Avainsana-arkisto: työllisyys

Nuoriso meni taas pilalle tämän viikon alussa, kun Heikki Hiilamo näytti miten medianhallinta toimii. (1, 2, 3) Kysymyksenä oli tietysti vanha tuttu juttu, nimittäin nuorten toimeentulotukeminen. Hiilamon ajatukset saivat vielä kuolemansuudelman kokoomuksen Jaana Pelkoselta, joka kannatti väärinymmärtämäänsä ideaa täysin rinnoin.

Hiilamon teesit nuorten toimeentulotuen lopettamiseksi ja korvaamiseksi matalapalkkatuella ovat ymmärtääkseni seuraavat:

  • Toimeentulotuki on liian houkuttelevaa ja nuoriso aloittaa itsenäisen elämän vaikkei siihen ole taloudellisia edellytyksiä
  • Toimeentulotuki on liian antelias ja vieroittaa työstä
  • Toimeentulotuen nosto ennakoi tilastollisesti huonoa kehää elämässä
  • Yhteiskuntasopimus rakoilee tästä.

No, toimeentulotukea on sentään tutkittu paljon. THL:n raportista käy ilmi, että toimeentulotuen saajien määrä on tasaisessa laskussa vuodesta 1996 eteenpäin. Mielenkiintoisesti toimeentulotuen kustannukset pysyvät samana, eli asiakkuudet ovat yhä kalliimpia.

Hiilamo valottaa ongelmaa siteeraamalla raporttia:

Toimeentulotukea sai vuonna 2011 noin seitsemän prosenttia väestöstä. Nuorimpien eli 18–19-vuotiaiden osuus vastaavanikäisestä väestöstä oli 10,4 prosenttia, 20–24-vuotiaiden  14,8 prosenttia ja 25–29-vuotiaiden 12,3 prosenttia vuonna 2011.

Se mitä Hiilamo ei sano, on että nuorten osuus toimentulotuen saajista on vähentynyt tasaisesti. Ja eläkeläisten määrä taas nousee raketin lailla. Kas näin:

Toimeentulotukea saaneissa kotitalouksissa asuvat henkilöt iän mukaan

Eli jos ollaan huolissaan trendeistä niin kansaneläkkeen perusosa pitäisi poistaa, koska eläkeläiset (65-74 -ikäryhmä) ovat niin kovasti nousussa. Vai annetaanko eläkeläisten vain syrjäytyä hiljaa? Eikö kukaan välitä eläkeläisistä?

Sitten on tämä kysymys yhteiskuntasopimuksesta. Se on tietysti paljon filsofisempi ja metafyysisempi kuin mitattava tilastodata. Hiilamo käytti esimerkissään laivasiivousfirmaa. Onko yrityksillä yhteiskuntavastuuta? Onko yritysten jotenkin oltava reiluja? Yritykset eivät ole erityisen reiluja. Itseasiassa siivousala ja eritoten SOL ovat tunnettuja huonosta meiningistään,Oikeusjutuistaan ja sopimusnäätäilystä.

Hiilamo kysyy kolumnissaan, eikö nuoria oikeasti kiinosta Isien työ ja talvisota. Että olemmeko valmiit hylkäämään yhteiskuntasopimuksen?

Hiilamo:

Perinteinen pohjoismainen hyvinvointimalli perustuu siihen, että kaikki kynnelle kykenevät osallistuvat työelämään ja maksavat veroja. Yhteiskuntasopimukseen kuuluu oikeuksia ja velvollisuuksia.

Ylen dokkarissa siivoojien luottamusmies itseasiassa vastaa ihan tarkasti Hiilamon kysymykseen siitä miksi suomalaisia ei kiinnosta:

Luottamusnainen, Ulla Bange, tuntuu menettäneen jo toivonsa. ”Jos heittäydyt hankalaksi, lähtölaskentasi on alkanut. Se joka maksaa palkan kyllä määrää. Nöyrillä ulkomaalaisilla korvataan oikeuksiaan peräävät suomalaistyöntekijät.”

