Rasistisen henkilön muistoa kunnioittaen

Minä en ole kirjoittanut ensimmäistäkään artikkelia maahanmuuttopolitiikasta. Tähän on moniakin syitä, joista suurimpana on se että minua ei maahanmuuttoasiat merkittävämmin kiinnosta. Asia on minulle kohtuullisen vähämerkityksellinen enkä jaksa ottaa siitä selvää niin paljoa, että voisin kirjoittaa mitään perusteltua. Ihmisillä (varsinkin poliittisesti orientoituneilla) on usein joku erityinen kiinnostuksen kohteensa. Minulla on media sekä työ- ja koulutuspolitiikka. Jos haluatte lukea maahanmuutosta, lukekaa tätä. Muita syitä ovat tietysti Hommafoorumin lukemisharrastukseni ja haluttomuus osallistua siihen jankkaamiseen mihin maahanmuuttokeskustelu lähes poikkeuksetta menee.

Mutta menköön nyt yksi juttu tästäkin. Timo Soini oli BBC:n Hard Talkissa. Koko haastattelua en ole nähnyt mutta tuo pala kiertää netissä. Timolta kysytään pahoja ja Timo vastaa ehkä vähän tyhmästi. Vieras kieli ja tiukka haastattelija ovat myrkkyä: Soini ei pääse sutkauttelemaan eikä messuamaan vaan joutuu keskittymään substanssiin. No, katsokaa itse ja päätelkää.

Kysymykset puolueen rasistisuudesta ovat aivan aiheellisia (vrt. Hakkarainen, Halla-aho, Hirvisaari, Eerola, Pyysalo). Sen jälkeen keskustelu seurasi jo tutuksi tulleita latuja pienillä uusilla twisteillä. RKP:n Carl Haglund syytti Timo Soinia Suomen häpäisemisestä. Syytös on itsessään täysin absurdi. Oppositiojohtaja telkkarihaastattelussa nolaa korkeintaan itsensä, ja Timolle on annettava propsit vieraalla kielellä annetusta TV-haastattelusta.

”Haas­tat­te­lus­sa Soi­ni ei hä­päi­se vain omaa puo­luet­taan vaan va­hin­goit­taa myös ko­ko Suo­men mai­net­ta pu­heil­laan yh­des­sä maail­man kun­nioi­tet­ta­vim­mis­ta me­diois­ta. Vir­ne naa­mal­la hän vä­hät­te­lee hy­vin va­ka­vaa on­gel­maa”, puo­lus­tus­mi­nis­te­ri Hag­lund sa­noo tie­dot­tees­sa vii­ta­ten ra­sis­miin.

No, toden totta, vaikea sanoa kun ei ole nähnyt koko ohjelmaa. Soinilla on kuitenkin ainakin tuossa kolmen minuutin klipissä niin sanotusti hymy pyllyssä. En sitten tiedä miten Haglund ajattelee soinin häpäisevän juuri Suomen. Jos esimerkiksi minä puhun kummallisia telkkarissa, kukaan tuskin jaksaa yleistää sitä Suomen häpäisemiseen. Soini loukkaantui näistä väitöksistä — että Perussuomalaiset nyt voisivatkaan olla rasistinen puolue.

No, homma meni taas persujen puolesta todella älyttömäksi. Persujen vakiovastaus kaikenlaisiin rasismisyytöksiin tuntuu olevan RKP:n jakaman Axel Olof Freudenthal- mitalin kritisointi. Koska perussuomalaisen tulkinnan mukaan vuonna 1911 kuollut Freudenthal oli rasisti, Jussi Niinistö julistaa Simon Elon jalanjäljissä:

Puheenjohtaja Haglundilta voidaan myös hyvin kysyä Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtajan Simon Elon tavoin RKP:n vuosittain puoluepäiviensä yhteydessä jakaman Axel Olof Freudenthal -mitalin perään. Miksi muuten media ei ole tähän käsittämättömyyteen puuttunut?

Freudenthal oli nimittäin suomenruotsalainen rasisti, joka piti suomenkielisiä suomalaisia rodullisesti alempiarvoisina. Kuinka voi olla mahdollista, että vielä tämän päivän Suomessa jokin puolue jakaa korkeimpana kunnianosoituksenaan tunnetulle rasistille omistettua mitalia?

