Avainsana-arkisto: sosiaaliturva

Poliittisista nuorisojärjestöistä riittää tolkuttomasti hupia. Vanhan maksiimini mukaan polittisten nuorisojärjestöjen täytyy olla holtittomia. Oman viiteryhmäni (vihreiden) nuorisojärjestö on tunnettu koohotuksistaan. Samoin Kokoomusnuoret ovat luku sinällään tolkuttomissa lausunnoissaan ja kannanotoissaan. Krisujen diileistä en tiedä, Vasemmistonuoret ovat kovin kukkeita ja niin edelleen. 

Mutta sitten on demarihautomo. Sonk on yhtäkuin demariopiskelijat. Oman pesän juttujen ihmettelyssä on tällä viikolla mennyt aikaa, mutta onneksi Sonk tekee parhaansa että puhetta riittäisi myös muualla. Sonkin puheenjohtaja Anette Karlsson ehdotti Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan lehdessä maisteriveroa. Anette sanoi lehden mukaan näin: 

Karlsson toteaa, että koska korkeakouluopiskelu on valinta, voisi siihen sisältyä myös opiskelijan omaa rahoitusta, mutta tuen takaisinperimi- nen hoidettaisiin progressiivisella maisteri- verolla valmistumisen jälkeen. Tulorajoihin SONK ei juuri kajoaisi. 

Okei, tätä mieltä voi toki olla. Ilmeisesti tätä mieltä ei kuitenkaan oltu, koska Facebookissa syttyneen tolkuttoman vastalausemyrskyn jälkeen tuli seuraava oikaisu:

Tänään julkaistussa Uljas-lehdessä on kirjoitus SONKin puheenjohtaja Anette Karlssonista ja demariopiskelijoista. Jutussa on muutama virhe, jotka haluamme korjata. SONK ei aja maisteriveroa. SONKilla ei ole uutta opintotukimallia, vaikka jutussa niin väitetään. SONK ei kannata yksityisiä pankkilainoja, vaan tilalla tulisi olla valtionrahasto, ja saadun summan takaisinmaksu tapahtuisi jonkinlaisella veromallilla valmistumisen jälkeen. SONK on kannanotossaan kehysriihtä varten vaatinut, että opiskelijoiden toimeentuloa tulee parantaa, toisen asteen vanhempien tulorajat poistaa ja huoltajakorotus tulee ottaa käyttöön. Nämä ovat demariopiskelijoiden tavoitteet. Muu on spekulaatiota tai tahallista väärinymmärtämistä.
 
Huoh. Että näin. Kerrataanpa. Siis maisterivero (eli graduate tax tai GT) tarkoittaa tapaa, jossa korkeakoulutettu maksaa koulutuksensa osittain tai kokonaan korkeammalla veroasteella. SONK ei siis kannata maisteriveroa, vaan vastustaa pankkilainoja. Näiden tilalla tulisi olla rahasto, jossa saadun summan takaisinmaksu tapahtuisi jonkinlaisella veromallilla valmistumisen jälkeen… eli ei siis maisteriveroa, vaan jonkinlainen veromalli jolla tämä… SONK rakas, tämä veromalli olisi juuri maisterivero. Te ette voi dumata maisteriveroa ja sen jälkeen vaatia sitä. 
 
Ymmärrän että vaatimus tässä tapauksessa kohdistuu pelkkään pankkilainaan. Sinänsä on hilpeä idea että valtio perustaisi pankin pelkästään opintolainoja varten. 
 
Tupakassa ja alkoholissa on Suomessa korkea verotus. Sokerivero  lisättiin veropatteriin pari vuotta sitten. Näitä sanotaan haittaveroiksi. Päästöveroilla koitetaan ohjata suomalaisia ostamaan vähäpäästöisempiä autoja. Maisteriverolla koitetaan ohjata suomalaisia… no, sanotaan se suoraan, olemaan opiskelematta. Maisterivero on haittavero — opiskeluun kohdistuva pistevero. Sikälli kun savupiiput kaatuvat ja Suomi siirtyy korkean osaamisen maaksi voisi ajatella, että osaaminen olisi suomalaisten valtti maailmalla, mutta kerro tämä nyt sitten demareille. 
 