Että tämäkö oli se yhteiskuntasopimus? En minäkään halua olla osallisena tällaisessa yhteiskuntasopimuksessa. Sopimus on siis se, että työelämässä voi tulla turpaan miten paljon tahansa ja se on nieltävä, koska yhteiskuntasopimus näin määrää? Ei käy! Ei kertakaikkiaan käy! Ei yhteiskuntasopimus tarkoita rajatonta kiltin ja kuuliaisen työvoiman lähdettä kaikenlaisille yrityksille. Hiilamon kohtaama maahanmuuttajien laivasiivoojien joukko lienee taas ensi viikolla vähän toisenlainen, jos joku näistä hiljaisista on kysynyt arkipyhälisien perään tai pyytänyt lisätunteja.

Minua rassaa näissä Hiilamon jutuissa ennekaikkea yksi asia. Sen lisäksi että nuoriso on mennyt pilalle ja lintsaa töistä, Hiilamo olettaa työelämän ja elinkeinopolitiikan olevan monoliitti. Työelämää ei voi muuttaa, se ei ole muuttunut eikä se koskaan ole muuttuva. Ainoat muuttujat tässä ajatteluketjussa ovat pilalle mennyt nuoriso joka ei halua noudattaa yhteiskuntasopimusta. Me emme halua noudattaa yhteiskuntasopimusta, koska se on suurilta osin meille törkeän huono diili. Sukupolvien välinen ketjukirje katkeaa aivan varmasti meihin. Me haluamme uuden diilin.

Minkälainen nykyinen yhteiskuntasopimus nuorille on? Riippuu tietysti mistä suunnasta sitä tarkastelee. Vuokratyössä olevien määrä on suurimmillaan 15-24 -vuotiaiden ikäluokassa.

Image

336 000 ihmistä on töissä määräaikaisina, ja näistä 27 prosenttia omasta tahdostaan. Loput ei. Määräaikaisuus koskee ennekaikkea nuoria ihmisiä. (1) Nollasopimusten käyttö paisuu kaikilla aloilla. Ennenkaikkea nollasopimuksia tehdään nuorille. (2)

Ja tämän jälkeen Hiilamo vielä kehtaa ihmetellä haluttomuutta osallistua yhteiskuntasopimukseen ja sukupolvien väliseen ketjukirjeeseen?  Voisiko haluttomuus lähteä työelämään johtua siitä että työelämässä on jotain vikaa, ei siitä että ihmiset ovat laiskoja ja tyhmiä?

En tietenkään usko että kaikki toimeentulotuella pysyttelevät nuoret  ovat yhteiskuntasopimukseen ärsyyntyneitä nuoria nonkonformisteja. Jotkut ovat ajelehtijoita, toiset autovarkaita ja osa taas vaihtoehtohuuhailijoita, pispalalaisia hippejä. Väitän kuitenkin että työelämän graduaali huonontuminen ei ainakaan paranna ihmisten halua sitoutua yhteiskuntasopimukseen.

Helsingin Sanomat haastatteli muutama viikko sitten yhtä ajelehtijaa, Miraa. Amatööripsykologin silmällä näytti siltä että Mira oli masentunut (viiltelyä, huumeiden käyttöä, elämänhallinnan menetystä ja lähetteitä erilaisiin terapioihin) eikä tämän takia saanut otetta elämästä.

Bloggaaja Lauri Skön loihe kysymään, milloin sosiaalipummaamisesta tuli kansalaisoikeus. Tarkka vastaus on 27.1.1982, jolloin laki sosiaalihuollosta astui voimaan. Skönilla oli perinteinen oikeistolainen sävy puhessaan: että yhteisiä rahoja se siellä vaan väärinkäyttää, menisi hippi töihin. Miksei näinkin, varsinkin kun Miran perusteet toiminnalleen eivät kuulosta kauhean järkeviltä. Mutta kuinka järkeviä perusteita kuultaisiin jos kysytään alkoholistilta miksi tämä juo, anorektikolta miksi tämä laihduttaa tai minulta miksi olen lihava? En minä tiedä.

