Avainsana-arkisto: wdc

Käsitellääs nyt vielä vähän tätä Sosiaaliviraston hanketta kun siihen on ryhdytty. Kysehän on siis tästä:

Ja kaikki varmaan voimme olla yhtä mieltä siitä että se on camp- hengessä hauska. Se muistuttaa Raptorin musiikkivideoita ja tuo mieleen Pet Shop Boysin Go Westin, jostain syystä. Tästä hillittömästä camp- hengestä johtuen video lähti melkein samantien uskomattomaan viraalilevitykseen. Ja mikä oli videon sanoma? Käydääs tää ny läpi ihan lause lauseelta:

iPohne, iPad, iPod, Myspace, iGoogle, youtube. Näiden brändien avulla sinä ja minä olemme toimijoita mediassa.

No emmekä ole. Kolme ensimmäistä ovat laitteita joista kahdella ensimmäisellä pääse internettiin.IGoogle taas on puolestaan googlen hakukone johon saa omia juttuja etusivulle. Myspace puolestaan on nuupahtamaan päin oleva demomusiikin jakelukanava. Youtubessa taas levitetään videoita. Ne on teknisiä ratkaisuja, ja ihan yhtä lailla sanomalehdet, yleisradio ja VHS-nauhurii- näiden brändien avulla olemme toimijoita mediassa. Ihan jo ensimmäinen lause paljastaa että videon tekijöillä ei ole hajuakaan siitä mitä on media ja mitä tarkoittaa mediassa toimijana oleminen.

Hankkeemme on myDesign. Edistämme sähköistä asiointia ja sähköistä työnhakua.

Aiku kiva. No tehän ootte vallan kehityksen eturintamassa. Näitä ei olekaan tehty valtionhallinnossakaan kun vasta muutama hanke, ja sitten on Facebook ja LinkedIn, jotka tekee myös samaa mutta eri mittakaavassa. Sillai galaktisesti eri mittakaavassa.

Asiakkaiden digitaalinen syrjäytyminen on estettävä. Design on työväline. Palvelujen muotoilu tehdäänkin dialogissa asiakkaiden kanssa. Jätämme päivittäin digitaalisia jalanjälkiä internettiin. Google on huomiotalouden keskus, ja oletkin mr. Nobody, jos et ole netissä.

Google on hitto soikoon hakukone jolla löytää tietoa internetistä, eikä mikään huomiotalouden keskus! Ei tule mieleen yhtä ainutta Googlen lukuisista palveluista joka liipaisi edes läheltä huomiotalouden keskusta. Design on tietysti työväline ja on kiva jos palvelujen muotoilu tehdään dialogissa asiakkaiden kanssa, mutta miten tämä liittyy mihinkään mitenkään?

Ja sitten tämä mr. Nobodius. En tiedä mikä tämän videon kohderyhmä on, mutta kerrataan vielä: nettipresenssi ei ole ihmisarvokysymys. Suurin osa ihmisistä ei ole netissä ja vallan hyvin pyyhkii. Nettipresenssi on harvoille välttämätön, suurimmalle osalle (kuten minulle) työn ja huvin takia hyödyllinen työkalu, ja suurimmalle osalle ihan sama. Mulla on paljon ikäisiäni kavereita joilla ei ole nettipresenssiä eikä huomiotalouden keskusta, mutta joilla menee tästä sielullisesta vammasta huolimatta ihan loistavasti. On suorastaan pelottavaa jos Sosiaalivirasto kertoo, että ilman facebookkia (tai nettipresenssiä) olet mr. Nobody. Et ole. Olet ihan tavallinen ihminen jolla on todennäköisesti terveemmät harrastukset kuin minulla.

Työhakemus ja ansioluettelo eivät siis riitä. Talentit on medioita.