Maisterivero on myös pelkästään keskiluokkaan kohdistuva vero. Demareidenkin (epävirallisissa, tottakai) malleissa vero lankeaisi maksettavaksi vasta mediaanitulojen ylityttyä. Toisaalta rikkaat joko opiskelevat ulkomailla (ihan sama, jos koulutus on demareiden mallissa joka tapauksessa maksullista) tai käyttävät pääasiallisina tuloinaan pääomatuloja, jotka eivät tietenkään näy tuloina. Haluavatko demarit oikeasti verottaa keskituloisia? Onko aivan oikeasti järkevää lanseerata haittavero, joka kohdistuu vain keskituloisten opiskeluun? Tätäkö taisteleva työväenluokka haluaa? 
 
Tähän ajatteluun liittyy vahvasti demareiden investointielementti. Koulutus nähdään investointina ja valintana, jossa yksilö valitsee investoida itseensä yhteiskunnan avustuksella. Ja sietää siitä vähän maksaakin. Miksei, tietysti. Koulutus on toki aivan uskomattoman kallista, toki hieman alasta riippuen. 
 
Maisterivero tietysti myös asettaisi opiskelijat sosiaaliturvan ulkopuolelle. Opiskelijat olisivat ainoa luokka, jotka maksaisivat sosiaaliturvansa itse: siis käytännössä lainaamalla valtiolta rahaa. Tämä on minun mielestäni moraalisesti väärin, ja sosiaalidemokratian kannalta tuhoisaa. Ja miksi jäädä tähän? Miksi emme tekisi toimeentulotuesta yhtä kannustavaa? Toimeentulotuen hakeminen on valinta, ja toimeentulotuessa yhteiskunta satsaa ihmiseen. Miksei ihminen voisi jaloilleen päästyään maksaa tätä takaisin? Tai lapsilisä? Miksi lapsilisän pitää olla universalistinen tuki? Lapsilisässähän valtio investoi lapsiin. Lasten tekeminen on toki valinta. Olisi suorastaan järkevää nähdä lapset investointina yhteiskuntaan. Ja kun investoinnin kuoletusaika on ohi, sosiaalidemokraattinen puolue kerää pääoman takaisin itselleen. 
 
Nämä ovat toki karikatyyrejä, mutta logiikka toimii. Totta kai tosielämässä me kaikki maksamme veroja joista nämä yhteiskunnan peruspalvelut maksetaan. Minäkin maksan veroissani tukea Kokoomusnuorille, vasemmistolle, sairaaloille, opintotuelle, armeijalle, soistumisen estolle, maatalouden luopumistuille ja herra tietää mille. Onko sosiaalidemokraattinen puolue varma, että ne ihmiset jotka ovat opiskeluaikanaan kustantaneet sosiaaliturvansa itse olisivat valmiit tukemaan hyvinvointivaltiota sen jälkeen? Minä en olisi. 
 
Enkä muuten olisi valmis ottamaan myöskään sitä riskiä. Sitä että kaikki ovat samassa veneessä sanotaan universalismiksi ja se on yksi ainoista asioista joista olen demareiden kanssa samaa mieltä. Älkää nyt pilatko sitäkin.

Minä olen liiton mies. Paitsi ulkoisen olemukseni, myös tittelini puolesta. Olenhan työpaikkani varaluottamusmies. Olen siis AY-liikkeen uskollinen soturi. Nyt minä alan kuulostaa jumiin menneeltä Hallla-aholta, mutta taas tänäänkin AY-liike silti vitutti.

Ja niin minä mieleni pahoitin, kun AY-liike kailotti taas olevansa kuin VR: ihana idea, täysin 70-luvulle jämähtänyt toteutus, täysin suojattu ja riippumaton ulkopuolisilta vaikutteilta ja tekijöiltä sekä kaikenlaiselle kritiikille yliolkainen tai aggressiivinen.