Oli tilanne mikä tahansa niin kannattaa katsoa minkä mittaluokan ongelmista puhutaan. Koko toimeentulotuen kaikki kustannukset olivat karvan alle 650 miljoonaa euroa. (1)  Tästä 17-25 -vuotiaiden osuus oli 27 prosenttia eli 175 000 000 euroa.

Toimeentulotukeen sisältyy paljon muita ongelmia. Sen on tukimuotona viheliäinen koska se vaatii että ihminen ei koskaan yritäkään mitään. Hiilamo sanoo:

Mielestäni toimeentulotukea ei pitäisi maksaa lapsettomille alle 25-vuotiaille kuin poikkeustapauksissa ja silloinkin vain lyhyeksi aikaa. Toimeentulotuen sijaan nuorille on mahdollista maksaa työmarkkinatukea – kuten Osmo Soininvaara ja Juhana Vartiainen ehdottavat – suoraan työantajalle, joka voi olla myös kunta tai joku kolmannen sektorin taho. Kunnille nuorten työllistäminen on edullisempi vaihtoehto kuin toimeentulotuen maksaminen.

Eli käytännössä siis matalapalkkatukea, tai vielä krouvimmin työhön sidottua perustuloa. Matalapalkkaduunien miettiminen on oma ongelmansa mutta en ole varma voidaanko edes osa näistä ihmisistä työllistää kunnalle? Tai työllistää ylipäätään? onko järkeviä töitä, järkevillä ehdoilla? Ei liene hyvä viesti järkevästä ja joustavasta työelämästä olla jossain käsittämättömissä tuftahommissa pesemässä rantakiviä tai muuta älytöntä, vain koska työtä on tehtävä. En ole myöskään vakuuttunut onko pakotettu työvoima maailman motivointuneinta tai ylipäätään sellaista, jota kukaan haluaisi minnekään. Tämä idea on tainnut mennä pois muodista jo 1800-luvun alussa Yhdysvalloissa.

Emme voi hyväksyä sellaista yhteiskuntamallia, jossa tuntuva osa nuorista syrjäytyy pysyvästi koulutuksesta ja työelämästä. Työn taloudellisilla kannustimilla on todellinen merkitys siellä, missä on vaihtoehtoja tuen varaan jäämisen ja koulutukseen tai työmarkkinoille osallistumisen välillä. Vaihtoehtoja tulisi tarjota kaikille nuorille. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorisotakuuta pitäisi laajentaa. Nuorisotakuun pitäisi velvoittaa kuntia työllistämään itse tai kolmannen sektorin kautta nuoria, jotka eivät muutoin pääse koulutukseen tai työelämään.

Nuorisotakuu on yksi iso vitsi, ja edelleen: halutaanko oikeasti antaa sellainen viesti, että  työ on neuvostoliittolainen absurdi pomppulinna, jossa tärkein määre on läsnäolo että saa rahaa? Nykyinenkään yhteiskuntasopimus ei toimi näin. Hiilamolla on tärkeä pointti siinä, että tulonsiirtojen varassa eläminen ennustaa huonoa tulevaisuudelle. En ole silti ihan vakuuttunut kannattaako tätä lähteä korjaamaan jeesustelulla yhteiskuntasopimuksesta ja kaikenlaisilla pakkovelvoitetulla työllä. Hankala kysymys.

Blogikirjoittajalle on onnenkantamoinen jos valtamedia joskus huomaa omat kirjoitukset. Minulle kävi tämä onni tänään, kun Ylen A-stream teki minusta ja blogistani insertin Silminnäkijä- dokkariin kirjoitetusta kirjoituksesta. Kiitos kaikille jotka olette tätä lukeneet, tehkää niin jatkossakin.