Ai mihinkä? Tarkkaan ottaen työnantaja ei saa edes käyttää työhönottotilanteessa Googlea, tuota huomiotalouden keskusta. Mulle on tähän mennessä ne riittäneet vallan hyvin. Ja töitäkin on riittänyt. Tuota talenttikohtaa en edes ymmärtänyt, ja minä kuitenkin käytän sosiaalista mediaa päivittäin.

Kotisivut, facebook, blogit ja nettiportfolio luovat virtuaalisen identiteetin. Se on kilpailuetu työmarkkinoilla.

Kotisivu? Oikeesti? Mulla saattaa olla jotkut vanhat kotisivut vielä olemassa mutta ne ei luo mun virtuaalista identiteettiä. Facebook ja tämä blogi (luoja varjele jos näitä olis useampi) tietysti luovat, mutta nyt menee taas sedällä viesti ja väline sekaisin. Ei sitä identiteettiä noilla välineillä luoda vaan sillä mitä siellä tekee. Ei mun tuubani luo minusta muusikkoidentiteettiä vaan se että soitan sitä ammatikseni. Saattaa tietysti olla että se on kilpailuetu työmarkkinoilla, mutta en kyllä usko. Koska työnantaja todennäköisesti ottaa sut töihin tekemään jotain duunia, ei spedeilemään fesessä.

Sitten tulee se outo supermarket-virasto-logonäkymä- tarjonta- vertaus jossa kohtaa mun aivot vaan kertakaikkiaan nyrjähtää. Mä en ymmärrä enää mistään mitä toi ukko puhuu.

Ja sen jälkeen homma menee ihan täydeksi dadaksi.

KEhitämme julkisille palveluille ikonit. Keskitämme sata julkista palvelua pankkivarmenteisesti yhteiseen käyttöliittymään. Kutsumme sitä e-palvelunavigaattoriksi.

Mä kutsun tota aivan poskettomaksi ideaksi. Kaverit kehittää ikonit julkisille palveluille, ok, 16*16 on uusi musta, mutta että sata erilaista julkista palvelua yhteen? Lastentarhat, julkinen liikenne, katulamput, sosiaalitoimi? Vai olisko kyse paperilla hoidettavista julkisista palveluista? Miksei, mutta tähän asti ongelma ei suinkaan ole ollut se että palvelut on jotenkin hajallaan vaan se että ne ei toimi, toimii huonosti, tai että niitä ei ole. Ne pitäis kehittää ennen kuin näin megalomaaninen projekti aloitetaan. Ja en edes uskalla kuvitella paljonko maksaisi Stadin kokoisen puljun palveluiden standardointi yhteen portaaliin.

Julkiset palvelut siirtyvät sosiaaliseen mediaaam. Facbook on käytetyin palveluympäristö.

Olis tietysti kiva jos facebookkiin vois siirtää jotain julkisia palveluita, mutta kuten sosiaaliviraston kanta facebookin käyttöön lastentarhan infokanavana osoitti, ongelma on siellä viraston päässä eikä asiakkaissa vailla nettipresenssiä.

Meille ja asiakkaille se tarkoittaa mahdollisuutta personoituun ja anonyymiin neuvontaan.

Kai te daijut ymmärrätte että facebookin idea on se että siellä esiinnytään omalla nimellä? Vai ajattelitteko te kehittää jonkun uuden facebookin? Tätä pidemmälle mä en vaan pysty tätä katsomaan, kun silmistä vuotava veri peittää näkökentän. E-neuvontapisteitä, virtuaalijulkisuvuja, multiportaaleja. Kaikki mahdollinen löytyy.

Ei siis ihme että jengillä meni tästä herne nenään. Jos Sosiaalivirasto opettaa näin miten sitä verkkoon kytkettyä internettiä käytetään. Jengi itetysti levitti tätä videota apinana, ja Sosiaalivirasto hermostui. Pirkko Nyholm on raivoissaan ja hänen mielestään kyseessä on masinoitu hyökkäys hanketta vastaan. Pirkko, ei ole, se on sitä sosiaalista mediaa. Tätä ilmiötä sanotaan viraalimarkkinoinniksi. Te nyt vahingossa osoititte miten sosiaalinen media toimii. Onneksi olkoon.

