Tutustuin Cai-Göran Alexander Stubbiin. En ole koskaan tavannut Alexanderia, mutta mikä este se näinä internetin aikoina olisi. Luin Alexanderin twiittauksia 5 kuukautta taaksepäin, tammikuun puoleen väliin asti. Twiittejä on useampi sata, ja ne piirtävät omalta osaltaan melko tarkan kuvan Cai-Göranista.
Twitterin mukaan Cai-Göran seuraa aktiivisesti urheilua, urheilee itse, lesoilee urheilutuloksillaan, pitää työstään, matkustaa vallan mahdottomasti, lesoilee matkustamisellaan, mainostaa Finnairia ja, no, on nyt sellainen kuin työstään pitävät urheiluun hurahtaneet keski-iän kynnyksellä olevat ihmiset noin yleensä ovat. Varmasti livenä rasittava, mutten väitä etten itse olisi.
Cai-Göran tekee sellaisia juttuja kuin Westendissä asuvat rikkaat suomenruotsalaiset tapaavat tehdä. Cai-Göran golffaa, fanittaa Kira Korpea, patistaa ihmisiä lahjoittamaan rahaa tukikummeille ja lesoilee tapaamistaan julkkiksista. Cai-Göran hehkuttaa pääministeri Kataisen Paulo Coelho-maisia viisauksia
Tai pohdiskelee kyynisyyden merkitystä itselleen.
Eihän Stubbillakaan aina elämä paistetta ole. Takavuosina Stubb kuittasi yhden Pohjoismaiden ministerineuvoston pullansyöntikokouksista (sinänsä aivan oikein) toteamalla ’vittu mitä paskaa’. Twitteriin asti tämä ei ehtinyt, joten lienee myös todettava että Stubb on hyvin tarkka internetkuvastaan.
Stubbin twiiteistä silmiinpistävää on, että niissä on aivan todella vähän politiikkaa. Itseasiassa lähes kaikki Stubbin twiittaukset ovat joko tosiasiain kuvauksia menneistä tapaamisista, matkaraportteja tai urheilutuloksia. Ne mitkä eivät ole ovat mielestäni hölmöjä, virheellisiä tai kertovat tiedon puutteesta. Vai mitä sanotte tästä?
Mitä tähän nyt pitäisi sanoa? Wrong. Quite positively wrong. Muistakaa toki, että Cai-Göran Alexander Stubb on tehnyt väitöskirjansa kuuluisaan London School of Economicsiin. Mahtaa olla Alma Mater ylpeä alumnistaan. Austerity-politiikasta itsestään voi olla tietysti montaa mieltä, mutta London School of Economicsista väitelleen ihmisen voisi olettaa ymmärtävän siihen liittyvää problematiikkaa edes elementaarisilta osin. Cai-Göran, vyönkiristyspolitiikka on siis muutakin kuin julkisen talouden turvallista managerointia. (1, 2, 3, 4, 5)
Stubb myöhemmin veti keskustelua yhteen:
Ongelma talouspolitiikassa oli siis se että siitä oli tulossa ideologista. Ai kamala. Että oikein ideologiat vaikuttavat. Ei kai?
Isompi Cai-Göranin arvuuttelu törähti eetteriin alkuvuodesta, kun uusnatsi puukotti kirjanjulkistamistilaisuudessa ihmistä. Stubb pohdiskeli:
Tästä nyt Stubbia ihan julkisestikin ripitettiin, onneksi. Mutta kysymys tietysti pysyy: Miten poliittisesta historiasta väitellyt ihminen ei tiedä, mikä ero on äärioikeistolla ja äärivasemmistolla? Vai onko tämä vain joku retorinen kysymys, jolla pyritään pyyhkimään äärioikeiston tahraa oikeiston kilvestä?