Vähän tämänpäiväiseen asiaan liittyen: Akavan suuri päällikkö Sture Fjäder (kok.) kertoo, että alle 25-vuotiailta työttömiltä pitäisi evätä ”vastikkeeton” sosiaaliturva, jos hippi ei suostu töihin tai kouluun. Fjäder on hyvin, hyvin huolissaan:

Fjäderin mielestä on aivan liikaa, että pari tuhatta nuorta putoaa ulos yhteiskunnasta vuosittain.

– Silloin voi kysyä, onko Suomen yhteiskunta niin antelias, että sallii tämän. Meillä ei ole tähän varaa. Kun yhtäkkiä löytyy tällainen määrä syrjäytyneitä nuoria, niin täytyy kysyä, onko järjestelmä rakentanut tällaisia loukkuja, Fjäder pohtii.

 Nojuu. Sampo-Pankin pääekonomisti Lauri Uotilalla oli huomattavasti humoristisempi näkemys nuorisotyöttömyydestä:

Eivät ne niin kurjia ole ne toukokuun nuorisotyöttömät kuin perheelliset, kun paperitehdas lakkaa. Ei voi olla niin, että minun tuntemani nuorisopiiri Helsingissä on niin poikkeuksellista. Uotilan mukaan moni nuori saattaa vaikka opiskella, jos ei saa kesätöitä. Toinen vaihtoehto on, että faija antaa vähän paalua ja nuori lähtee Etelä-Amerikan-reissulle.

Faija antaa vähän paalua? ehe-ehe. Mutta. Akavahan on nimenomaan korkeasti koulutettujen ammattiliitto. Ja nyt siis AY-pomo ehdottaa ultralibertaristista tulokulmaa: nuorilta pitäisi poistaa sosiaalisia turvaverkkoja vielä entisestään, että ne saataisiin takaisin työelämän piiriin? Siis oikeesti? Potkitaan niitä vielä vähän päähän, niin ehkä ne sitten ymmärtää mennä töihin ja ottaa itseään niskasta kiinni? Vai voisiko olla, että huolella syrjäytyneet nuoret hoitaisivat fyrkkaa ns. epävirallisia teitä ja häviäisivät kokonaan yhteiskunnan kontrollista? Mitäs luulette, kannattaisko kokeilla? Ei minusta.

En mitenkään usko että sosiaaliturvan poistolla saataisiin nuoria aktivoitua takaisin työelämään. En kyllä myöskään luule että sosiaaliturvalla voidaan parantaa ihmisiä ja saada hulttioista yhteiskuntakelpoisia.

Tämänpäiväisessä haastattelussa Kokoomusnuorten ex-pj Wille Rydman kertoi, ettei voisi elää päivääkään yhteiskunnan varoilla. Mainitsematta jäi että eduskunta-avustajan duuni nyt rahoitetaan pelkästään yhteiskunnan rahoista, mutta Rydman tarkoitti varmaankin sosiaaliturvaa. Rydman myös julisti, että sosiaaliturva olisi otettava pois niiltä jotka kieltäytyvät työstä. En tiedä oikein yhtään sivistynyttä yhteiskuntaa jossa ei olisi jotain elementaarista sosiaaliapua yhteiskunnan huono-osaisimmille (oli syy tähän huono-osaisuuteen mikä tahansa) enkä todellakaan haluaisi että Suomi, pohjoismainen hyvinvointivaltio, olisi tätä ensimmäisenä kokeilemassa. Toimeentulotuki on todellakin viimeinen perälauta johon moni joutuu turvautumaan tahtomattaan, pienempi porukka

Fjäder sanoo, että ”alle 25-vuotiaan ei pitäisi saada vastikkeetonta sosiaaliturvaa, jos tämä ei suostu käymään töissä tai koulussa.” Fjäder siis ehdottaa että nuoren ei pitäisi saada sosiaaliturvaa, jos tämä ei suostu koulutukseen tai työhön. Fjäder on siis samaa mieltä Rydmanin kanssa, että tämä porukka kannattaisi suistaa ojaan ihan lopullisesti. Hiukka erikoista noin niinkuin solidaarisuuden ja AY-liikkeen näkökulmasta.