Se mikä tänään harmitti oikein erityisesti, oli tämä. SAK on siis vetänyt herneet nenään Eezy-nimisestä laskutuspalvelusta.

Minäkin, liiton mies, käytän Eezy-laskutuspalvelua. Se on kätevä pienten keikkojen ja töiden laskuttamiseen. Yrityksen perustaminen on nimittäin pirunmoinen vesakko ja aiheuttaa välittömän ponnahduksen ulos yhteiskunnan turvaverkoista. Ihan jo yrityksen infran pystyynpolkaiseminen muutaman sadan laskutuksen takia olisi täysin posketonta.

Työttömyyskassat ovat siis ammattiyhdistysliiton kyljessä oleva eräänlainen vakuutus työttömyyden varalle. Ne maksavat ansiosidonnaista päivärahaa. Rahat tähän tulevat paitsi jäsenmaksuista, myös siitä palkkanauhan TyEL -ennakkoperinnästä. Sinun ja minunkin, kuuluit liittoon tai et.

Saadakseen työttömyyskassasta rahaa pitää täyttää ns. työssäoloehto, eli olla töissä. Ansiosidonnainen on nimensä mukaan sidoksissa omaan ansiotasoon. Jos tienaat enemmän, saat enemmän. Työssä pitää olla 34 viikkoa 28 kuukauden aikana. Tähän asti selvää. Nyt tuleekin homman catch: SAK on antanut tulkintamääräyksen, että Eezyyn tehty työ ei kerrytä tätä ehtoa. Eli vaikka olet tehnyt duunia niin Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön mukaan Eezyyn tehdyt työt ei kerrytä työssäoloehtoa. Tämä on ongelmallista paristakin syystä. Ensinnäkin ihan jo lain mukaan SAK:lla ei pitäisi olla tähän mitään jo lain mukaankaan sanomista:

Työttömyyskassa –– –– ei myöskään saa olla sellaisessa yhteydessä muunlaista toimintaa harjoittavaan yhdistykseen, järjestöön tai muuhun yhteenliittymään, jossa kassan itsenäisyys tulisi rajoitetuksi.”

(Työttömyyskassalaki 24.8.1984/603)

Eli ihan lain mukaan SAK:lla ei pitäisi olla mitään sanomista työttömyyskassojen tulkintoihin. Toki työmarkkinoista ja niihin liittyvistä asioista päättää ensin työmarkkinajärjestöt ja sitten maan hallitus, mutta yhtä kaikki.

Sitten on tämä SAK:n esittämä syy; työajan valvontaongelmat. SAK:n maailma ilmeisesti lähtee siitä 70-lukuisesta idyllistä jossa tehtaan pillin soidessa vuoro vaihtui ja patruuna katsoi että kaikki leimasivat aamusella kellokortit. Sitten sorvattiin veturinpyöriä kunnes pilli soi taas, mentiin kotiin ja lähdettiin työväenyhdistyksen laulukuoron harjoituksiin. Oli helppoa mitata työaikaa.

Nyt on, rakas kulta SAK, vähän toinen aika maailmassa. Joillain aloilla on ihan relevanttia käyttää tehdyn työn mittaamiseen työpaikalla vietettyä aikaa. Itse en kuitenkaan pysty näkemään tätä kysymystä työajan mittaamisesta oman työpanokseni suhteen mitenkään mielekkäänä. Minä ilmoitan jo nyt, liiton miehenä ja palkkatöissä ollessani, omat työtuntini itse työaikakirjanpitoon. Voisin tietysti valehdella sinne ihan mitä sattuu lööperiä, mutta SAK hei: täällä työelämässä on parhaimmillaan luottamusta tällaisissa jutuissa. Ei verenhimoisia porvareita syömässä halstrattua kuuttia. Ihan liiton miehenä tämän sanon, mutta nyt SAK oikeesti pää pois perseestä.