Mutta kaikista tolkuttomin töräys Cai-Göranilta liittyi kyllä lobbareihin. Stubb totesi sinänsä hyvin, että valiokuntaistuntojen (jossa siis lait oikeasti säädetään) tulisi olla avoimia. Olen samaa mieltä. Mutta mitä pitäisi ajatella tästä lauseesta?
Stubb kannattaa ajatusta jonkinmuotoisesta rekisteristä, jota pidettäisiin päättäjiin vaikuttavista etujärjestöistä. Suomessa suhtaudutaan vanhanaikaisesti asiantuntijuuteen ja lobbaamiseen, Stubb huomauttaa. Hänen mielestään asiantuntijat ja etujärjestöjen edustajat ovat oikeastaan sama asia.
Tätä Cai-Göranin ajatusta kannattaa lähestyä esimerkin kautta. Asiantuntijalausuntoja tupakoinnista lainsäädäntötyöhönkin antaa esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. THL voi lähettää valiokuntakuulemiseen asiantuntijalääkärin, joka kertoo ex cathedra mitä tupakointi lääkärin mielestä ihmisille tekee, ja minkälaisilla toimilla tupakoinnista aiheuttavia haittoja voidaan välttää, onko tupakointi hyvä vai huono asia ja niin edelleen. Tupakkateollisuus lähettää tietysti paikalle lobbarinsa, jonka tavoitteena on kaikin mahdollisin keinoin kertoa asioita, jotka ovat edullisia hänen päämiehelleen. Eikä tietenkään tässä nimenomaisessa tilaisuudessa, vaan vaikuttaa koko lainsäädäntöprosessiin.
En oikein millään voi ymmärtää miten etujärjestön lobbari voisi olla edes samasta lähtökohdasta liikkellä kuin asiantuntija. Jos näin on, lobbari ei tee työtään kovin hyvin ja pitää vaihtaa. Asiantuntijakaaderi ei ole tietysti ole sekään mikään universaali oraakkeli, esimerkiksi Tampereen yliopisto on profiloitunut tupakkateollisuudelle tehtävällä tilaustutkimuksella. Mutta tässä tapauksessa Pertti Haapala on siis tupakkateollisuuden palveluksessa; sai sieltä palkkansa. Lobbari mikä lobbari.
Toinen esimerkki. Minulle kovin rakas Suomen Ylioppilaskuntien liitto on etujärjestö. Se on lobbausorganisaatio. Vaikka minun mielestäni SYL:n tavoitteet ovat yleensä järkeviä ja palvelevat isänmaata ja ihmiskuntaa, ei SYL oikeasti ole puolueeton asiantuntija. Sen tehtävänä on toimia tietyn intressiryhmän puolesta.
Lobbaus tuo parhaimmillaan lisäarvoa lainsäädäntötyölle. Minun mielestäni on tärkeää että SYL on mukana tekemässä opiskelijoita koskevaa lainsäädäntöä. Mutta kansanedustajien pitää kyllä tietää että kuka puhuu. Lobbari tuntee varmasti asian mutta ei ole asiantuntija. Hyvä lobbari ei koskaan valehtele, mutta saattaa jättää jotain tärkeää kertomatta. Miten ihmeessä asiantuntija voisi olla ”oikeastaan sama asia” etujärjestön edustajan kanssa? Ei se ole oikeasti sama.
En oikein ymmärrä miksi Cai-Göran kytkee yhteen valiokuntien avoimmuuden ja lobbaristatuksen häivyttämisen. Ne ovat kaksi toisistaan täysin erillistä asiaa joista toinen on hyvä ja toinen on huono. Näitä minä vain mietin.
saloniemi 
Eikä tuo Stubbin kommentti rajoitu vain yliopistojen ja yritysten samaistamiseen. Se koskee myös valtion omaa sektoritutkimusta, joka on perustettu juurikin tukemaan kunkin hallinnonalan päätöksentekoa riippumattomalla tiedolla. Jos asiantuntijat ja etujärjestöt ovat sama asia, niin silloinhan on jo aivan sama, palkkaako valtio tutkijoita riista- ja kalatalouden tutkimuskeskukseen tutkimaan, minkälainen susikanta Suomessa on vai kuunteleeko se vaan jonkun Taajamasusi ry:n harhanäkyjä ja tekee sen pohjalta politiikkaa. Valtion leivissä olevan tutkijan intressi on kuitenkin sama kuin päättäjän; valtion hyvä. Etujärjestön intressi on kapeampi.