Fjäder ei huomaa että tämä harmaa massa tosiaan häviää ihan totaalisesti- ei rekisteröidy työnhakijoiksi (eli ei saa työttömyyskorvausta) tai hae koulutusta tai yhtään mitään. En tiedä hakeeko tämä porukka toimeentulotukea ja tilastoidaanko heidät sitten siellä. Syrjäytyminen on kallista ja sosiaalisesti väärin. Ei tosin sillä tavalla kuin Fjäder esittää: nämä tilastolliset dropparit eivät hae tukia koska eivät siihen pysty. Sitä vastaan pitää taistella mutta en ole ihan varma onko tämä laitaoikeistolainen tapa se kaikista tehokkain.

Lex Soininvaara on toinen tapa lähestyä tätä ongelmaa. Soininvaaran kanssa lailla ei juuri ole tekemistä, mutta yhtäkaikki. Siis- nykyisellään työstä ja koulutuksesta kieltäytyvää nuorta niistetään paitsi karensseilla, myös leikkamalla jopa 40% toimeentulotuesta. En oikein tiedä voiko tätä enempää mitenkään järkevästi enää leikata, niin että sosiaaliturvan funktio olisi vielä olemassa.

Koska usein valitetaan että maailman vääryyksien jeremiadi ei kiinnosta ja pitäisi olla toimenpiteitä, niin annetaan nyt toimenpide-ehdotuksiakin. Kertokaa onko nää hyviä vai huonoja?

Ennaltaehkäisy
Kun nyt tiedetään kuinka paljon syrjäytyneiden hoito maksaa, voitaisiin miettiä miten näitä syrjäytymisiä voidaan ennaltaehkäistä. Vtv on julkaissut vuonna 2007 raportin aiheesta. Hallituksen politiikkaohjelmassa on paljon hienoja sanoja tästä. Kulttuurin merkitystä painotetaan. Tämä on hienoa. Kulttuurin suhteen ongelma on, että se tuppaa osumaan niitten perheitten hyväksi joilla menee muutenkin hyvin. Hannu Oskala on tästä kirjoittanut paljon.

Tämä on tietysti hankalaa jos nuorisotaloja suljetaan ja bänditiloja vähennetään ja vaikka mitä. Ongelma on raha. Syrjäytyneisyys ja nuorisotyöttömyys maksaa mutta ennenkaikkea valtiolle. Sen ennaltaehkäisy taas on ennenkaikkea kuntien homma. Mieti siinä sitten miksi kuntia ei juuri kiinnosta.

Mä olen Soininvaaran ja muiden kanssa kyllä samaa mieltä siitä, että varsinkin nuorisotyöttömyys on ihan oikea ongelma. Silminnäkijän Viljami on siinä mielessä poikkeus että kaverilla on asiat aika hyvin ja elämä ainakin jotenkuten hallinnassa. Tällaisiin idealistisiin vaihtoehtoihmisiin on turha kohdentaa mitään toimenpiteitä, koska ne nyt vaan ei kertakaikkiaan pure. Jos kaveri on kertakaikkiaan päättänyt pysyä palkkatyön ulkopuolella, niin ei sitä voi väkisellä töihin viedä. Suurin osa tästä jengistä vaan ei ole Viljamin kaltaisia oman ideologiansa mukaan eläviä hippejä vaan ihan oikeasti aloittelevia nuorisorikollisia tai ajelehtijoita. Näille pitäis tehdä jotain.

Periytyvä köyhyys on toinen ongelma. Se se on pirullista köyhyyttä se. Tähän oikeastaan ainoa lääke on koulutus. Tai jos joku tietää paremman niin sanokaa.