Syitä saattaa olla toki useita. Yksi on se, että mitalia ei ole jaettu sitten vuoden 2007. Toinen saattaa olla, että jopa iltapäivälehden toimittaja pystyy ymmärtämään että mitalia ei jaeta rasistisista ansioista ja että ylipäätään mitalin, yli sata vuotta sitten kuolleen siuntiolaisen maanvijelijän ja rasisimin kytkeminen toisiinsa on vähän hankalaa.

Ja mitä sitten tapahtui? Timo Soini mököttää.  Hän on pöyristynyt näistä syytöksistä että perussuomalaiset olisivat rasistisia. No. Sikäli kun persut eivät ole otsikoissa jostain käsittämättömistä sisäisistä kähinöistä tai muista asiaan kuuluvista rikoksista,  niin en keksi ihan äkkiä toista eduskuntaryhmää joista useammallakin on tuomio viharikoksesta. Kyllä tämän jälkeen on edeleen aiheellista kysyä: Onko perussuomalaiset rasistinen puolue? Timohan on vakuuttanut että ei ole. Onhan puolueella maahanmuuttajataustainen kaupunginvaltuutettukin Helsingissä.

Timppahan on periaatteessa oikeassa. Ei perussuomalaiset ole rasistinen puolue, perussuomalaisissa on vain rasistisia henkilöitä.  Pitäisikö tälle tehdä jotain? Timo Soini on kuitenkin toistaiseksi puolueensa rautakansleri, mutta vaikutusvalta murenee kaiken aikaa. Persuissa on kaksi fraktiota (kaikki puolueet voidaan toki jakaa mielivaltaiseen määrään eri porukoita) mutta nyt pinnalla ovat mielestäni halla-aholaiset ja smp:läiset.

Jännäksi menee. En tiedä onko Timo rehellinen, uskoooko Timo oikeasti, että samaan aikaan voi johtaa puoluetta jonka johtohenkilöt ovat tuomittuja rasismista, mutta samaan aikaan väittää että puolue ei ole rasistinen.

Advertisement

Kuka suolaa?

Viime aikoina ei ole Stefan Wallinilla mennyt kovin vahvasti. Kaveri jäi kiinni siitä että teki sitä minkä kaikki olettavat hänen tekevän, sai vahingossa tai tahallaan nolattua pääministerin mennessään ja  nyt jäi vielä käpyyn asuntokaupoista Åbo Akademin kanssa. Taustalla kummittelee ankkalammikon oma kummisetä Kristoffer Taxell. Sama kaveri joka kätilöi Finnairin Vehviläisen ja Ilmarisen väliset asuntokaupat.  Näitähän nyt sattuu ja entinen pääministeri Vanhanen piti kaikenlaista sotkemista maan tapana. Epäilen että näistä hyvien veljien ja hallitusammattilaisten erinäköisistä kaupoista ei ole nähty vielä puoltakaan. Mutta.

Dragsvikin kohdalla minua jäi kiinnostamaan yksi asia. Perussuomalaisten Pentti Oinonen kanteli oikeuskanslerille, kysyen onko Wallin jäävi koska hän on Nylands Brigadin killan jäsen. Oikeuskansleri tutki asian ja pyysi lausunnon puolustusvoimain komentaja Puheloiselta. Puheloinen tietää että kaikki viranomaisten lausunnot oikeusasiamiehelle ovat julkisia. Ja kun Puheloiselta kysyttiin Wallinin jääviydestä killan suhteen, Puheloinen kirjoitti lausuntoonsa puolustusministerin antaneen polittiista ohjausta Dragsvikin säilyttämisen puolesta. Erikoista, sillä tätä asiaa ei kysynyt Oinonen eikä Jonkka. Ja silti tähän vastattiin. Puheloinen siis potki pomoaan nilkoille ennenkuulumattomalla tavalla.