Eezyn suhteen tilanne on tietysti teknisestikin helppo: aikalailla kaikilla aloilla on tietyt kohtuullisen selkeät  palkat ja palkkakuitista voi ihan hyvin tarkastaa vastaako ilmoitetut tuntimäärät ja laskutushinta toisiaan.

Kyse lienee kuitenkin siitä, että SAK ei kertakaikkiaan pysty ymmärtämään tilannetta jossa ihminen ei ole  yrittäjä mutta ei tehdastyöläinenkään. 70-luvullahan asia oli helppo. Joko tai. Työläinen tai porvari. Mutta maailma muuttuu, ja vaikka onkin  kivaa että meillä on 70-luvun työelämän ulkomuseo, aina silloin tällöin on hiukan rasittavaa että tämä savupiipuilla seisova jättiläinen on vain ja ainoastaan tiellä työelämästä puhuttaessa ja siihen vaikutettaessa.

Toki esimerkiksi kokoomuslainen AY-johtaja Sture Fjäder ehti jo ehdottamaan Akavan nimissä, että syrjäytymisvaarassa olevilta nuorilta pitäisi ottaa se vähäkin sosiaaliturva pois. Näin nuoret lopettaisivat syrjäytymisensä ja menisivät töihin. Näin siis AY-liike 2012. Hävettää olla osa Akavaa, mutta minkäs tälle kokoomuslaiselle työväen airueelle nyt voi.

On kiva nähdä miten edes Akava lähtee nuorten vihaisten libertaarien matkaan kohti sääntelyn ja hyvinvointivaltion purkamista. Eiku.

Hyvät lukijat, tiedättekö mikä on sellaista jonka jopa Kokoomus joutuu tunnustamaan ideologiseksi, jolle Demarit ei halua tehdä mitään ja haisee pissalle, känisee ja vie kaikkien rahat? No tietysti eläkkeet, eläkeikä ja ennenkaikkea sen nosto.

Ystäväni Ilkka Tiensuu sen Facebookissa nasevasti sanoi: tämä uutinen kertoo kaiken mikä suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä on vialla. Siis: eläkeratkaisusta ja kansakunnan suunnasta päätetään käytännössä EK:n ja SAK:n kesken. Demareille asioista kerrotaan.

Siis hetkinen? Kyseessähän on lainsäädännöllinen asia? No niin on. Lainsäädäntövalta kuuluu Suomessa kansalle jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta, paitsi työelämään liittyvissä asioissa, jotka päätetään työmarkkinajärjestöjen kesken ja ilmoitetaan hallitukselle. Ja tämä ei ole edes vitsi. Ne tekee oikeasti noin.

Ja kun tiedetään miten riitaista porukkaa AY-liike on (ja kun tähän lisätään vielä AY-liikeen poliittisen siiven demareiden persetyhmät vaalilupaukset ja lyhytaikainen etupolitiikka) niin eihän siitä mitään tule.

Eikä tullutkaan. Hesari muutti nopeasti alkuperäistä otsikkoa (Työmarkkinajärjestöt hautasivat eläkeiän noston) mutta selvää on kaikille että näin siinä kävi: oman intressiryhmän pelko lykkäsi taas välttämättömiä rakennemuutoksia vähän pidemmälle. Viimeisin aikaraja on aikaisintaan 2015, jolloin demarit ei joudu persujen pelossa tehdyistä vaalilupauksista tilille. Kiitos todella, todella paljon.

Kuka tämän kaiken maksaa? No, kaikki muut paitsi piakkoin eläkkelle siirtyvät. Suurin maksurasitus tulee tietysti meille kolmekymppisille, jotka kannamme selässämme yhä suureneva määrää hyvinvoivia eläkeläisiä. Vastineeksi meidän potentiaalista eläkettämme leikataan elinaikaleikkurilla ja muilla tempuilla jo muutenkin.  Sinänsä tämä on triviaalia, en hetkeäkään usko että minun ollessani seitsemänkymppinen minkäänlaista nykymuotoista eläkejärjestelmää ei ole edes olemassa. Kun sen pyörittäminen on kertakaikkiaan mahdotonta.