Seuraava megalomaaninen korjauskohde olisi työmarkkinoilla. Työmarkkinoille pitäisi luoda väyliä, joilla nuoret ihmiset pääsisivät töihin. Enkä nyt tarkoita mitään joutavanpäiväisiä tai nöyryyttäviä ketjutettuja harjoitteluja, vaan ihan oikeaa työtä ihan oikealla palkalla. Vaikka vähän kerrallaan. Antin esimerkit silminnäkijässä olivat kuvaavia: minkäänlaista työtä ei kannata ottaa vastaan, koska siitä seuraa hirvittävää selvittelyä ja menetettyjä tuloja. Voisiko nämä työllistymisloukut purkaa? Esimerkiksi perustulolla? Tai jollain muulla vähän yksinkertaisemmalla systeemillä?

Sitten on tietty perussetit tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta, sosiaalisen segregaation pysäyttmäisestä ja ennenkaikkea siitä, että työmarkkinatkin ottaisivat vähän vastuuta tästä kakusta.

Katsoin Ylen Silminnäkijä- ohjelman. Ohjelmassa oli suurimpana teemana kakanhaistelu, taas kerran. Pispalalainen vaihtoehtotaiteilija Viljami ilmoitti ettei ota palkkatyötä vastaan missään tilanteessa vaan elää työkkärin ja fattan rahoilla. 

Voin kuvitella kuinka jo tässä kohtaa koko Suomi on närkästynyt. Mitä ihmettä? Että ei aio töihin? Jumalauta meidän rahoilla! Niinpä. Minunkin verorahoillani Viljami tekee ihan siistin näköisiä taideduuneja ja viettää pientä elämäänsä.

Nyt pitäisi päättää onko tämä moraalinen vai pragmaattinen ongelma. Käytännöllisesti Viljami ei maksa yhteiskunnalle juuri mitään. Viljami maksaisi siinä kohtaa jos Viljami ryyppäisi holtittomasti, sairastaisi maksatulehduksen, jos viljamin koulutukseen olisi satsattu useampia satoja tuhansia (kuten minun) tai jos viljami joutuisi linnaan. Pispalalaisen vaihtoehtohipin ylläpitokustannukset lienee yhteiskunnalle noin 700 euroa kuussa. Suhteutetaan: yhden pahasti järkkyneen lapsen kuntouttaminen yhteiskuntakelpoiseksi kestää vuosia ja maksaa jopa 1,7 miljoonaa euroa per pentu. Ihan jo tolla rahalla (yhden ainoan lapsen hoitokuluilla) pitäisi Viljamin tekemässä, no mitä se nyt milloinkin tekee, noin 200 vuotta. Ja vaikka Viljamin elämäntyylin valitsisi sata, tuhat tai kymmenentuhatta ihmistä, ei mikään muuttuisi.

Ideologisesti juttu on sitten hankalampi. Mitä Viljamin pitäisi tehdä? Mennä töihin josta Viljami ei pidä? Tässä on tietty ristiriita: suuret ikäluokat ovat sitä mieltä että työ on ihmisen elämän suurin sisältö. Tätä taustaa vasten tuntuu jotenkin karmaisevalta ajatus, että Viljami pitäisi laittaa töihin joissa Viljami ei viihdy- ja suurten ikäluokkien sukupolvien mukaan tämä on sitten se elämän kovin juttu. Tehdä duunia josta ei pidä. Aikamoinen maailmankuva. Toinen kysymys on kuinka järkevää elämää on arvottaa työn mukaan ja voisiko maailmaa hahmottaa jotenkin muutenkin kuin palkkatöiden kautta. Viljamin taideduunit on varmasti tuoneet iloa ja sisältöä jollekulle: kuinkahan tämä lasketaan jos ollenkaan? No, ei varmaan lasketa.Viljamin duuneissa on vaan se ongelma että niillä ei eläkepommia pureta. Tämä on se varmaan mikä suuria ikäluokkia tässä ajatuksessa eniten nielettää.