 

 

Suoraan kysymykseen suora vastaus- suhteettomuuden takia. Politiikka näyttäytyy ihmisille täysin irrationaalisena ja suhteettomana. Otan esimerkin:

Perussuomalainen Harri Lehtimäki vaatii, että pyöräilijöitä on verotettava. Lehtimäen perustelut ja laskelmat ovat tietenkin juuri niin aukottomat kuin Uuden Suomen blogeista nyt vaan voi löytyä:

Jos polkupyöräilevä ruokakunta laitettaisiin verolle, YLE-maksun tapaan, se toisi Helsinginkin kassaan vuositasolla satoja miljoonia euroja. Voitaisiin ajatella, että autoton ruokakunta olisi se mittari, jolla helposti saataisiin verot kerättyä, autothan ovat jo rekisterissä, joten sellaisia ruokakuntia, joissa on yksikin rekisterissä oleva ja katsastettu auto, ei verotettaisi.

Voitaneen olettaa että Helsingin väestöstä 80% on polkupyörä ainakin kellarissa, siis rapiat 350 000 ihmistä. Helsingissä on 270 000 autoa, joten jo tällä matematiikalla tarvittava (oletetaan) 150 miljoonan euron verotulo olisi noin 1900 euroa polkupyörää kohti.

Lehtimäen perusteet ovat tietysti yhtä vakuuttavat:

Yhden polkupyörän hinnalla saisi Maliin kymmeniä kaivoja, Nepalissa sadat lapset voisivat jatkaa koulunkäyntiään tuon turhakkeen hinnalla. Lisäksi polkupyöräilijät käyttäytyvät aggressiivisesti erityisesti jalankulkijoita ja muita hitaammin liikkuvia kohtaan. Haitat ovat suuremmat, kuin hyödyt.

Mitä tähän voi enää lisätä? Totta kai näin on. Yhden asunnon hinnalla poraisi Malin pelkäksi reiäksi ja jos tuo Lehtimäen kaavailema kahden tonnin haittavero lätkäistäisiin autolle, sillä rahalla koko Kaakkois-Aasia menisi kouluun. En vain näe logiikkaa miten nämä pyöräilyrahat sitten siirtyisivät Maliin, mutta yhtä kaikki.

On fakta että pyörätiet maksavat kaikista vähiten (100 000 euroa per kilometri) ja moottoritiet eniten, karkeasti 150 000 000 euroa kilometriltä. Olen myös täysin vakuuttunut että nämä perustelut eivät uppoa Lehtimäkeen, koska kysymyksessä ei ole objektiivinen tarkastelu pyöräilyn kustannuksista vaan mielipide. Ja Timo Soinin mukaanhan kaikkien mielipiteet on arvokkaita. Otso Kivekkään tarina taas osoittaa että näin ei ole.

Ja juuri tämän takia minua risoo poliittisessa keskustelussa kaikista eniten suhteellisuudentajun täydellinen puuttuminen. Tämä koskee paitsi yksittäisiä ihmisiä, myös mitä suurimmassa määrin poliitikkoja. En tarkoita siis pelkkiä ammattipoliitikkoja, vaan kaikkia niitä (meitä?) jotka yhteisten asioiden ympärillä häärimme. Tämä tarttuu sitten kaikkeen politiikkaa seuraaviin, ja saamme kuulla miten pakolaispolitiikan hinta (Lehtimäen arvaus 25000000000 €) vie suomen tuhoon. Kokonaissumma turvapaikanhakijoiden vastaanottoon on muuten noin 100 000 000€, joka on saman verran kuin peltojen metsittämisen tuki.