Tämän takia. Ja kun tähän lisätään vielä yskivä kuntauudistus ja täydellinen kyvyttömyys uudistaa mitään palvelurakenteita, saadaan aikaan yhtälö joka johtaa sellaiseen hallitsemattomaan rakennemuutokseen, että markan kelluttaminen ja Holkerin iltapuhteet ei ole yhtään mitään sen rinnalla. Tai mistä minä tiedän. Ehkä minun sukupolveni vain hyväksyy nämä pikkuhiljaa näivettävät eturyhmäpoliittiset temput, huokaa syvään ja etsii uuden kolmen kuukauden pätkän töitä, josta maksaa 35 prosenttia työeläkemaksuja ja ihmettelee miten tästäkin päästäisiin eteenpäin.

Työurien pidennyskeskustelua on käyty niin pitkään, että näytelmän vuorosanat osataan jo kutakuinkin ulkoa. Niin pitkään kun työmarkkinajärjestöt ovat valtio valtiossa ei mitään muutu. En minä tiedä miten se tehdään, mutta jos varuskuntauudistuksen aikana pystyttiin perustelemaan kyynel silmäkulmassa että tässä ei ole politiikkaa vaan pelkkää asiantuntijuutta (yea right) niin kyllä sen nyt pitäisi tässäkin kohtaa onnistua. Vaan kuka uskaltaisi tehdä tämän ratkaisun, tietäen saavansa päälle satojen tuhansien nykyisten ja tulevien eläkeläisten vihat siitä, että juuri heidän saavutettuja etujaan on loukattu? Ei kukaan tietenkään ikinä koskaan.

Totta kai tämä epäkohta on kaikkien tiedossa. Eläketurvakeskuksen sivuilla on banaali uutinen, joka alleviivaa ongelmaa:

  • Huoli nuorten maksutaakasta yhdistää eri ikäisten eläkemielipiteitä
  • 73 prosenttia pitää elinaikakerrointa epäoikeudenmukaisena
  • vain viidennes kannattaa eläkeiän nostoa

Että näin. Ei siis niin että ongelmaa ei tiedostettaisi, sille ei vaan kukan halua tehdä mitään.

Tiedän toki, että tämä on rankkaa yleistystä ja eläkejärjestelmät (puhumattakaan koko sosiaaliturvasta) on huomattavasti monisyisempi ja monivaikutuksellisempi ongelmajoukko kuin vain tämä. Mutta siitä huolimatta tässä on silti kusetuksen makua.

Blogikirjoittajalle on onnenkantamoinen jos valtamedia joskus huomaa omat kirjoitukset. Minulle kävi tämä onni tänään, kun Ylen A-stream teki minusta ja blogistani insertin Silminnäkijä- dokkariin kirjoitetusta kirjoituksesta. Kiitos kaikille jotka olette tätä lukeneet, tehkää niin jatkossakin.

Vähän tämänpäiväiseen asiaan liittyen: Akavan suuri päällikkö Sture Fjäder (kok.) kertoo, että alle 25-vuotiailta työttömiltä pitäisi evätä ”vastikkeeton” sosiaaliturva, jos hippi ei suostu töihin tai kouluun. Fjäder on hyvin, hyvin huolissaan:

Fjäderin mielestä on aivan liikaa, että pari tuhatta nuorta putoaa ulos yhteiskunnasta vuosittain.

– Silloin voi kysyä, onko Suomen yhteiskunta niin antelias, että sallii tämän. Meillä ei ole tähän varaa. Kun yhtäkkiä löytyy tällainen määrä syrjäytyneitä nuoria, niin täytyy kysyä, onko järjestelmä rakentanut tällaisia loukkuja, Fjäder pohtii.