No joo, paitsi tietty, jos se on vaikka YK se etujärjestö. 😉
Hieno kirjoitus – C. G. A. Stubbin falskin julkisuuskuvan ravistelu kun on ehdottomasti paikallaan. Asiantuntija vs. lobbari -dilemmalla on muuten pitkät juuret Stubbin elämässä ja ajanvietteessä: hänhän esiintyi vuosien ajan EU-asioiden ”puolueettomana asiantuntijana”! Sittemmin Stubb valitsi usean häntä lämmitelleen suomalaisen puolueen (muistaakseni ainakin RKP ja SDP olivat ilmaisseet kiinnostuksensa) väliltä juuri Kokoomuksen. Kaikki paitsi kaikkein himmeimmillä lyhdyillä ajavat kokoomuslaiset varmaankin ymmärtävät, että tämä on ideologinen valinta.
Lähinnä pankkiirien rahoittamilla ennätyshintaisilla vaalikampanjoillaan hän hieman myöhemmin nousi europarlamenttiin. Mainosten sisältö oli suunnilleen ”Woah! Vähänkö kreisiä, tää siisti jäbä on kiinnostunu EU:sta, ja kertoo meille, ettei meidän tarvii ymmärtää siitä mitään!” Toisin sanoen kampanjassa kehotettiin sokeasti luottamaan Stubbin ”asiantuntemukseen”. Sekä gallupeissa että vaaleissa ”asiantuntija oikealta” sai valtavan suosion.
Tätä taustaa vasten on hyvinkin kiinnostavaa, että Stubb itse ei selvästikään ymmärrä edes oman akateemisen alansa peruskäsitteita kuten äärioikeisto ja -vasemmisto, puhumattakaan Euroopan talouskriisin ratkaisumallien välisistä eroista, Stubb on poikkeus myös siinä suhteessa, että useimmat ihmiset ymmärtävät lobbarin ja asiantuntijan välisen eron – ja sen, ettei tämän eron häivyttäminen voi olla ainakaan asiantuntijan intresseissä. Sivumennen sanoen Olli Rehnin pyrkimykset sensuroida vyönkiristykselle kriittisiä taloustieteilijöitä eivät myöskään edusta asiantuntijan lähestymistapaa.
Austerity-politiikan ja aivan kaiken mitä sen nimissä tehdään tai voidaan tehdä ymmärtäminen ”järjen ääneksi” toimii vain niin kauan kuin kansalaiset kiinnittävät kaiken huomionsa ”kreisin asiantuntijan” jet set -elämään ja urheilutuloksiin.
Tuanuinni. Ai THL on vain puolueeton asiantuntijaorganisaatio, jolla ei ole mitään omaa agendaa? Ihan oikeastiko?
http://hannuoskala.fi/2012/03/thl-ja-kansan-alkoholiasenteet/
Lobbaus tuo parhaimmillaan lisäarvoa lainsäädäntötyölle. Minun mielestäni on tärkeää että SYL on mukana tekemässä opiskelijoita koskevaa lainsäädäntöä. Mutta kansanedustajien pitää kyllä tietää että kuka puhuu. Lobbari tuntee varmasti asian mutta ei ole asiantuntija. Hyvä lobbari ei koskaan valehtele, mutta saattaa jättää jotain tärkeää kertomatta. Miten ihmeessä asiantuntija voisi olla “oikeastaan sama asia” etujärjestön edustajan kanssa? Ei se ole oikeasti sama.