Mutta nämä asuntokaupat ovat mielenkiintoisempi asia. Suomessa on tolkuton määrä (2800) kaikenlaisia säätiöitä. Isoja ja pieniä, yleishyödyllisiä ja puhtaasti omaisuudenhoidollisia. Säätiö on itsenäinen oikeushenkilö. Tämän ansiosta säätiöistä ja niiden tilinpidosta ei kuulu juuri mitään ulospäin. Säätiöissä tehdään normaalit tilintarkastukset vuosittain, mutta säätiöllä ei ole mitään velvollisuutta huudella taloudestaan tai sijoituksistaan ulospäin. Ei kertakaikkiaan mitään. Säätiön rahat ovat esimerkiksi täysin erillään yliopiston rahoista, jotka taas ovat julkisia.

Åbo Akademin säätiöstä kerrotaan säätiön omilla nettisivuilla vähän, yliopiston sivuilla vain vähän enemmän.  Varsinkaan säätiön sijoituspolitiikasta tai taloudellisista tunnusluvuista ei todellakaan löydy tietoa. On vain yksi selitys: joku nimenomaisesti haluaa Wallinille hallaa ja vuotaa näitä tietoja. Kuka ja miksi? Vähän voidaan tietysti haarukoida: sen jonkun täytyy päästä säätiön taseeseen ja tietää muuten asioista. Vaikka taseeseen pääsisikin käsiksi näitä tietoja pitää nimenomaisesti osata etsiä.

Mikä tai kuka siis yhdistää Wallinia, Taxellia, Stiftelse för Åbo Akademita? En tiedä, kertokaa se minulle? Ilmeisesti kyse on jostain RKP:n sisäisestä valtapelistä. Tulkaa nyt pois sieltä, se on ihan auringonlaskun puolue muutenkin.

Politiikka, etu ja etupolitiikka

Hannu Oskala kuvasi hykerryttävästi kuntapolitiikan päättämisen vaikeutta ja sitä mitä usein seuraa kun ristiriitaiset intressit pyritään yhdistämään hankkeessa, jonka sisällöstä periaatteessa ei kenelläkään ole erimielisyyttä.

Politiikka on itseasiassa mystinen juttu: koittakaahan määritellä se muutamalla lauseella. Ja jos haluatte aivonne todella juntturaan niin demokratian määrittely se vasta hankalaa onkin. Varsinkin kun näitä kahta vertaa keskenään ja sitten miettii toimivatko samat periaatteet sekä kunta- että valtakuntatasolla? Ei ole helppoa. Siitä huolimatta intuitiivisesti kyllä kaikki osaamme käyttää näitä termejä ja toimia niiden luomassa todellisuudessa.

On kuiten sana jolle suomen kielessä ei ole hyvää käännöstä, nimittäin policy. Se on jotain menettelytavan, politiikan ja toimintaohjeiden väliltä. Hyvin käyttökelpoinen sana jolla saa uskottavuutta muuten.

Puolueet toimivat useiden politiikkapapereiden (joka siis tarkoittaa policyä) varassa saavuttaakseen… niin mitä? Älkää kuvitelko että minulla olisi sen parempia vastauksia, sanonpahan vain että on puolueita joilla on historiallisesti tietty taustaintressi: SDP ja Vasemmistoliitto (tässä yhteydessä) ovat työväenliikkeen ja AY-liikkeen ovat kimpassa, Keskusta ja aluepolitiikka ovat symbioosissa, Kokoomuksella ja liike-elämällä on löyhä suhde. Vihreillä luontoliike ja luonnonsuojelu joissain määrin, Perussuomalaisilla ja kristillisdemokraateilla tämä yhteys on huomattavasti epäselvempi.

Tämä lista on varmasti tulkinnanvarainen ja sitä saa kritisoida, mutta pointtina on yksi yli muiden: Ruotsalainen kansanpuolue.

Ruotsalainen kansanpuolue ei ole varsinaisesti puolue vaan etujärjestö. On vaikea sanoa kenelle- puolueen kannatus on ollut tasaisessa laskussa vuosikymmeniä. Syy saattaa olla että ihmiset eivät enää hahmota äidinkieltään poliittisesti kovin merkityksellisenä tekijänä. Tässä kohtaa toivon että pistätte sivuun kaikki jutut Freuentahlista, kielipolitiikan kauheuksista ja suomenruotsalaisen pääoman pahuudesta. Palataan niihinkin joskus.