Toinen dokkarin päähenkilöistä on medianomi AMK Antti. Olen joskus esittänyt väitteen että työkkäristä on tullut työelämän joustojen puskuri. Olin väärässä, Antti nimenomaan kertoi ettei edes kannata ottaa vastaan tarjottuja pätkätöitä: tuet menisi ja työmarkkinatuen uudelleenmiettimiseen menisi vain aivan suhteettomasti aikaa, puhumattakaan negatiivisesta tulovaikutuksesta.

Antti on koulutushuijauksen uhri. Kovan rahan koulutus jolla ei saa muuta kuin harjoittelupaikkoja on sekin todellisuuttta suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Karua? Kyllä.

Antilla on jonkinlaiset eettiset standardit ja hän yrittää saada koulutustaan vastaavaa työtä. Yhteiskuntatakuun mukaan tarjolla olisi koulutusta, työpajaa tai opiskelupaikka. Siis media-alan kalliisti koulutetulle ammattilaiselle. Naurattaisi ellei itkettäisi. 

Dokkarissa Antin touhua vähän ihmetellään ja näytetään, miten nuoria ei kiinnosta puhelinmyynti tai siivoaminen. Antti sanoo sen suoraan: moraalinen perälauta kulkee siinä ettei viitsi leipänsä eteen valehdella ihmisille.

Minäpä väitän, että tässä ei ole kyse nuorison ongelmista vaan ennenkaikkea työmarkkinoiden ja koulutuspolitiikan ongelmista, parillakin tavalla. Antin kaltaisten hukkatutkintojen tuottamisen pitäisi olla rikollista. Koulutuksella ei voi säädellä työmarkkinoita eikä koulutusvolyymin pitäisi olla riippuvainen työmarkkinoista, mutta kyllä vähän järkeä saisi käyttää juuri näissä medianomi AMK- tutkinnoissakin. Työmarkkinoilla on selkeästi ihmetelty nuorison omanarvontuntoa: työmarkkinat eivät ole enää Waldenin tai Finlaysonin kaltaisia patruunoita, jotka hyvyyttään antavat työtä. Nuorilla on työelämälle tiettyjä vaatimuksia- jos ne eivät täyty, niin sitten ollaan mieluummin toimeentulotuella. Miten ne kehtaa tollai? kyllä töitä pitää tehdä!

En usko että kukaan voisi faktuaalisesti väittää, että medianomi siivoamassa olisi järkevää Suomen resurssien käyttöä tai että vaatimus työnantajan eettisestä käytöksestä olisi jotenkin ylimitoitettu. Asiallinen palkkakin on tietysti kiva, ei mikään työharjoittelun 8€/päivä. Jos vaihtoehtona on työpajan 8€ päivässä versus toimeentulotuki, niin itse ottaisin toimeentulotuen ellei työpaja olisi oikeasti mielenkiintoinen. Jos Viljamin kuvaus pitää vähääkään paikkaansa ottaisin minäkin silmää räpäyttämättä karenssin.

Toinen asia on työn muuttuminen. Suuret ikäluokat lähtivät tekemään vetureita Neuvostoliittoon ja rakentamaan suomea. Tässä maailmassa kaikilla oli töitä ja hommaa varmasti riitti. Nyt maailma on kuitenkin toisenlainen: koulutusta fokusoidaan yhä kapeammalle sektorille. Tämä lisää työmarkkinaepävarmuutta tai aiheuttaa luuttuavia maistereita. Työelämässä ei ole enää sijaa sellaisille ihmisille joita vielä 25 vuotta sitten tarvittiin. Ja ennenkaikkea: me olemme automatisoineet maailman valmiiksi. Jos työvoimaa tarvitaan aina vain vähemmän, niin ei siitä nyt pidä nuorisoa syyttämän.

Yhteenvetona: nuorisotakuu lienee tapa saada lisää ihmisiä kaikenlaisiin työpajoihin tai JAKK:n kaltaisiin kuntayhtymien koulutuskeskuksiin. Jos naama on vino, ei siitä käy peiliä syyttäminen. Te teitte nämä työmarkkinat, me käytämme niitä.