologisia silmälaseja olla vai ei? Tässä kohtaa ministeri Wallin kyllä pelaa luikuria, jos vain mieluisissa kysymyksissä vaaditaan ideologiaa ja toisaalta pidätetään veto-oikeus omiin mielipiteisiin ja lässytetään yhteisestä edusta ja ideologisista silmälaseista.

Suurin ongelma on nimenomaan etujärjestöpolitiikan tekeminen puoluepolitiikan mukana. Tämä aiheuttaa jatkuvasti kummallisia tilanteita, kun tavoitteet ja päämärät eivät kertakaikkiaan ole samassa ulottuvuudessa eivätkä millään tavalla yhteismitallisia.

Lisäksi pidän erittäin paheksuttavana tällaista ministerin ajatusta politiikattomasta politiikasta. Sitä varten ne sedät ja tädit on siellä että ne tekisivät politiikkaa. Muuten pärjättäisiin virkamiesohjauksella ja toimitusministeristöllä ihan mukavasti.

Enemmän politiikkaa politiikkaan.