Ruotsalainen kansanpuolue siis toimii äärettömän rationaalisesti. Se on määritellyt itselleen tietyn tavoitteen eli ruotsinkielisyyden turvaamisen, ja tämän periaatteen ulkopuolella kaikki on kaupan. Puolueella ei ole varsinaista tarkastimääriteltyä ideologiaa vaan policy. Kaikista kauneimmin tämä tuli esiin tänään, Kun Stefan Wallin joutui myöntämään käyttäneensä poliittista ohjausta Dragsvikin varuskunnan säilyttämiseen.

Työtapaturma asiassa on että Wallin jostain syystä härkäpäisesti kielsi ensin näin tehneensä. Minä en osaa pitää Wallinin ja RKP:n eturyhmäpolitiikkaa erityisen tuomittavana (vaikka valehtelu onkin rumaa) ja politiikassa kotiinpäinvetäminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. En tiedä pitäisikö RKP:lle sitten asettaa sen korkeampia moraalisia standardeja kuin vaikkapa Kepulle valtion virastojen alueellistamisessa. Joku moraali olisi tietysti hyvä molemmille.

Ruotsalainen kansanpuolue toimii itseasiassa valtakunnantasolla samalla tavalla kuin muut puolueet toimivat kuntatasolla, noin kärjistetysti. Tästä paradigmasta käsiteltynä RKP ei toimi mitenkään paheksuttavasti. Asia tulee toiseksi jos oletetaan, että eduskunnan pitäisi edustaa kansaa ja toteuttaa kansan tahtoa, mutta kaikki tiedämme tämän hölynpölyksi joten tästä ei tarvitse välittää.

Kun puhutaan tästä nimenomaisesta varuskuntakysymyksestä on syytä muistaa että puolustuspolitiikka on politiikkaa muiden kysymysten ohella eikä muodosta minkäänlaista poikkeamaa: kyllä siihen poliitikot saavat puuttua. Wallin on ihan oikeassa että poliitikkojen jopa pitää puuttua poliittisiin kysymyksiin. Toisaalta: huomaan pientä ristiriitaa näissä kahdessa lainauksessa, molemmat Stefan Wallinilta:

[Puolustusvoimain komentaja Ari] Puheloinen itse totesi, että tämä kysymys on poliittinen, millä tavalla hallitusohjelma on tulkittavissa. Tältä osin pääesikunta halusi poliittista ohjausta ja myöskin sai, Wallin sanoi perjantaina Ylelle. [lähde]

ja vain päivää aiemmin:

Wallin kehottaa hallituspuolueita suhtautumaan eteen tuleviin menovähennyksiin ja veronkorotuksiin ilman ehdottomia asenteita.

Wallin korostaa, että toimenpiteitä ei pidä etukäteen sulkea pois. Ideologiset silmälasit tulee nyt Wallinin mukaan laittaa sivuun.

Eli pitääkö niitä ideologisia silmälaseja olla vai ei? Tässä kohtaa ministeri Wallin kyllä pelaa luikuria, jos vain mieluisissa kysymyksissä vaaditaan ideologiaa ja toisaalta pidätetään veto-oikeus omiin mielipiteisiin ja lässytetään yhteisestä edusta ja ideologisista silmälaseista.

Suurin ongelma on nimenomaan etujärjestöpolitiikan tekeminen puoluepolitiikan mukana. Tämä aiheuttaa jatkuvasti kummallisia tilanteita, kun tavoitteet ja päämärät eivät kertakaikkiaan ole samassa ulottuvuudessa eivätkä millään tavalla yhteismitallisia.

Lisäksi pidän erittäin paheksuttavana tällaista ministerin ajatusta politiikattomasta politiikasta. Sitä varten ne sedät ja tädit on siellä että ne tekisivät politiikkaa. Muuten pärjättäisiin virkamiesohjauksella ja toimitusministeristöllä ihan mukavasti.

Enemmän politiikkaa politiikkaan.