Sossupummien hyysääminen (eli suoran toimeentulotuen kustannukset) verovaroilla maksaa melkein

600 000 000€. Suhteutetaan tämä maataloustukeen joka on noin 2000000000 euroa. Siis 2 miljardia euroa. Ja suhteutetaan tämä vielä valtion budjettiin (noin 50 000 000 000 euroa). Siinä teille mittasuhteita mikä on paljon ja mikä on vähän. Asioita pitää aina verrata toisiinsa: 150 000 euroa Finnair- johtajan stay-bonuksena on aivan käsittämättömän paljon. Sillä hinnalla sais reilun kilometrin pyörätietä. Minne laitetaan?

Helsingin kaupunki vei kuitenkin suhteettomuuden täysin uusille kertaluokille. Ei suinkaan rahan suhteen, vaan sen suhteen mikä on tärkeää. Helsinki on julkistautunut vuoden 2012 world design capitaliksi. Tämä nimitys on aiheuttanut uskomattomia käsitteellisiä spasmeja ympäri kaupunkia: HOK-elanto repäisi ja jakoi kaikille Alepan myyjille WDC-rintanapit, Helsingin yliopisto julisti kuulopuheen mukaan opetuksen olevan disainia. tai jotain muuta yhtä kornia. Ja sitten Helsingin sosiaalivirasto tilasi tämän:

Sinänsähän kyseessä on ihan normaali rahan kusettaminen julkishallinnolta. Näitä on nähty ja tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Mutta miten luottamushenkilöt reagoivat tähän? Videoon, jossa siis kerrotaan työtä vailla oleville kuntalaisille, että ilman verkkoprofiilia olet mr. nobody?

Paavo Voutilainen on riemuissaan. Vappu Taipale on kaikenkaikkiaan riemuissaan. ja kertoo että totta kai sosiaalinen on designia. Sara Paavolainen on innostunut koska me voitettiin se.Risto Rautavan mielestä tämä konkretisoi sen, mitä disain käytännössä on. Ja täsmennetään nyt, että kyse on hankkeesta, jonka

Painopiste on kuntalaisten e-asioinnin ja e-työnhaun edistämisessä. Hanke tulee Sosiaalivirastossa setettua tavoitetta ehkäistä kuntalaisten digitaalista syrjäytymistä ja edistää heidän osallisuutta yhteiskunnassa. Hanke pyrkii kehittämään modulaarisen kolutusformaatin, joka tuotteistetaan Helsingin kaupungin ja Sosiaaliviraston palveluverkkoihin.

Palvelut viedään myös kaupunkitilaan ja julkisiin tiloihin, sekä sosiaalisen median, avoimen internetin ja mobiiliteknologian sovelluksiin. Hanke tuottaa mediariippumattoman, ikonipohjaisen käyttöliittymän eli e-palvelunavigaattorin.

Lisäksi kaupunkilaiset voiva edistää työllisyyttään luomalla itselleen nettipresenssin My e-Design -koulutusformaatin avulla.

Eli käytännössä joku on myynyt Sosiaalivirastolle muotoilun nimellä Facebookin ja Linkedin-systeemin, mutta totta kai ikonipohjaisena. Helsingin kaupungin tietojärjestelmäsekoilut on tietysti legendaarisia, mutta tämä alkaa olla jo raivostuttavaa. Se osoittaa ensinnäkin että a) näillä sedillä ja tädeillä ei ole pienintä aavistusta siitä mistä he puhuvat ja mitä heille myytiin sekä b) heitä ei kiinnosta palvelujen sisältö vaan niiden muoto. Ihmiset haluavat sosiaaliviraston jossa asiointi on ihmisarvoista ja josta saa etuuspäätökset nopeasti, josta saa tukea arjen asioihin ja tarpeen vaatiessa kipeitäkin sosiaalisia interventioita. Ei mediariippumattomia, ikonipohjaisia käyttöliittymiä. Tai ei ainakaan tätä.

Tämän takia politiikkaan on jopa minun aina välillä suhtautua. Kun ihmisillä ei meinaa pysyä pieninkään suhteellisuudentaju päässä.