 Nojuu. Sampo-Pankin pääekonomisti Lauri Uotilalla oli huomattavasti humoristisempi näkemys nuorisotyöttömyydestä:

Eivät ne niin kurjia ole ne toukokuun nuorisotyöttömät kuin perheelliset, kun paperitehdas lakkaa. Ei voi olla niin, että minun tuntemani nuorisopiiri Helsingissä on niin poikkeuksellista. Uotilan mukaan moni nuori saattaa vaikka opiskella, jos ei saa kesätöitä. Toinen vaihtoehto on, että faija antaa vähän paalua ja nuori lähtee Etelä-Amerikan-reissulle.

Faija antaa vähän paalua? ehe-ehe. Mutta. Akavahan on nimenomaan korkeasti koulutettujen ammattiliitto. Ja nyt siis AY-pomo ehdottaa ultralibertaristista tulokulmaa: nuorilta pitäisi poistaa sosiaalisia turvaverkkoja vielä entisestään, että ne saataisiin takaisin työelämän piiriin? Siis oikeesti? Potkitaan niitä vielä vähän päähän, niin ehkä ne sitten ymmärtää mennä töihin ja ottaa itseään niskasta kiinni? Vai voisiko olla, että huolella syrjäytyneet nuoret hoitaisivat fyrkkaa ns. epävirallisia teitä ja häviäisivät kokonaan yhteiskunnan kontrollista? Mitäs luulette, kannattaisko kokeilla? Ei minusta.

En mitenkään usko että sosiaaliturvan poistolla saataisiin nuoria aktivoitua takaisin työelämään. En kyllä myöskään luule että sosiaaliturvalla voidaan parantaa ihmisiä ja saada hulttioista yhteiskuntakelpoisia.

Tämänpäiväisessä haastattelussa Kokoomusnuorten ex-pj Wille Rydman kertoi, ettei voisi elää päivääkään yhteiskunnan varoilla. Mainitsematta jäi että eduskunta-avustajan duuni nyt rahoitetaan pelkästään yhteiskunnan rahoista, mutta Rydman tarkoitti varmaankin sosiaaliturvaa. Rydman myös julisti, että sosiaaliturva olisi otettava pois niiltä jotka kieltäytyvät työstä. En tiedä oikein yhtään sivistynyttä yhteiskuntaa jossa ei olisi jotain elementaarista sosiaaliapua yhteiskunnan huono-osaisimmille (oli syy tähän huono-osaisuuteen mikä tahansa) enkä todellakaan haluaisi että Suomi, pohjoismainen hyvinvointivaltio, olisi tätä ensimmäisenä kokeilemassa. Toimeentulotuki on todellakin viimeinen perälauta johon moni joutuu turvautumaan tahtomattaan, pienempi porukka

Fjäder sanoo, että ”alle 25-vuotiaan ei pitäisi saada vastikkeetonta sosiaaliturvaa, jos tämä ei suostu käymään töissä tai koulussa.” Fjäder siis ehdottaa että nuoren ei pitäisi saada sosiaaliturvaa, jos tämä ei suostu koulutukseen tai työhön. Fjäder on siis samaa mieltä Rydmanin kanssa, että tämä porukka kannattaisi suistaa ojaan ihan lopullisesti. Hiukka erikoista noin niinkuin solidaarisuuden ja AY-liikkeen näkökulmasta.

Fjäder ei huomaa että tämä harmaa massa tosiaan häviää ihan totaalisesti- ei rekisteröidy työnhakijoiksi (eli ei saa työttömyyskorvausta) tai hae koulutusta tai yhtään mitään. En tiedä hakeeko tämä porukka toimeentulotukea ja tilastoidaanko heidät sitten siellä. Syrjäytyminen on kallista ja sosiaalisesti väärin. Ei tosin sillä tavalla kuin Fjäder esittää: nämä tilastolliset dropparit eivät hae tukia koska eivät siihen pysty. Sitä vastaan pitää taistella mutta en ole ihan varma onko tämä laitaoikeistolainen tapa se kaikista tehokkain.

Lex Soininvaara on toinen tapa lähestyä tätä ongelmaa. Soininvaaran kanssa lailla ei juuri ole tekemistä, mutta yhtäkaikki. Siis- nykyisellään työstä ja koulutuksesta kieltäytyvää nuorta niistetään paitsi karensseilla, myös leikkamalla jopa 40% toimeentulotuesta. En oikein tiedä voiko tätä enempää mitenkään järkevästi enää leikata, niin että sosiaaliturvan funktio olisi vielä olemassa.

Koska usein valitetaan että maailman vääryyksien jeremiadi ei kiinnosta ja pitäisi olla toimenpiteitä, niin annetaan nyt toimenpide-ehdotuksiakin. Kertokaa onko nää hyviä vai huonoja?

Ennaltaehkäisy
Kun nyt tiedetään kuinka paljon syrjäytyneiden hoito maksaa, voitaisiin miettiä miten näitä syrjäytymisiä voidaan ennaltaehkäistä. Vtv on julkaissut vuonna 2007 raportin aiheesta. Hallituksen politiikkaohjelmassa on paljon hienoja sanoja tästä. Kulttuurin merkitystä painotetaan. Tämä on hienoa. Kulttuurin suhteen ongelma on, että se tuppaa osumaan niitten perheitten hyväksi joilla menee muutenkin hyvin. Hannu Oskala on tästä kirjoittanut paljon.

Tämä on tietysti hankalaa jos nuorisotaloja suljetaan ja bänditiloja vähennetään ja vaikka mitä. Ongelma on raha. Syrjäytyneisyys ja nuorisotyöttömyys maksaa mutta ennenkaikkea valtiolle. Sen ennaltaehkäisy taas on ennenkaikkea kuntien homma. Mieti siinä sitten miksi kuntia ei juuri kiinnosta.

Mä olen Soininvaaran ja muiden kanssa kyllä samaa mieltä siitä, että varsinkin nuorisotyöttömyys on ihan oikea ongelma. Silminnäkijän Viljami on siinä mielessä poikkeus että kaverilla on asiat aika hyvin ja elämä ainakin jotenkuten hallinnassa. Tällaisiin idealistisiin vaihtoehtoihmisiin on turha kohdentaa mitään toimenpiteitä, koska ne nyt vaan ei kertakaikkiaan pure. Jos kaveri on kertakaikkiaan päättänyt pysyä palkkatyön ulkopuolella, niin ei sitä voi väkisellä töihin viedä. Suurin osa tästä jengistä vaan ei ole Viljamin kaltaisia oman ideologiansa mukaan eläviä hippejä vaan ihan oikeasti aloittelevia nuorisorikollisia tai ajelehtijoita. Näille pitäis tehdä jotain.

Periytyvä köyhyys on toinen ongelma. Se se on pirullista köyhyyttä se. Tähän oikeastaan ainoa lääke on koulutus. Tai jos joku tietää paremman niin sanokaa.

Seuraava megalomaaninen korjauskohde olisi työmarkkinoilla. Työmarkkinoille pitäisi luoda väyliä, joilla nuoret ihmiset pääsisivät töihin. Enkä nyt tarkoita mitään joutavanpäiväisiä tai nöyryyttäviä ketjutettuja harjoitteluja, vaan ihan oikeaa työtä ihan oikealla palkalla. Vaikka vähän kerrallaan. Antin esimerkit silminnäkijässä olivat kuvaavia: minkäänlaista työtä ei kannata ottaa vastaan, koska siitä seuraa hirvittävää selvittelyä ja menetettyjä tuloja. Voisiko nämä työllistymisloukut purkaa? Esimerkiksi perustulolla? Tai jollain muulla vähän yksinkertaisemmalla systeemillä?

Sitten on tietty perussetit tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta, sosiaalisen segregaation pysäyttmäisestä ja ennenkaikkea siitä, että työmarkkinatkin ottaisivat vähän vastuuta tästä kakusta.